Teksti on alunperin julkaistu Keskisuomalaisessa 8.1.2020.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on jo pitkään kiistänyt hävinneensä vaalit – voitto kuulemma varastettiin häneltä. Sama loruilu jatkui myös keskiviikkona, kun Trump kertoi tuhansille kannattajilleen, ettei hyväksy vaalitulosta. Tämän lisäksi hän lietsoi kannattajiaan marssimaan kongressitalolle ja käyttäytymään ”villisti”.
Ja mitä tapahtuikaan. Trumpin kannattajat lopulta tunkeutuivat kongressin sisälle kesken äänestysten, joissa Joe Bidenin voittoa oltiin vahvistamassa. Ainakin neljä ihmistä kuoli.
Seurasin tilannetta livenä eri medioiden kautta. Sydämessäni kohtasivat samaan aikaan sekä epäusko että ahdistus näkemästäni. Varsinkin katsoessani livekuvaa siitä, kuinka edustajainhuoneessa olevat kansanedustajat suojautuivat istuinpaikkojensa taakse, kun tunkeutujat hakkasivat salin ovea ja pyrkivät väkivalloin sisään.
Ensimmäinen ajatukseni tilanteesta oli kysymys, miten tämä oli mahdollista. Varsinkin maassa, jossa poliisi on käyttänyt estoitta voimakeinoja ja monesti ilman vakavia seuraamuksia. Turvatoimet olivat ainakin pettäneet.
Toisekseen ajatukseni pyörivät siinä, miten tähän on tultu.
Muistan vieläkin vuoden 2016 Yhdysvaltojen presidenttivaalien tilaisuuden, jossa Trump pilkkasi kehitysvammaista toimittajaa. Ajattelin, että kyllähän tällainen öykkäri saa lähtöpassit heti kättelyssä. Olin valitettavasti väärässä.
Tapahtumat kongressirakennuksessa ovat todiste salaliittoteorioiden voimasta ja lopulta demokratian hauraudesta.
Seurasi useita samanlaisia kierroksia. Trump sanoi jotain järkyttävää, kuten uhkasi väkivallalla toimittajaa tai puhui jotain äärettömän sopimatonta tai ihmisarvoa loukkaavaa. Kai jo nyt jokin rima on alitettu – tämän on oltava jo liikaa?
Väärässä jälleen. Trump voitti vaalit ja hänestä tuli Yhdysvaltain 45. presidentti.
Trumpin presidenttikauden edetessä ymmärsin, että ei ole olemassa enää ”rimaa” mitä voisi edes alittaa – tai koko käsite oli saanut uudenlaisen merkityksen. Republikaanit ovat katsoneet läpi sormien Trumpin öykkärimäistä käyttäytymistä koko tämän presidenttikauden ajan.
Keskiviikkona tapahtumat kongressirakennuksessa ovat todiste salaliittoteorioiden voimasta ja lopulta demokratian hauraudesta. Yhdysvalloissa on iso joukko eri todellisuuksissa eläviä ihmisiä, joista osa ei luota enää instituutioihin: Ei oikeusjärjestelmään, valtamedioihin tai muihin kuin oman ideologiansa edustamiin ihmisiin.
Kyse ei ole vain Trumpin kannattajista, jotka valtasivat kongressin. Väkivaltaisen valtauksenkin jälkeen toistasataa republikaanien kongressiedustajaa äänesti vaalituloksen mitätöimisen puolesta. Mitähän heillä on mahtanut päässä liikkua?
Toki on hyvä muistaa, että jo Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmä johtaa itsessään vastakkainasetteluun. Presidentinvaalit ovat kuitenkin paljastaneet maan kahtiajaon vielä luultuakin syvemmäksi.
Voisiko jotain keskiviikon tapaista tapahtua meillä Suomessa? Kaukaiselta se omiin korviin vielä kuulostaa, mutta niin toki kuulosti myös ajatus Yhdysvaltojen osalta ennen tapahtunutta.
Jos tästä kaikesta on hyvä jotain ymmärtää niin se, ettei demokratiaa tule pitää itsestäänselvyytenä.
Ja emme me täällä Suomessa lintukodossa elä. Oma huoleni kääntyy viime vuosina lisääntyneeseen trumpismiin.
Vuonna 2019 kesäkuussa Jussi Halla-aho vastasi Outi Alasen Twitterissä esittämään kysymykseen: ”Diggaatko sä Jussi Trumppia? Onko hän sun mielestä hyvä presidentti?”
”Diggaan ja on. Trump on parasta mitä Yhdysvalloille ja länsimaailmalle on tapahtunut pitkään aikaan”, Halla-aho vastasi.
Ajattelin, että viimeistään nyt nähtyjen tapahtumien jälkeen perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-ahokin irtisanoutuu selväsanaisesti ’trumpismista’. Väärässä olin jälleen.
Sen sijaan hän sanoi, ettei olisi ”liian huolissaan” keskiviikon tapahtumista. Ainakin 4 ihmistä on kuollut mielenosoittajien kongressin valtauksen seurauksena, mutta Halla-aho ei olisi liian huolissaan…
On täysin selvää, että Trumpin tapa tehdä politiikkaa on osaltaan levottomuuksien taustalla.
Selvää on myös se, että demokratia on hauras. Demokratia vaatii jatkuvaa sitoutumista ja vaalimista. Jos emme sitä yhdessä puolusta, voimme sen myös yllättävän nopeasti menettää.