Bella_SMALL_10 (2)

Aluevaalit ovat tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus­vaalit

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 10.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Sote-uudistus ja aluevaalit mahdollistavat meille erinomaisen tarkistuspisteen. Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka voisimme toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entistä paremmin? Hyvinvointialueiden viranomaisilla ja päättäjillä on laissa määritelty velvollisuus edistää molempia. Palveluketjujen uudelleen muotoutuessa olemme tilanteessa, jossa voimme vaikuttaa kriittisiin ongelmiin, kunhan mahdollisuus otetaan tosissaan.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat monin tavoin juuri saavutettavissa palveluissa ja inhimillisessä asiakas- ja potilastyössä. Molemmissa on kyettävä ottamaan huomioon enenevissä määrin ikääntyvä väestö ja vähemmistöt.

Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat tutkitusti syrjintää sote-palveluissa ja vähemmistöasema vaikuttaa myös heidän kokemukseensa terveydestään. Sateenkaari-ihmisten osalta olisikin kiinnitettävä huomiota koko elinkaaren palveluihin. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi omina itseinään vauvasta vaariin.

Ihmisoi­keu­son­gel­mien tarkaste­le­minen auttaa meitä fokusoimaan

Suomi on saanut noottia kansainvälisesti monista ihmisoikeusongelmista. Osin vika on lainsäädännössä, mutta useat ongelmat liittyvät palveluihin: niiden riittävyyteen, toimivuuteen ja asiakaspalvelutilanteisiin.

Räikeimmät ongelmat nousevat säännöllisesti otsikoihin. Viime vuosien itsemääräämisoikeuden loukkaukset vammaisten ja ikäihmisten laitosasumisessa ovat hätkähdyttäviä, mutta ne edustavat vain jäävuoren huippua. Iso osa ongelmistamme jäävät huomaamattomiin kotiovien taakse: Emme ole esimerkiksi onnistuneet ennaltaehkäisemään naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, emmekä auttamaan uhreja riittävästi.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja sukupuolittunut väkivalta ovat syrjinnän vakavimpia muotoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että syrjintä kaikissa muodoissaan syntyy asenteista ja rikkomukset mahdollistuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa palveluketjua.

Juurisyy on monesti oikeuksien tiedostamisessa, mutta usein vakavampien rikkomusten taustalla on resurssien puutetta. Tilanteen parantamiseksi onkin kyettävä ratkomaan sekä akuutteja ongelmia että tarkasteltava niihin johtavia käytäntöjä kriittisesti.

Tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus vaativat sekä suunnit­telua että aktiivisia tekoja

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa luonnollisesti hyvästä suunnittelusta. Hyvinvointialueilla tehtävissä suunnitelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vähemmistöjen ja muiden marginaaliin jäävien ryhmien tarpeiden kartottamiseen ja keskeisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen.

Kaikessa toiminnassa tulee korostua, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat laissa määriteltyjä asioita. Niiden edistäminen vaatii aktiivisia tekoja sekä rakenteellisia muutoksia. Tekoja tarvitaan palveluketjuissa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikassa.

Hyvinvointialuestrategiaan tuleekin sisällyttää läpileikkaavasti tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi olisi suositeltavaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi kunnianhimoinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Siinä tulee linjata merkittävimpien vaikutusarviointien, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin, käytöstä sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta.

Palveluketjuja muodostaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota neuvontaan. Perus- ja ihmisoikeustietoisuuden lisääminen ei ole asiakkaan vastuulla, vaan on viranomaisen tehtävä edistää oikeuksien toteutumista. Jotta pompottelu luukulta toiselle vältetään jatkossa, tulee ihmisten saada palveluohjausta ja tietoa omista oikeuksistaan. Tämä luonnollisesti vaatii palveluntarjoajalta entistä parempaa tietoisuutta tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista – mutta myös riittäviä resursseja.

Viime kädessä on meidän poliitikkojen tehtävä varmistaa resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusta ratkottaessa on ymmärrettävä, että vain riittävä rahoitus edistää aidosti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka hyvinvointialueet tuottavat palveluita, on myös valtiolla rahoittajana vastuu asiasta. Kaikilla tasoilla tuleekin olla mielessä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat parasta ennaltaehkäisyä.

Bella_SMALL_20

Ennaltaeh­käisy korostuu hyvinvoin­tie­rojen kaventa­mi­sesssa ja köyhyyden torjunnassa

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 3.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Suomessakin on merkittäviä terveys- ja  hyvinvointieroja. Eriarvoisuuden muodot kytkeytyvät tutkitusti köyhyyteen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vähentää syrjäytymistä, osattomuutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia kautta maan.

Ennaltaehkäisy on uudistuksessa keskeisessä asemassa: On inhimillisesti sekä taloudellisesti järkevää auttaa ihmisiä pois köyhyydestä heti alkuun kuin hoitaa siihen liittyviä sairauksia ja monisyisiä ongelmia myöhemmin. Erot tulotasossa ja hyvinvoinnissa tuottavat myös yhteiskunnallista epävakautta.

Suomessa on isoja alueellisia terveys- ja hyvinvointieroja erityisesti idän ja lännen välillä. Myös eri kaupunkien välillä on suuria terveyseroja. Esimerkiksi Espoo ja Kuopio painivat sairastavuuden osalta aivan eri luokissa. Pienemmillä kaupungeilla menee huonommin kuin pääkaupunkiseudun suurilla kaupungeilla. Sote-uudistus perustuu monin tavoin juuri alueellisen tasa-arvon lisäämiseen: Hyvinvointialueet mahdollistavat leveämmät hartiat palveluiden tuottamiseen erityisesti siellä, missä kunnilla on ollut vaikeuksia tuottaa palveluita.

Taustatekijät ovat erilaisia myös eri sukupuolten välillä: Miesten odotettu elinikä on matalampi kuin naisilla ja työikäisinä kuolleista iso osa on miehiä. Samoin nuorten miesten syrjäytyminen on naisia yleisempää. Naiset muodostavat puolestaan isomman osan mielenterveyskuntoutujista.

Lisäksi hoidon saatavuudessa ja laadussa on sosioekonomisen aseman aiheuttamia eroja. Osin ne johtuvat siitä, että ennaltaehkäisevät terveyspalvelut ovat helpoiten saatavilla työterveyspalvelujen kautta. Hyvinkoulutettu, työssäkäyvä keskiluokka osaa myös hyödyntää näitä palveluja parhaiten.

Samaan aikaan pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus kytkeytyvät matalaan koulutukseen ja palkkatasoon. Haavoittuvat ryhmät uhkaavatkin nykyjärjestelmässä jäädä ilman tarvitsemiaan yksilöllisiä palveluja. Tarvitsemme universaalien palveluiden lisäksi entistä paremmin kohdennettuja palveluja.

Huono-osai­suuden kierteet on katkottava

Erityisesti huono-osaisuuden kierteisiin ja ylisukupolviseen syrjäytymiseen on puututtava pikaisesti, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy hyvinvointi- ja terveyseroina aikuisena. Lapsiperheköyhyyden torjunta ja matalan kynnyksen perhepalveluihin panostaminen ovatkin ensisijaisia.

Hyvinvointialueilla on pidettävä huolta terveyspalveluiden matalasta maksukatosta ja tarjottava kriittisiä palveluja maksuttomasti. Tarvittava hoito ei saa jäädä kiinni kenenkään maksukyvystä.

Samoin uudistuksessa tulee turvata riittävät mielenterveys- ja päihdepalvelut: Liian moni joutuu odottamaan hoitoonpääsyä ja oma vointi ehtii kriisiytyä. Erityisen tärkeää olisi lisätä ilman ajanvarausta saatavia mielenterveyspalveluita ja päihdetyön resursseja. Päihdeongelma ei saa olla esteenä mielenterveyspalveluiden saamiselle.

Jotta saamme vähennettyä mielenterveysongelmien osuutta työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä, meidän olisi myös kyettävä rakenteellisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon jonoja ei saada purettua, ellemme onnistu ennaltaehkäisyssä. Oppilashuollon vahvemmalla kytkeytymisellä sote-palveluiden kokonaisuuteen voi olla tässä suhteessa todella merkittävä rooli, jos onnistumme turvaamaan riittävät resurssit.

Itse asiassa koko sote-uudistuksen tehtävä on turvata mahdollisimman toimivat palvelut niin, että erikoissairaanhoito ei pääse ruuhkautumaan. Palveluiden on tarkoitus painottua juuri ennaltaehkäisyyn ja perustason terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Uudistuksessa velvoitetaan hyvinvointialueita tarjoamaan palvelut yhtenäisinä palvelukokonaisuuksina. Toimintaa ja vuorovaikutusta on tarkoitus yhtenäistää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä terveydenhoidon ja sosiaalihuollon välillä. Yhtenäinen hoitoketju vähentää onnistuessaan pallottelua luukulta toiselle ja mahdollistaa palveluiden yksilöllisen suunnittelun. Tällä on merkitystä eritoten kun puretaan köyhyyden ja vammaisuuden tai sairastamisen yhteyksiä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sote-uudistuksessa tulisi kyetä osallistamaan tehokkaasti kolmatta sektoria. Palvelukokonaisuuteen ja -ohjaukseen tuleekin sisällyttää järjestöjen tuottamat palvelut. Niillä on ensiarvoista kokemusta paitsi köyhyyden torjunnasta, myös palveluiden tuottamisesta erityisryhmille ja vähemmistöille – siis juuri niille, joille järjestelmän pitäisi nyt kyetä tuottamaan kohdennettuja palveluja.

Bella_SMALL_8

Millaista hoivaa sinä haluat?

by Kolumni
Artikkeli on julkaistu alun perin 6.11.2021 Keskisuomalaisessa.
Suomalaista poliittista keskustelua vanhenevasta väestöstä leimaa yksi ongelmallinen piirre: Puhumme vanhenemisesta usein kuin emme itse vanhenisi. Nyt on korkea aika puhua ikäihmisten hoivasta niin, että se koskettaa jokaista.

Haavoittuvista ryhmistä ei pidä puhua kuin ne olisivat jokin irrallinen, oma osansa politiikkaa. Eivät ne ole – ja ikäihmisten hoiva on tästä hyvä esimerkki.

Tulevat aluevaalit antavat meille erinomaisen mahdollisuuden tarkastella millaista on laadukas apu, hoiva ja hoito  – myös pidemmällä aikavälillä. Vanhuspalvelut siirtyvät sote-uudistuksen myötä muiden sosiaalipalvelujen mukana hyvinvointialueille.

Hyvinvointivaltiossa kaikki palvelut turvaavat ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista. Ikäihmisten kohdalla Suomessa on ongelmia erityisesti itsemääräämisoikeuden toteutumisessa. 

Jokainen meistä toivoo, että hoivan tarpeesta huolimatta voimme määrittää omaa elämäämme ja että meitä kuullaan meitä koskevassa päätöksenteossa. Tähän meillä on oikeus.

Viime vuosina on keskusteltu paljon pätevän hoivahenkilöstön riittävyydestä. 

Laadukas hoiva ja ikäihmisten ihmisoikeudet eivät toteudu ilman hyvinvoivia työntekijöitä.

Meidän kaikkien kannattaa kiinnostua tästä nyt, sillä ratkomme tällä hetkellä vuosikymmeniksi eteenpäin hoivatyön houkuttelevuutta.

Hallituksen toteuttama vanhuspalveluiden sitova henkilöstömitoitus on yksi askel kohti laadukkaampaa hoivaa. Vuosi sitten lokakuussa astui voimaan 0,5:n henkilöstömäärä. Mitoitus nousee portaittain niin, että vuonna 2023 pääsemme tavoitteeseen eli 0,7:ään.

Henkilöstömitoitus on ei kuitenkaan yksin riitä. Tällä hetkellä hoivatyöntekijät painivat epäinhimillisen kiireen kanssa, eikä ihmisten kohtaamiseen tahdo jäädä aikaa tehokkuusvaatimuksien takia. Moni työntekijä kokeekin olevansa jatkuvassa eettisessä ristipaineessa. Loputon kiire uuvuttaa ja myös johtamisessa olisi korjaamisen varaa.

Ongelmana on, että tällaisen tilanteen myötä meillä ei ole kohta halukkaita tekijöitä mitoituksesta huolimatta. 

Meidän on ryhdyttävä toimiin, mikäli haluamme inhimillisen vanhuuden – aikanaan myös itsellemme. Tarvitsemme paitsi taloudellisia panostuksia, myös työkulttuurin muutosta.

Hoivatyöntekijöiden palkkauksessa on kosolti parannettavaa. Ikärakenteen muuttuessa kaikkien on otettava vastuuta hoivan toteutumisesta. Mikäli ajattelemme, että hoiva on vain ”naisten asia” tai ratkeaa työperäisellä maahanmuutolla, jätämme ratkomatta keskeisiä hoivaamme liittyviä kysymyksiä. 

Yhteiskunnan tehokkuusvaatimukset valuvat hoivaan. Ajatus tehdasmaisesta tehokkuudesta asettaa kohtuuttomia tavoitteita hoivan organisoinnille ja tämä näkyy myös johtamisessa. Sitova mitoituskaan ei auta, jos koko hoivaorganisaatio on viritetty äärimmilleen niin, että jonkun sairastuminen heilauttaa koko systeemiä. Pelivaraa on oltava.

Jos tilanne ei muutu, työntekijöiden kiire vaikuttaa hoidon laatuun jatkossakin. Päivän ainut ihmiskontakti voi olla vain lyhyt muutaman minuutin piipahdus. Lääkkeet, ruoka, pesu. Siinä se. 

Voimme unohtaa, että meiltä ehditään kysyä toiveitamme, jos aikaa kommunikaatiolle ei ole. Siksi hoivan tulee olla vuorovaikutteista, ei vain suoritus. Muutoin vaarana on, että yksilöiden tarpeet jäävät vaille riittävää huomiota.

Tämä näkyy jo nyt palveluissamme, joissa erityisryhmien hoivassa törmätään seinään: Mikäli ikäihminen on masentunut, käyttää päihteitä tai on vammainen, yhteiskunnallamme ei ole useinkaan tarjota soveltuvaa palvelua. Oikeus saada tarpeen mukaisia palveluita koskee kuitenkin kaikkia.

Laadukas hoiva on hyvinvointivaltion ydintä. Meidän onkin otettava hyvästä vanhuudesta entistä enemmän vastuuta yhdessä. Meillä on osaavaa henkilökuntaa, kunhan osaisimme arvostaa heitä riittävästi ja tarjota toimivat työolosuhteet.

Oikeuden hyvään vanhuuteen luulisi toimivan hyvänä motivaattorina meille kaikille. Mikäli tämä ei kuitenkaan kaikkia motivoi tarpeeksi, muistuttaisin, että kukaan meistä ei ole ikuisesti nuori. Palvelujen kuntoon laittaminen palvelee meidän kaikkien etua.

Bella_SMALL

Ikkunat auki Eurooppaan jatkossakin

by Blogi
Artikkeli julkaistu alun perin 27.10.2021 Vihreiden sivuilla.
Sata vuotta sitten 1920-luvulla Suomessa vaikutti Tulenkantajat -kirjailijaryhmittymä. Tunnetun ryhmän kunnianhimoinen, raikas tunnuslause kuului: Ikkunat auki Eurooppaan! Vihreät on EU-myönteinen puolue, joka haluaa pitää ikkunat auki Eurooppaan. Kannatamme yhä vahvempaa EU:ta.

Tulenkantajille oli tunnusomaista usko ihmisyyteen sekä suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen. Heitä ajoi kiinnostus uusiin ilmiöihin ja kansainvälisyys oli kiinteästi osa ryhmittymän tulevaisuudenkuvaa. Olen saanut elää koko elämäni avoimessa, demokraattisessa Euroopassa, jossa Tulenkantajien arvot ovat monella tapaa toteutuneet. Tämä on monin tavoin EU:n ansiota.

Me Vihreät näemme yhteisen EU-projektin mahdollisuudet ja haasteet. EU:n on oltava lähellä jokaista jäsentään, jotta se säilyttää legitimiteettinsä. Siksi me haluammekin korjata EU:n demokratiavajetta. Meidän on tehtävä EU:n päätöksenteosta ymmärrettävämpää ja lähestyttävämpää ihmisille.

On ilmeistä, että EU:n ja Suomen arvot ovat yhteisiä: Arvopohjamme perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vapauteen, demokratiaan, tasa-arvoon ja oikeusvaltioon.

Toisinaan on helppoa ajatella, että nämä arvot ovat lähes itsestäänselviä. Näin ei kuitenkaan ole. Olemme nähneet päinvastaista kehitystä myös EU:n sisällä. Muun muassa Puolan tilanne on hälyttävä, mutta näemme ääriliikkeiden nousevan koko Euroopassa.

Ihmisoikeuksia, vapautta, demokratiaa ja tasa-arvoa onkin puolustettava, joka päivä, kaikkialla. Erityisesti oikeusvaltioperiaatteesta on pidettävä kiinni. EU:n oikeusvaltiovälinettä on edelleen vahvistettava ja sääntöjä rikkovien maiden toimintaan on puututtava. Tarvittaessa se on tehtävä leikkaamalla EU-tukia.

Onkin kaikin keinoin varmistettava, että EU on jatkossakin vapauden ja demokratian tyyssija. Samalla sen on oltava avoin uusille ihmisille ja ideoille – aivan kuten Tulenkantajat ajattelivat.

Tarvitsemme EU:ta torjumaan ilmaston­muu­tosta ja luontokatoa

Viimeistään koronapandemia on osoittanut, kuinka elintärkeää on toimia yhteisessä, laajassa rintamassa: Tarvitsemme globaaleihin ongelmiin ylivaltiollisia ratkaisuja. Viiden miljoonan ihmisen Suomi ei pärjää ilman EU:ta yhtä hyvin globaaleilla markkinoilla pandemian vastaisessa varustelussa.

Nyt onkin oikea hetki palauttaa mieliin, että ilmastonmuutos ja luontokato eivät nekään katso valtioiden rajoja. Erityisen merkittävä rooli EU:lla onkin vihreässä siirtymässä ja siihen liittyvissä suurissa rakenteellisissa muutoksissa.

Me Vihreät kannatamme kunnianhimoista EU-politiikkaa, joka tukee siirtymää nollapäästöyhteiskuntaan sosiaalisesti oikeudenmukaisilla keinoilla. Jokaisen EU:n kansalaisen on pysyttävä mukana.

Myös Euroopan ikkunoiden tulee olla auki muuhun maailmaan. Emme voi kääntää katsettamme, vaan meidän on oltava valmiita auttamaan ilmastonmuutoksesta kärsiviä. Suomen tuleekin vastaanottaa pakolaisia entistä enemmän muun EU:n kanssa.

Taloutemme on perustuttava näkemykselle, että meillä on vielä vuosituhansienkin päästä elinkelpoinen maapallo. Koko EU:n on tunnustettava, että tarvitsemme kaikki työkalut käyttöön ilmastonmuutoksen sekä luontokadon torjumiseksi.

EU:n kauppasopimusten onkin tulevaisuudessa perustuttava vahvemmin kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. EU-tason päästökauppaa tulee kehittää ja laajentaa edelleen. Samoin Euroopan luonnon monimuotoisuutta on elvytettävä riittävästi vuoteen 2030 mennessä. Olisi hienoa nähdä rakkaan mutta huonosti voivan Itämeren pelastamisen nousevan EU:n kärkihankkeeksi.

Isojen rakenteellisten muutosten edessä me Vihreät suhtaudumme myönteisesti unionin uusiin omiin varoihin, jotka vahvistavat EU:n toimintaedellytyksiä ja puuttuvat kansallisella verotuksella vaikeasti suitsittaviin, visaisiin ilmiöihin. Omalla rahoituspohjallaan EU voi kehittyä valtioliittona, joka tuottaa yhteistä eurooppalaista lisäarvoa.

Nyt, kun maailma avautuu koronan jäljiltä uudelleen, meidän on entistä kirkkaammin pidettävä kiinni niistä arvoista, joille EU:kin rakentuu. Tiedämme, että vapaus on haurasta. Ikkunat auki Eurooppaan tarkoittaa sitä, että kriisienkin keskellä rakennamme yhteiskuntaamme ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen varaan.

Bella (30)

Translain uudistuk­sessa on turvattava intersu­ku­puo­listen lasten oikeudet

by kirjallinen kysymys
Artikkeli on julkaistu alun perin 26.10.2021 Vihreiden sivuilla yhdessä Mirka Soinikosken ja Iiris Suomelan kanssa.
Tänään 26.10. vietetään intersukupuolisuuden päivää. Suomessa syntyy vuosittain arviolta 250–850 intersukupuolista lasta, joiden sukuelimet, hormonit tai kromosomit eivät ole tyypilliset joko mies- tai naissukupuolelle. Useat ihmisoikeusjärjestöt ja -tahot ovat toistuvasti huomauttaneet, että Suomen olisi varmistettava, että intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia lopetetaan. Vaadimme, että asiasta olisi säädettävä mahdollisimman pian translain uudistuksen yhteydessä ja turvattava lasten itsemääräämisoikeus.

YK:n arvioiden mukaan jopa 1,7 prosenttia väestöstä on intersukupuolisia. Intersukupuolisuus on osa normaalia sukupuolisuuden variaatiota, eikä intersukupuolisuus määrittele henkilön sukupuoli-identiteettiä. Silti Suomessa tehdään lapsille sukuelinkirurgisia toimenpiteitä ja annetaan hormonihoitoja, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä, vaan puhtaasti kosmeettisia.

Intersukupuolisten lasten kosmeettiset leikkaukset loukkaavat lasten itsemääräämisoikeutta. Leikkaukset aiheuttavat arpeutumista, erogeenisen tunnon menetystä ja kipua. Ne saattavat johtaa lapsettomuuteen. Tilanne on hyväksymätön ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että pelkällä terveydenhuollon yleislainsäädännöllä tai rikoslailla ei ole pystytty suojelemaan intersukupuolisten lasten oikeuksia – puhumattakaan terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksista tai suosituksista.

Translakiuudistuksen yhteydessä tarkastellaan intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjä. Lasten oikeuksien toteutumisella on kiire. Siksi näemme, Suomen on varmistettava translaissa, että intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia lopetetaan.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääketieteellisestä sukuelinkirurgiasta. Tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön STM translakia valmistellut virkahenkilötyöryhmä ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä lainsäädännöllisiä muutoksia intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi. Virkahenkilötyöryhmän näkemyksen mukaan voimassa oleva lainsäädäntö turvaa riittävästi intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden.

Valmistelussa esitetyt keinot intersukupuolisten lasten suojelemiseksi ovat riittämättömiä. Intersukupuolisten ihmisoikeudet ISIO ry, Lastensuojelun keskusliitto, Amnestyn Suomen osasto, Seta, Suomen Unicef, Sateenkaariperheet ry, Translasten ja -nuorten perheet ry ja Trasek ry ovat ilmaisseet huolensa intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta translaissa.

Useat tahot ovat suositta­neet Suomelle muutosta intersu­ku­puo­listen hoitokäy­tön­töihin

Suomi on jäljessä muusta Euroopasta intersukupuolisten oikeuksien toteutumisessa. Intersukupuolisten lasten suojelusta on säädetty lailla Saksassa, Islannissa, Maltalla ja Portugalissa. YK:n ihmisoikeuskomitea antoikin Suomelle suosituksen aiheesta äskettäin.

Intersukupuolisten lasten sukuelinten silvonnasta (IGM) on sitouduttu luopumaan EU:n lapsen oikeuksien strategiassa sekä LHBTIQ-strategiassa. Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA on suosittanut jo vuonna 2015, että jäsenvaltiot välttäisivät intersukupuolisten ihmisten tahdonvastaisia ”sukupuolta normalisoivia” lääketieteellisiä hoitoja. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on niin ikään antanut 2017 päätöslauselman, jossa jäsenvaltioita kannustetaan kieltämään intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on vuonna 2016 tehnyt kannanoton asiasta. Sen mukaan intersukupuolisten lasten hoidossa tulisi toteutettaa mahdolliset ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavat toimenpiteet vasta, kun lapsi kykenee itse määrittelemään sukupuolensa. Myös lapsiasiavaltuutettu ja tasa-arvovaltuutettu ovat toistuvasti huomauttaneet intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Tilanteeseen on tultava muutos. STM:n virkahenkilötyöryhmän tämän hetkinen näkemys on vastoin ihmisoikeus- ja lapsitoimijoiden huomautuksia. Työryhmä piti kuitenkin mahdollisena, että sukupuoliominaisuuksia muokkaavien tarpeettomien toimenpiteiden kiellosta voitaisiin säätää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asemaa ja oikeuksia koskevassa erityislaissa. Lisäksi henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan tarkentamista voitaisiin harkita asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevassa lainsäädäntöhankkeessa.

Esitämme, että intersukupuolisten lasten oikeuksien vahvistamisesta säädetään nyt translain uudistuksen yhteydessä. Asia on jo nyt käsittelyssä lakimuutoksen yhteydessä ja translain uudistamisen seuranta- ja arviointityöryhmässä on Intersukupuolisten ihmisoikeudet ISIO ry:n edustus. Jos lakia ei säädetä nyt, on uhkana, että ihmisoikeuksia parantava laki jää tekemättä. Nyt on aika toimia.

Vihreät kansanedustajat Bella Forsgrén, Mirka Soinikoski ja Iiris Suomela jättivät asiasta kirjallisen kysymyksen 25.10.2021.

Bella_SMALL_5

Toteutamme pitkään odotetun lastensuo­jelun henkilös­tö­mi­toi­tuksen

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alunperin 13.10.2021 Vihreiden sivuilla.
Lastensuojelu on ollut maassamme aliresursoitu liian pitkään. Henkilöstö on kuormittunutta ja samalla lasten oikeuksien kannalta elintärkeä palvelu on ruuhkautunut. Näin ei voi jatkua. Hallitus tekeekin nyt välttämättömiä panostuksia lastensuojeluun.

Lastensuojelun tilanne on henkilökohtaisesti tärkeä: Olen pyrkinyt edistämään lastensuojelun resursseja kuntatasolla jo tovin. Lisäksi olin hallitusneuvotteluissa neuvottelemassa lastensuojelun mitoituksesta. Siksi olenkin erityisen ilahtunut, että hallitus tuo tänään keskiviikkona lastensuojelulain henkilöstömitoituksen eduskunnan käsittelyyn.

Lastensuojelun sitova henkilöstömitoitus toteutetaan niin, että vuosina 2022 ja 2023 yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan enintään 35 lastensuojelun asiakasta. Vuodesta 2024 mitoitus on enintään 30 lasta tai nuorta yhdellä sosiaalityöntekijällä. Mitoitus koskee kaikkia 0–17-vuotiaita lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia.

Tiedämme, että lasten oikeuksia turvataan hyvinvoivien aikuisten avulla. Nyt todellisuus on kuitenkin ollut toista: Joka viidennessä kunnassa oli vuonna 2017 yli 60 lastensuojelun asiakasta yhtä sosiaalityöntekijää kohden. Tuleva mitoitus on tästä puolet, mikä kertoo paljon.

Räikeimmissä epäkohdissa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on ollut yli sata lasta. Tällainen työkuorma on ollut kohtuuton ja vaarantaa niiden aikuisten terveyden, joiden pitäisi huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta äärimmäisen hankalissa tilanteissa.

Lastensuojelu ei ole liukuhihnatyötä, vaan aikaa on oltava kohtaamiselle ja aidolle vuorovaikutukselle.

Lastensuo­jelun kehittä­minen jatkuu mitoituksen jälkeenkin

Hallituksen esitys mitoituksesta on erittäin ajankohtainen, sillä lastensuojelu siirtyy sote-uudistuksessa kunnilta hyvinvointialueille.

Hyvinvointialuieilla kehitys jatkuu. Lastensuojelussa – jos jossain – onkin tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn. Lapsen edun kannalta on ratkaisevaa, että haasteisiin puututaan ajoissa. Painopisteen on siksi siirryttävä kohti avohuollon tukitoimia.

Samalla perheille on tarjottava tukea arkeen kotona hyvin matalalla kynnyksellä niin, että avun pyytäminen olisi luontevaa jo vauvavaiheessa. Perhetyötä on kehitettävä monipuolisesti kaikilla hyvinvointialueilla.

Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nostettiin vastikään 25 vuoteen. Tämä on merkittävä parannus tuhansille nuorille aikuisille. Henkilöstömitoituksen korjaaminen on pitkään kaivattu uudistus, mutta lastensuojelussa on edelleen kehitettävää. Seuraavaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hyvät työolosuhteet ovat ehdoton edellytys henkisesti vaativalle työlle.

Viimeisimpänä totean ilolla, että hallitus tuo ensi keväänä eduskuntaan esityksen vaativan sijaishuollon kehittämisestä. Näin voimme parantaa myös sijoitettujen lasten asemaa voidaan. Lähtökohtanamme on oltava päivästä toiseen, että hyvinvointivaltio pitää huolta aivan jokaisesta.

Bella_SMALL_5

Pätevä tiede vaatii kunnon koulutusjärjestelmän

by Kolumni
Artikkeli on julkaistu alun perin 28.8.2021 Keskisuomalaisessa.
Viime päivinä on keskusteltu paljon tutkimuksen rahoituksesta. Eikä suotta.

Tutkittuun tietoon pitäisi nyt satsata enemmän kuin koskaan. 

Tarvitsemme tutkimusta kipeästi ilmastokriisin ratkaisemiseen. Tulevia pandemioita torjutaan juuri tutkimuksen avulla. Moni aivan arkinen asia tai keksintö nojaa alun perin perustutkimukseen. Uusia innovaatioita ei löydy ilman pitkäjänteistä panostusta perustason tietämykseen.

Keskustelujen erityisenä huolena on ollut Suomen Akatemian rahoitus. Pian alkavassa kehysriihessä esityksenä on, Suomen Akatemialta leikattaisiin 40 miljoonan euroa. Tällä olisi suora vaikutus siihen, voiko Suomen Akatemia myöntää tutkimusrahoitusta useammaksi vuodeksi.

Leikkauksesta ei kuitenkaan ole vielä tehty hallituksen päätöstä, eikä Vihreät ole tällaiseen sitoutunut. Vihreiden selvä tavoite on neuvotteluissa, että hallituksen budjettiriihessä Suomen Akatemian myöntövaltuudet saadaan palautettua kuluvan vuoden tasolle. Tämä tarkoittaa niihin noin 40 miljoonan euron lisäystä.

On kuitenkin totta, että vaikka tämän vuoden osalta tilanne saataisiin turvattua, on ensi vuonna edessä hallituksessa alustavasti sovittu 35 miljoonan euron leikkaus tieteeseen. Rehellisyyden nimissä päätös oli huono ja se olisi pitänyt kyetä estämään. Asiasta keskustellaan tarkemmin ensi vuonna ja toivottavasti tuolloin löytyisi keino kumota se.

Suomen Akatemian kokonaistilanne on siis epävarma. Taustalla on Veikkaus-voittovarojen pienentyminen. Se vaikuttaa suoraan Suomen Akatemian rahoitukseen, mutta myös monen muun instituution ja järjestön rahoitukseen. Hallituksen onkin määrä sopia tämän vuoden loppuun mennessä uudesta rahoitusmallista. 

Lukuisat suomalaiset toimijat ansaitsevat selvyyttä tilanteeseen. Siksi hallituksen sovulla uudesta rahoitusmallista Veikkauksen varojen tilalle on kiire. Rahoituksen siirtämistä yleisiin budjettivaroihin tulee harkita vakavasti. Ratkaisun pitää olla kestävä ja rahoituksen on oltava kaikille toimijoille ennakoitavaa.

Suomen Akatemian tämän hetkinen tilanne onkin vain yksi – vaikkakin olennainen – palanen kokonaisuudessa. Hallitusohjelmassa on sitouduttu tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen tason nostamiseen kohti neljää prosenttia bruttokansantuotteesta. Tuota kohti meidän on kuljettava pitkäjänteisesti, jos aiomme pärjätä globaalissa maailmassa ja olla vihreän siirtymän edelläkävijöitä.

Työtä vaaditaan paljon, jos mielimme tutkimusmaailman huipulle. Tutkimuksen pohjaa on nakerrettu jo pidemmän aikaa. Laadukas tutkimus nimittäin vaatii laadukasta koulutusjärjestelmää – varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin.

Iso ongelma on, että koulutuksesta oli leikattu useilla vaalikausilla – kaikkien puolueiden toimesta. Edellisellä hallituskaudella tilanne kuitenkin paheni merkittävästi, kun koulutuksesta leikattiin miljardi euroa. Hallituksella on nyt iso työ paikata edes viimeisimmät leikkaukset.

Koemmekin nahoissamme leikkauksien lyhyen että pitkän aikavälin vaikutukset. Tarvitsemme isoja ja pysyviä panostuksia perusopetukseen, jotta pystymme vastaamaan oppilaiden kasvaneeseen tuen tarpeeseen. Amiksiin tarvitaan lisää opettajia. Varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja on pienennettävä, mutta se ei onnistu mikäli emme saa ratkottua alaa vaivaavaa henkilöstöpulaa.

Kelkan kääntämisessä kestää tovi, eikä vallitseva koronatilanne ainakaan helpota asiaa. Paljon on kuitenkin tehty.

Tällä kaudella on päätetty merkittävistä avustuksista kaikille koulutusasteille koronakriisin ja etäopetuksen vaikutusten paikkaamiseen. Hallitus on ollut muutoinkin ahkera koulutuksen ja tutkimuksen puolustamisessa ja aiempien leikkausten paikkaamisessa. 

Käytännössä koulutuksen ja tutkimuksen pysyvään rahoitukseen on päätetty korotuksista jo 600 miljoonan euron edestä. Tämän lisäksi hallitus on tänä sekä viime vuonna kasvattanut määräaikaista rahoitusta noin 500 miljoonalla eurolla molempina vuosina.

On meidän tehtävämme varmistaa, että suunta pysyy sellaisena – vähenivät Veikkaus-varat tai eivät.

Bella_SMALL_3

Tavoitteena maailma, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet

by Tiedote
Artikkeli on julkaistu alunperin 1.7.2021 Vihreiden sivulla.
Tämän vuoden Helsinki Priden teema on Pride in Progress. Vahvasti tulevaisuuteen katsova teema tavoittelee kehitystä ja ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista. Se on mitä erinomaisin teema 30 vuotta täyttävälle Helsinki Pride -yhteisölle. Vihreät onnittelevatkin Helsinki Pridea, josta on kasvanut vuosien saatossa Suomen suurin ihmisoikeusjuhla!

Kehitys ja ihmisoikeudet ovat myös Vihreiden politiikan ytimessä. Tavoitteenamme on aidosti yhdenvertainen yhteiskunta, jossa kenenkään oikeuksista tarvitse vääntää kättä: Sellaisessa maailmassa ihmis- ja perusoikeudet ovat paitsi politiikan lähtökohta, myös tosiasiallinen lopputulema.

Jokaisen on saatava kukoistaa omana itsenään, ilman pelkoa syrjinnästä tai väkivallasta. Tämä koskettaa myös päätöksentekoon osallistumista. Vihreät ovatkin sitoutuneet edistämään vähemmistöihin kuuluvien mahdollisuutta osallistua politiikkaan ja päätöksentekoon.

Edustuksellisessa demokratiassa päätöksenteko perustuu jatkuville neuvotteluille ja kompromisseille. Tällainen prosessi on toisinaan tuskastuttavan hidas ja asettaa haasteita yhteiskunnalliselle edistykselle siellä, missä sen tarve on nopeaa tai jopa välitöntä. Politiikassa onkin todella tärkeää tiedostaa, että ihmisoikeudet toteutuvat joko tässä ja nyt tai eivät toteudu. Niiden toteutumista ei ole varsinaisesti varaa odotella.

Samaan aikaan tulee pitää mielessä, että pienetkin edistysaskeleet tarkoittavat ihmisoikeuksien konkreettista toteutumista. Neuvotteluista ei ole varaa jättäytyä pois, jos se tarkoittaa, että ihmisoikeudet eivät siksi etene lainkaan.

Tätä Pride in Progress -teemakin nähdäkseni täsmentää: On pyrittävä väsymättömästi kulkemaan eteenpäin, vaikka edes pienin askelin. Pienet askeleet eivät tarkoita, että askelilta puuttuisi suunta tai suurempi kuva.

Työn sateenkaa­rioi­keuk­sien vahvista­mi­seksi on jatkuttava

Tämä vuosi on sateenkaarioikeuksien näkökulmasta erityinen, sillä Helsinki Priden juhlavuoden lisäksi on kulunut 50 vuotta homouden dekriminalisoinnista sekä 40 vuotta homouden poistamisesta virallisista tautiluokituksista. Juhlan lisäksi tämä on pohdinnan paikka. Jo tehty työ velvoittaa mitä suuremmin myös meitä poliitikkoja. Meidän tehtävämme on parantaa lainsäädäntöä ja tehdä päätöksiä niin, että oikeudet paranevat.

Tehtävää on vielä paljon. Sateenkaariväen patologisointi jatkuu yhä kohdistuen erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien identiteetteihin ja kehoihin. Ihmisoikeuksien kannalta erityisen ongelmallisia ovat transhenkilöiden oikeuksien loukkaukset ja tarvittavan hoidon puute.

Vihreät ovatkin sateenkaarijärjestöjen kanssa toistuvasti vaatineet translakiin muutosta – myös alaikäisten osalta. Onkin sanoinkuvaamattoman tärkeää, että sosiaali- ja terveysministeriö on nyt vihdoin ja viimein asettanut työryhmän valmistelemaan translain uudistusta. Lain onnistuneella uudistamisella on nimittäin kiire.

Vanhemmuus­lain uudista­minen uhkaa jäädä puutteel­li­seksi

Vihreät ovat tällä kaudella kiinnittäneet huomiota erityisesti kaikkien mahdollisuuteen perheellistyä. Perheellistymistä ajatellaan yhä tapahtuvan lähinnä heteroydinperheissä, vaikka perheiden todellisen monimuotoisuuden tunnustamisella ja edistämisellä olisi paljon positiivisia vaikutuksia. Kaikkien perheellistymistä tuleekin edistää entistä pontevammin sekä poliittisella päätöksenteolla että terveydenhuollon yhdenvertaisilla toimintamalleilla.

Vanhemmuuslaista on neuvoteltu ahkerasti tällä kaudella ja Vihreät ovat korostaneet yhdenvertaisuutta neuvotteluissa. Järjestöt ovat esittäneet huolia, että muutos on jäämässä tekniseksi. Vihreiden selkeänä tavoitteena on, että useampi kuin kaksi juridista vanhempaa olisivat mahdollisia. Aiommekin jatkaa työtä sitä kohti.

Erityisesti miesparien perheellistymisen esteitä pitää purkaa. Vihreistä sijaissynnyttäminen on mahdollistettava tavalla, joka suojelee kaikkien osapuolten oikeuksia ja jossa oikeus- ja vastuukysymykset hoidetaan selkeästi. Onkin ilahduttavaa, että hallitus on käynnistämässä selvitystä sijaissynnytyksestä.

Tähän väliin tahdon vielä kerran onnitella myös henkilökohtaisesti 30-vuotista Helsinki Pridea! Pridejuhla on ollut vuosien saatossa tärkeä osa myös omaa elämääni ja sen mukanaan tuoma ilo, hyväksyntä ja yhteenkuuluuvuuden tunne ovat antaneet voimaa edistää ihmisoikeuksia myös politiikan tasolla.

Bella Forsgrén on vihreä kansanedustaja ja eduskunnan sateenkaariverkoston puheenjohtaja.

Bella_SMALL_27

Demokratiasta on pidettävä kiinni alueellisesti eriarvoistuvassa Suomessa

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 20.4.2021 Demo Finlandin sivuilla.
Lähestyvät kuntavaalit tuovat hetkellisesti keskusteluun suomalaisten eri seutujen ja kuntien laajan kirjon. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka on tunnetusti ottanut Suomessa isoja ja nopeita harppauksia sitten 1960-luvun. Seuraavalle valtuustokaudelle lähdetään ympäri Suomen hyvin erilaisista lähtökuopista. Alueellisella eriarvoisuudella on merkitystä myös demokratian kannalta. Iso kysymys kuuluu: Miten hyvinvointia luodaan ja demokratiaa ylläpidetään yhdenvertaisesti ympäri Suomen?

Suomella ja suomalaisilla sujuu keskimäärin varsin hyvin verrattuna muihin maihin. Hyvinvointivaltio on kyennyt pitämään langat käsissään tähän asti luomalla ja ylläpitämällä korkeaa hyvinvoinnin tasoa laajoilla ja osallistavilla palveluilla ja koulutuspanostuksilla. Keskustelusta jää kuitenkin usein uupumaan, että myös avoimilla demokraattisilla prosesseilla on valtava merkitys. Juuri siksi tulevat kuntavaalit ovat niin tärkeät. Ihmisillä on kesäkuussa aito mahdollisuus osallistua oman kuntansa suunnan muodostukseen.

Tiedämme, että kansalaisten ja kuntalaisten hyvinvointi vaikuttaa myös äänestysprosenttiin. Viime vaaleissa eli eduskuntavaaleissa äänestysprosentti vaihteli kunnittain 60,0% (Hyrynsalmi) ja 86,2% (Luoto) välillä. Yleisesti ottaen äänestävien osuus kertoo ihmisten mielenkiinnosta demokraattista osallistumista kohtaan. Julkisessa keskustelussa korkeampi äänestysprosentti liitetään usein korkeampaan koulutus- ja varallisuustasoon. Toisin sanoen varakkaat ja koulutetut ihmiset äänestävät todennäköisemmin.

Kalevi Sorsa -säätiö julkistaa tiistaina 20.4.2021 raporttinsa Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa. Raportissa äänestysprosentti toimii yhtenä indikaattorina neljän eri sosioekonomisesti hahmottuvan alueen välillä. Nämä neljä aluetyyppiä ovat 1) Menestyvät pääkaupunkiseutu ja kaupunkien vaikutusalueet, 2) Kaupunkialueet, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä, 3) Keskiverto-Suomi ja 4) Taantuvat alueet.

Menemättä syvemmin raportin tuloksiin, on kiinnostavaa tarkastella suomalaisten äänestysaktiivisuutta suhteessa alueelliseen hyvinvointiin. Menestyvällä pääkaupunkiseudulla ja kaupunkien vaikutusalueilla keskimääräinen äänestysprosentti on korkein 76,1 %. Kaupunkialueilla, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä, äänestysprosentti laskee jo 70,3%:iin. Sen sijaan Keskiverto-Suomessa keskimääräinen äänestysprosentti nousee hiukan sen päälle 72%:iin. Taantuvilla alueilla äänestysprosentti on selkeästi matalin, vain 67,7 %.

Yli kymmenen prosenttiyksikön ero keskimääräisissä äänestysprosenteissa etenkin menestyvän pääkaupunkiseudun ja taantuvien alueiden välillä tulisi herättää jatkokysymyksiä julkisessa keskustelussa. Kuntavaaleissa äänestysprosentti on tunnetusti vielä matalampi kuin eduskuntavaaleissa, joten olemme nyt kiperän paikan edessä: Kuinka tuemme sekä hyvinvointia, osallisuutta että demokratian toteutumista, jos ja kun ne linkittyvät yhteen?

Kesäkuussa pidettävissä kuntavaaleissa isoksi kysymykseksi tulisikin nousta koronan aiheuttama hyvinvointivaje. Jos ja kun hyvinvoinnissa on havaittavissa laskua, jää nähtäväksi, vaikuttaako se missä määrin ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.

Koronapandemiasta voi pahimmillaan muodostua 1990-luvun laman kaltainen hyvinvointivaltion kriisi. 1960-luvulta aina 1980-luvun lopulle hyvinvointivaltion palvelut kehittyivät ja tuloerot pienenivät samalla, kun talous kasvoi. 1990-luvun alun lama oli kuitenkin selkeä käännekohta. Joukkotyöttömyys loi sosiaaliturvajärjestelmään paineita. Tämä johti sosiaaliturvan leikkauksiin sekä laman aikana että aivan sen jälkeen. Eriarvoisuus on jo lisääntymässä suomalaisten välillä – eikä vähiten jo edellä mainituista alueellisista syistä johtuen.

Palveluilla ja sosiaaliturvalla on iso merkitys nyt koronapandemian keskellä ja sen jälkimainingeissa, mutta samalla on kiinnitettävä erityistä huomiota demokratian tilaan. Demokraattinen yhteiskunta hyvinvointivaltion tukipilari, ja siksi meidän on tehtävä parhaamme jo heti tulevissa kuntavaaleissa. Kenenkään äänestäminen ei saa jäädä kiinni omista resursseista sen jälkeen, kun koronaturvallisuudesta on huolehdittu.

Bella_SMALL_26

Lapsen oikeudet koskevat myös transtaus­taisia lapsia ja nuoria – itsemää­rä­mi­soi­keutta kunnioit­ta­valla translain uudistuk­sella on kiire

by Tiedote
Artikkeli on alunperin julkaistu 20.4.2021 Vihreiden sivuilla yhteiskirjoituksena Iiris Suomelan kanssa.
Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Kuitenkaan Suomen lainsäädäntö ei turvaa tätä transtaustaisille lapsille ja nuorille. Sukupuoli-identiteetti on monelle selvä jo varhaisesta lapsuudesta. Nykyinen lainsäädäntö, hoitokäytänteet ja yleinen ilmapiiri altistavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret syrjinnälle sekä väkivallalle. Transyhteisö on odottanut jo liian kauan translain päivittämistä jokaisen itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta kunnioittavaksi. Tilanne ei voi jatkua näin.

YK:n ihmisoikeuskomitea antoi huhtikuun alussa Suomelle suosituksen translain uudistamiseksi. Komitea esitti Suomelle huolensa, että sukupuolen juridinen vahvistaminen ei olisi jatkossakaan mahdollista alaikäisille, mikäli translain uudistus toteutetaan hallitusohjelmassa kaavaillulla tavalla. Myös suomalainen transyhteisö on esittänyt perustellusti huolensa siitä, jättääkö translain uudistus alaikäiset pulaan. Oikeus olla -kansalaisaloite sai hiljattain täyteen vaaditut 50 000 allekirjoitusta kahdessa päivässä. Nyt allekirjoittajien määrä on jo yli 60 000. Viesti on selvä: translain uudistuksessa on huomioitava niin ihmisoikeudet kuin lapsen oikeudet.

Hallitusohjelman linjauksissa on paljon hyvää: Esimerkiksi transihmisten ihmisoikeuksia törkeällä tavalla loukkaava vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona poistetaan. Sukupuolen juridinen vahvistaminen erotetaan kokonaan lääketieteellisistä hoidoista. Tämä tarkoittaa, että jatkossa väestörekisterin sukupuolimerkinnän voisi vahvistaa ilman edellytystä tietyistä lääketieteellisistä hoidoista.

Translain kokonaisuudistusta on odotettu aivan liian pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan uudistusta, mutta se etenee myöhässä. Lain valmisteluun luvattiin maaliskuussa nimittää työryhmä. Nimityksen etenemisestä ei kuitenkaan ole julkista tietoa. Tämä on omiaan lisäämään sekä väärää tietoa että hämmennystä transyhteisössä. Millainen uudistuksesta on tulossa ja painaako transyhteisön sana siinä?

Miksi on niin tärkeää, että lapset ja nuoret ovat mukana translain uudistuk­sessa?

Hallitusohjelman mukaan “sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö”. Pelkona on, että translapset ja nuoret eivät voi jatkossakaan vahvistaa juridista sukupuoltaan ennen täysi-ikäisyyttä. Hallitusohjelman kirjauksista riippumatta Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja syrjinnän kielto. Vihreät ovat pitäneet tärkeänä, että translakia uudistaessa huomioidaan translasten ja -nuorten oikeudet.

Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta, joka korostaa lapsen edun ensisijaisuutta. Tämä koskee myös translain uudistusta. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on ilmaissut jo vuonna 2014, että sukupuolivähemmistöön kuuluvien alaikäisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on esteitä: erityisesti intersukupuolisten lasten ja translasten itsemääräämisoikeus uhkaa jäädä toteutumatta. Translapset kohtaavat edellä kuvatusti vaikeuksia hakeutuessaan transerityisen terveydenhuollon ja tuen piiriin. Samalla heihin kohdistuu aiemmin mainitut sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen rajoitukset.

Tiedämme THL:n tutkimuksista, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat muita nuoria useammin kokeneensa koulukiusaamista ja fyysistä uhkaa. Transnuorista psyykkistä väkivaltaa ovat kokeneet lähes kaikki ja fyysistä väkivaltaa noin puolet. Vanhentuneet ja kapeat käsitykset sukupuolesta ylläpitävät sukupuolivähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuvaa kohdistuvaa rakenteellista ja suoraa väkivaltaa.

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä erityisesti sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla. Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa. Tähän on reagoitava. Lasten ja nuorten on voitava osallistua heitä koskevan lainsäädännön valmisteluun. Asia on varsin yksiselitteinen lapsen oikeuksien näkökulmasta: on kestämätöntä, jos lasten ja nuorten asema jätetään yhtä huonoksi kuin nyt. Translaista tulee tehdä kerralla hyvä.

Ihmisoikeuksista ei ole varaa tinkiä, eikä niiden turvaamisessa voi aikailla. Suomella on velvollisuus edistää lasten ja nuorten parasta mahdollista terveydentilaa. Voimme rehellisesti todeta, että translasten kohdalla olemme epäonnistuneet asiassa. Vielä on kuitenkin mahdollisuus korjata tilanne.

Vihreiden kansanedustajat Bella Forsgrén ja Iiris Suomela jättivät viime viikolla kirjallisen kysymyksen translain uudistuksen etenemisestä sekä lapsen oikeuksien toteutumisesta lakiuudistuksessa.