BellaForsgren_0081lowres

Sosiaaliturva pitää uudistaa perusteellisesti!

by Blogi

Kulunut vaalikausi on osoittanut, että sosiaaliturvan uudistamisella on todella kiire. Kohtaamme yhteiskuntana entistä enemmän ennakoimattomia kriisejä. Korona ja Ukrainan sota ovat jo vaikuttaneet kriittisesti monien toimeentuloon. Tiedämme, että ilmastokriisin vaikutukset kolkuttelevat oven takana.

Toimin kuluneena kautena vihreiden edustajana parlamentaarisessa sosiaaliturvakomiteassa. Pitkän vääntämisen jälkeen komitea pääsi sopuun sosiaaliturvan kehittämisen seuraavasta askeleesta – yksi perusturvaetuus sai yksimielisen kannatuksen.

Komitea siis esittää, että syyperusteiset perusturvaetuudet eläkkeitä lukuun ottamatta yhtenäistettäisiin ja yhdistettäisiin. Tämä tarkoittaa käytännössä työmarkkinatukea, peruspäivärahaa, Kelan kuntoutusrahaa ja vähimmäismääräisiä kuntoutus-, sairaus- ja vanhempainpäivärahoja.

Idea ei ole ollenkaan uusi, sillä jo vuonna 2018 professori Juho Saaren vetämä eriarvoisuustyöryhmä esitti perusturvaetuuksien yhdistämistä. Nyt olisikin ensi hallituskaudella mahdollisuus vihdoinkin ottaa tämä tärkeä askel ja uudistaa vihdoinkin sosiaaliturvaa. Ja mikä parhainta, yksi perusturvaetuus olisi askel kohti perustuloa.

Järjestelmän uudistamiselle on kova tarve. Nykyinen järjestelmä on paikoin todella byrokraattinen, ja pahimmillaan byrokratia estää tällä hetkellä työllistymisen. Sosiaaliturva on meitä ihmisiä varten, ei hallintoa varten.

Köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen ovat yksi tärkeimmistä syistä, miksi lähdin politiikkaan. Hyvinvointivaltion rakenteita on jatkuvasti kehitettävä, jotta ne eivät horju globaaleissa kriiseissä, teknologian kehityksessä, työn murroksessa ja väestön vanhentuessa. Uudistus tulee tehdä ihmisten hyvinvointi edellä.

BellaForsgren_0255lowres

Psykoterapiakoulutus maksuttomaksi!

by Blogi

Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeille. Jokainen mielenterveyden ongelmista työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut on inhimillinen tragedia, mutta myös kansantaloudellinen haaste.

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset kustantavat Suomelle jopa 11 miljardia OECD:n mukaan. Väestön vanhetessa ja huoltosuhteen heiketessä meillä ei ole varaa päästää yhtään ihmistä mielenterveyden osalta huonoon kuntoon.

Moni tietääkin, että psykoterapian saatavuudessa on alueellista epätasa-arvoa ja myös valtakunnallisesti suuria puutteita. Psykoterapeuttikoulutus on monille ammattilaisille liian kallis täydennyskoulutus. Psykoterapeuttikoulutus maksaa noin 20 000–60 000e riippuen psykoterapia suuntauksesta. Psykoterapeuttikoulutus on ainoita terveydenhuollon koulutuksia, jonka opiskelija joutuu kustantamaan kokonaan itse.

Psykoterapeuteista yli kolmasosa on eläkeikäisiä. Meille on jo nyt huutava pula alan osaajista, eikä tilanne ole helpottumassa tulevaisuudessa, jos emme tee mitään.

Psykoterapeuttikoulutusten rahoittaminen julkisin varoin maksaisi itsensä takaisin ja edistäisi yhdenvertaisuutta koulutukseen hakeutumisessa.

Psykoterapian lisäksi on tärkeää panostaa muihin terapiamuotoihin. Vaikka pitkäaikaisen psykoterapian lisääminen on tärkeää, niin moni psykoterapiassa hoidettava ongelma olisi hoidettavissa myös kevyemmillä hoitomuodoilla.

Terapiatakuu ja sen vaatimat lisäresurssit olisivat tehokas keino puuttua mielenterveyden ongelmiin ennen niiden pahentumista, mikä osaltaan vähentäisi kustannuksia psykoterapian ja työkyvyttömyyseläkkeen tarpeen vähentyessä.

Mielenterveyden ongelmien hoidon lisäksi on hyvin tärkeää myös panostaa siihen, ettei mielenterveysongelmia pääsisi syntymään. Erityisesti nuorten mielenterveysongelmien lisääntymisen syihin on paneuduttava.

BellaForsgren_0094lowres

Menestyminen vaatii investointeja tieteeseen ja tutkimukseen

by Blogi

Tulevaisuuden kilpailukyky varmistetaan ainoastaan vahvalla osaamisella ja laadukkaalla tutkimuksella. Business Finlandin viime vuonna tekemän kyselyn perusteella tutkimus-, kehitys-, ja innovaatioinvestointeja (TKI) jarruttaa tällä hetkellä eniten sopivan osaamisen puute. Selvityksessä 35 prosenttia vastaajista katsoi osaajien saatavuuden olevan Suomessa kilpailijamaita heikommalla tasolla. Myös julkinen rahoitus koettiin puutteelliseksi ja sen periaatteet liian ennakoimattomiksi.

Kuluvalla hallituskaudella tiedeleikkausten sarja katkaistiin ja TKI-rahoituksen suunta käännettiin nousujohteiselle uralle. Vuoden 2009 tason saavuttamiseen on vielä matkaa ja tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan kasvua sekä julkisessa että yksityisessä rahoituksessa. Tällä hetkellä noin kaksi kolmasosaa TKI-rahoituksesta tulee yrityksiltä itseltään. Yksityisen rahoituksen määrän kasvattamiseksi on verotusta kehitettävä erityisesti vihreän talouden investointeihin kannustavaksi.

Vastuuta tulevaisuudesta ei voi heittää ainoastaan yritysten varaan vaan myös julkisen rahoituksen määrää on nostettava ja se on suunnattava korkeakoulutukseen ja  perustutkimukseen. Perustutkimuksella tarkoitetaan tutkimusta, joka ei pyri suoraan ratkaisemaan tiettyä käytännöllistä ongelmaa vaan kumpuaa tieteenalojen sisäisestä kehittymisestä ja uteliaisuudesta uusia avauksia kohtaan. Soveltava tutkimus sen sijaan hakee tieteen keinoin ratkaisuja yhteiskunnalliseen tai tekniseen kysymykseen. Kumpaakin tutkimusta tarvitaan uusien tieteellisten läpimurtojen ja innovaatioiden perustaksi.

Rahoituksen ohjaaminen pelkästään soveltavaan tutkimukseen kaventaa tieteen tekemisen horisonttia. Jos tutkimuksen tuloksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia on pystyttävä esittämään jo rahoituksen hakuvaiheessa, on vaarana, että rohkeat avaukset jäävät tekemättä. Viime vuosina olemme lukuisia kertoja saaneet huomata, että ympäröivän maailman ennakoiminen on joskus mahdotonta. Siksi tarvitsemme myös tutkimusta, joka ei ainoastaan reagoi ympäröivään yhteiskuntaan vaan etsii vastauksia ennakoivasti.

Rahoituksen kohdentaminen on jätettävä tutkimuksen ammattilaisten päätettäväksi. Jatkuvasti vaihtuvat rahoitusmallit ja niihin reagoiminen kaventavat korkeakoulujen mahdollisuutta panostaa tulevaisuuden kannalta merkittäviin uusiin avauksiin ja perustutkimukseen. Korkeakouluja ei tule nähdä ainoastaan tutkintoautomaatteina vaan on muistettava, että niiden tehtävä perustuu aallon harjalla tehtävään huippututkimukseen.

Suomen talouden kestävä kasvu kumpuaa osaamisesta ja tieteellisistä läpimurroista ja niiden perusteella tehdyistä uusista innovaatioista. Tarvitsemme onnistuaksemme laadukasta perustutkimusta ja tieteen rohkeaa soveltamista. Myös TKI-rahoituksen kasvattaminen on mahdollista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.

BellaForsgren_0205lowres

Suomesta jatkuvan oppimisen suunnannäyttäjä!

by Blogi

Työelämämme tarvitsee lisää työntekijöitä jo olemassa oleviin työpaikkoihin sekä uusiin tulevaisuuden töihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on arvioinut, että Suomessa lähes puoli miljoonaa henkilöä tarvitsee lähivuosina uudelleenkoulutusta tai laajaa täydennyskoulutusta. Avautuvien työpaikkojen osaamistason on myös arvioitu nousevan tulevaisuudessa, eli korkeakoulutettua työvoimaa tarvitaan entistä enemmän.

Kestävyysvajetta pahentava osaamisvaje on otettava hallintaan koulutuksella. Työikäisen väestön osaaminen on turvattava systemaattisella ennakoinnilla ja jatkuvalla oppimisella, joka keskittyy erityisesti työikäisten mahdollisuuksiin kehittää omaa osaamistaan. Tällä hallituskaudella on valmisteltu jatkuvan oppimisen uudistusta, jossa tarkastellaan työelämän tarpeita, koulutuksen tarjontaa ja rahoitusta sekä opintojen aikaista toimeentuloa.

Jatkuvan oppimisen saavutettavuus on tärkeää niin työelämässä kuin sen ulkopuolella oleville. Tarvitaan enemmän mahdollisuuksia koulutusten räätälöintiin ja joustaviin, työelämälähtöisiin sisältöihin elämän eri vaiheissa. Toisen asteen ja korkeakoulujen rahoitusta on kehitettävä siten, että koulutuksen järjestäjillä on aito mahdollisuus toteuttaa erilaisia jatkuvaa oppimista tukevia koulutusratkaisuja.

Jatkuvan oppimisen toteutuminen ja korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen vaativat panostuksia koko opintopolulle ja kaikkien opiskelijoiden osaamisen ja kykyjen tunnistamista.  Tämä edellyttää asiantuntevaa ohjausta ja riittävää tukea sekä opiskelijoille että muodollisen koulutuksen ulkopuolella oleville.

Työvoiman osaamisen varmistamiseksi on luotava pääosin julkisrahoitteinen osaamisturvan malli, esimerkiksi henkilökohtainen koulutustili.  Koulutustilin kaltaiset ratkaisut voivat kuitenkin päätyä hyödyttämään eniten jo valmiiksi kouluttautuneita ja muuten hyvässä asemassa olevia. Siksi opintojen aikainen toimeentulo tulisi turvata ja esimerkiksi työttömyysturvalla tai sairauspäivärahalla opiskelua tulisi helpottaa. Näin rakennetaan kestävää yhteiskuntaa, joka tukee kaikkien mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

BellaForsgren_0171lowres

Työrauhaa toisen asteen koulutukseen

by Blogi

Koulutus on Suomen tulevaisuuden keskeinen resurssi sekä inhimillisesti että taloudellisesti, ja toisen asteen koulutuksella on tässä keskeinen rooli. Oppimistulokset ovat kuitenkin kääntyneet laskuun ja olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista koulutuksen rahoituksessa.

Tällä hallituskaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta on lisätty edellisten kahden hallituksen leikkausten paikkaamiseksi. Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen lisäsi peruskoulun päättäneiden yhdenvertaisuutta mutta kiristi samalla jo ennestään tiukkoja lukioiden ja ammatillisen koulutuksen resursseja. Pidemmällä aikavälillä vanhempien tuloista riippumaton opiskelumahdollisuus takaa yhteiskunnalle sivistyneitä ja taitavia eri alojen osaajia.

Vaikeinakaan aikoina koulutuksesta ei ole varaa säästää. Tulevien päättäjien on varmistettava rpitkäkestoinen ja ennakoitava perusrahoitus sekä lukioille että ammatilliselle koulutukselle.

Taitavakaan opettaja ei pysty toimimaan yhä monimuotoistuvan opiskelijajoukon parissa, jos rahoitus ei mahdollista riittävää määrää opinto-ohjaajia, erityisopettajia ja tukiopetusta, puhumattakaan hyvinvointialueiden vastuulla olevista kuraattoreista, terveydenhoitajista ja psykologeista. Opettajien tulee saada keskittyä opetukseen.

Olen huolissani lukiolaisten jaksamisesta: valtaosa opiskelijoista pitää opiskelua raskaana monien vaatimusten ristipaineessa. Meillä ei ole varaa uuvuttaa nuoria ihmisiä jo toisella asteella. Lukioissa tarvitaankin nyt työrauhaa, eli kohtuullisia ryhmäkokoja ja riittävästi opiskeluhuollon henkilöstöä, jotta opiskelijat pystyvät keskittymään opiskeluun.

Ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan yhtä lailla työrauhaa. Sipilän hallituksen reformi saattoi nuoret ja aikuiset yhteen ja lisäsi työelämässä tapahtuvaa oppimista lähiopetuksen kustannuksella. Vaikka reformi toi mukanaan tervetulleitakin uudistuksia, se lisäsi opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja muutti rahoitusta suoritusperusteisemmaksi. Reformia sovelletaan oppilaitoksissa eri tavoin erilaisin tuloksin.

Nyt olisi aika tutkia sitä, vastaako reformi erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin vai sysääkö se liikaa vastuuta opiskelijalle itselleen.

BellaForsgren_0030lowres

Koulutuksen rahoitus on nostettava pohjoismaiselle tasolle

by Blogi

Suomalaisten lasten oppimistulokset ovat laskeneet jo yli 20 vuoden ajan. Tämän suunnan kääntämiseksi koulutukseen on panostettava lisää rahaa. Esimerkiksi Ruotsissa lisäresurssit näkyvät jo nyt parantuneina oppimistuloksina, kun taas Suomessa pitkäjänteiset panostukset koulutuksen rahoitukseen ovat jääneet tekemättä.

Eniten minua peruskoulutuksen ahdingossa huolestuttaa oppilaiden kasvava eriarvoistuminen. Erityisesti vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa oppimistuloksiin aikaisempaa vahvemmin. Resurssien puute osuu juuri niihin, jotka tarvitsisivat eniten tukea. Tämä kehitys rapauttaa periaatetta tasa-arvoisesta yhteiskunnasta, joka tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet jokaiselle.

Haluammeko, että heikommista lähtökohdista opintien aloittavat ja erityistä tukea tarvitsevat lapset jäävät vaille tasa-arvoisia mahdollisuuksia? Heidän joukossaan on esimerkiksi kuulo- ja näkövammaisia, oppimisen vaikeuksien kanssa eläviä sekä suomea toisena kielenä puhuvia.

Kuluvalla hallituskaudella toteutettiin Oikeus oppia –kehittämisohjelma, jonka tavoitteena oli parantaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatua sekä lisätä niiden tasa-arvoa. Ohjelman kautta rahoitettiin monia tärkeitä hankkeita, jotka liittyivät esimerkiksi oppimisen tukeen, inkluusion kehittämiseen ja lasten digitaalisiin taitoihin.

Nämä ovat asioita, joita ei voida kuitenkaan jättää pelkkien määräaikaisten hankkeiden varaan, vaan ne pitäisi olla osa päiväkotien ja koulujen pysyvää rahoitusta.

Koulutus on suomalaisen yhteiskunnan peruspilari. Suomalainen koulutus on perinteisesti pystynyt tarjoamaan jokaiselle oppijalle tasavertaisen mahdollisuuden yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

Nykyisin lapset ovat varhaiskasvatuksen tai koulun aloittaessaan taustoiltaan yhä monimuotoisempia, ja osaamme myös tunnistaa erityisen tuen tarpeita aikaisempaa paremmin. Koulutuksen rahoitus on nostettava pohjoismaiselle kärkitasolle, jotta jokainen lapsi saa yhdenvertaisen ja laadukkaan oppimispolun ilman syrjintää ja ennakkoluuloja.

Näissä vaaleissa meidän on uskallettava panostaa tulevaisuuteen.

Bella_SMALL_10 (2)

Aluevaalit ovat tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus­vaalit

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 10.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Sote-uudistus ja aluevaalit mahdollistavat meille erinomaisen tarkistuspisteen. Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka voisimme toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entistä paremmin? Hyvinvointialueiden viranomaisilla ja päättäjillä on laissa määritelty velvollisuus edistää molempia. Palveluketjujen uudelleen muotoutuessa olemme tilanteessa, jossa voimme vaikuttaa kriittisiin ongelmiin, kunhan mahdollisuus otetaan tosissaan.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat monin tavoin juuri saavutettavissa palveluissa ja inhimillisessä asiakas- ja potilastyössä. Molemmissa on kyettävä ottamaan huomioon enenevissä määrin ikääntyvä väestö ja vähemmistöt.

Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat tutkitusti syrjintää sote-palveluissa ja vähemmistöasema vaikuttaa myös heidän kokemukseensa terveydestään. Sateenkaari-ihmisten osalta olisikin kiinnitettävä huomiota koko elinkaaren palveluihin. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi omina itseinään vauvasta vaariin.

Ihmisoi­keu­son­gel­mien tarkaste­le­minen auttaa meitä fokusoimaan

Suomi on saanut noottia kansainvälisesti monista ihmisoikeusongelmista. Osin vika on lainsäädännössä, mutta useat ongelmat liittyvät palveluihin: niiden riittävyyteen, toimivuuteen ja asiakaspalvelutilanteisiin.

Räikeimmät ongelmat nousevat säännöllisesti otsikoihin. Viime vuosien itsemääräämisoikeuden loukkaukset vammaisten ja ikäihmisten laitosasumisessa ovat hätkähdyttäviä, mutta ne edustavat vain jäävuoren huippua. Iso osa ongelmistamme jäävät huomaamattomiin kotiovien taakse: Emme ole esimerkiksi onnistuneet ennaltaehkäisemään naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, emmekä auttamaan uhreja riittävästi.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja sukupuolittunut väkivalta ovat syrjinnän vakavimpia muotoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että syrjintä kaikissa muodoissaan syntyy asenteista ja rikkomukset mahdollistuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa palveluketjua.

Juurisyy on monesti oikeuksien tiedostamisessa, mutta usein vakavampien rikkomusten taustalla on resurssien puutetta. Tilanteen parantamiseksi onkin kyettävä ratkomaan sekä akuutteja ongelmia että tarkasteltava niihin johtavia käytäntöjä kriittisesti.

Tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus vaativat sekä suunnit­telua että aktiivisia tekoja

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa luonnollisesti hyvästä suunnittelusta. Hyvinvointialueilla tehtävissä suunnitelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vähemmistöjen ja muiden marginaaliin jäävien ryhmien tarpeiden kartottamiseen ja keskeisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen.

Kaikessa toiminnassa tulee korostua, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat laissa määriteltyjä asioita. Niiden edistäminen vaatii aktiivisia tekoja sekä rakenteellisia muutoksia. Tekoja tarvitaan palveluketjuissa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikassa.

Hyvinvointialuestrategiaan tuleekin sisällyttää läpileikkaavasti tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi olisi suositeltavaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi kunnianhimoinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Siinä tulee linjata merkittävimpien vaikutusarviointien, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin, käytöstä sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta.

Palveluketjuja muodostaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota neuvontaan. Perus- ja ihmisoikeustietoisuuden lisääminen ei ole asiakkaan vastuulla, vaan on viranomaisen tehtävä edistää oikeuksien toteutumista. Jotta pompottelu luukulta toiselle vältetään jatkossa, tulee ihmisten saada palveluohjausta ja tietoa omista oikeuksistaan. Tämä luonnollisesti vaatii palveluntarjoajalta entistä parempaa tietoisuutta tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista – mutta myös riittäviä resursseja.

Viime kädessä on meidän poliitikkojen tehtävä varmistaa resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusta ratkottaessa on ymmärrettävä, että vain riittävä rahoitus edistää aidosti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka hyvinvointialueet tuottavat palveluita, on myös valtiolla rahoittajana vastuu asiasta. Kaikilla tasoilla tuleekin olla mielessä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat parasta ennaltaehkäisyä.

Bella_SMALL_20

Ennaltaeh­käisy korostuu hyvinvoin­tie­rojen kaventa­mi­sesssa ja köyhyyden torjunnassa

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 3.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Suomessakin on merkittäviä terveys- ja  hyvinvointieroja. Eriarvoisuuden muodot kytkeytyvät tutkitusti köyhyyteen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vähentää syrjäytymistä, osattomuutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia kautta maan.

Ennaltaehkäisy on uudistuksessa keskeisessä asemassa: On inhimillisesti sekä taloudellisesti järkevää auttaa ihmisiä pois köyhyydestä heti alkuun kuin hoitaa siihen liittyviä sairauksia ja monisyisiä ongelmia myöhemmin. Erot tulotasossa ja hyvinvoinnissa tuottavat myös yhteiskunnallista epävakautta.

Suomessa on isoja alueellisia terveys- ja hyvinvointieroja erityisesti idän ja lännen välillä. Myös eri kaupunkien välillä on suuria terveyseroja. Esimerkiksi Espoo ja Kuopio painivat sairastavuuden osalta aivan eri luokissa. Pienemmillä kaupungeilla menee huonommin kuin pääkaupunkiseudun suurilla kaupungeilla. Sote-uudistus perustuu monin tavoin juuri alueellisen tasa-arvon lisäämiseen: Hyvinvointialueet mahdollistavat leveämmät hartiat palveluiden tuottamiseen erityisesti siellä, missä kunnilla on ollut vaikeuksia tuottaa palveluita.

Taustatekijät ovat erilaisia myös eri sukupuolten välillä: Miesten odotettu elinikä on matalampi kuin naisilla ja työikäisinä kuolleista iso osa on miehiä. Samoin nuorten miesten syrjäytyminen on naisia yleisempää. Naiset muodostavat puolestaan isomman osan mielenterveyskuntoutujista.

Lisäksi hoidon saatavuudessa ja laadussa on sosioekonomisen aseman aiheuttamia eroja. Osin ne johtuvat siitä, että ennaltaehkäisevät terveyspalvelut ovat helpoiten saatavilla työterveyspalvelujen kautta. Hyvinkoulutettu, työssäkäyvä keskiluokka osaa myös hyödyntää näitä palveluja parhaiten.

Samaan aikaan pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus kytkeytyvät matalaan koulutukseen ja palkkatasoon. Haavoittuvat ryhmät uhkaavatkin nykyjärjestelmässä jäädä ilman tarvitsemiaan yksilöllisiä palveluja. Tarvitsemme universaalien palveluiden lisäksi entistä paremmin kohdennettuja palveluja.

Huono-osai­suuden kierteet on katkottava

Erityisesti huono-osaisuuden kierteisiin ja ylisukupolviseen syrjäytymiseen on puututtava pikaisesti, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy hyvinvointi- ja terveyseroina aikuisena. Lapsiperheköyhyyden torjunta ja matalan kynnyksen perhepalveluihin panostaminen ovatkin ensisijaisia.

Hyvinvointialueilla on pidettävä huolta terveyspalveluiden matalasta maksukatosta ja tarjottava kriittisiä palveluja maksuttomasti. Tarvittava hoito ei saa jäädä kiinni kenenkään maksukyvystä.

Samoin uudistuksessa tulee turvata riittävät mielenterveys- ja päihdepalvelut: Liian moni joutuu odottamaan hoitoonpääsyä ja oma vointi ehtii kriisiytyä. Erityisen tärkeää olisi lisätä ilman ajanvarausta saatavia mielenterveyspalveluita ja päihdetyön resursseja. Päihdeongelma ei saa olla esteenä mielenterveyspalveluiden saamiselle.

Jotta saamme vähennettyä mielenterveysongelmien osuutta työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä, meidän olisi myös kyettävä rakenteellisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon jonoja ei saada purettua, ellemme onnistu ennaltaehkäisyssä. Oppilashuollon vahvemmalla kytkeytymisellä sote-palveluiden kokonaisuuteen voi olla tässä suhteessa todella merkittävä rooli, jos onnistumme turvaamaan riittävät resurssit.

Itse asiassa koko sote-uudistuksen tehtävä on turvata mahdollisimman toimivat palvelut niin, että erikoissairaanhoito ei pääse ruuhkautumaan. Palveluiden on tarkoitus painottua juuri ennaltaehkäisyyn ja perustason terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Uudistuksessa velvoitetaan hyvinvointialueita tarjoamaan palvelut yhtenäisinä palvelukokonaisuuksina. Toimintaa ja vuorovaikutusta on tarkoitus yhtenäistää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä terveydenhoidon ja sosiaalihuollon välillä. Yhtenäinen hoitoketju vähentää onnistuessaan pallottelua luukulta toiselle ja mahdollistaa palveluiden yksilöllisen suunnittelun. Tällä on merkitystä eritoten kun puretaan köyhyyden ja vammaisuuden tai sairastamisen yhteyksiä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sote-uudistuksessa tulisi kyetä osallistamaan tehokkaasti kolmatta sektoria. Palvelukokonaisuuteen ja -ohjaukseen tuleekin sisällyttää järjestöjen tuottamat palvelut. Niillä on ensiarvoista kokemusta paitsi köyhyyden torjunnasta, myös palveluiden tuottamisesta erityisryhmille ja vähemmistöille – siis juuri niille, joille järjestelmän pitäisi nyt kyetä tuottamaan kohdennettuja palveluja.

Bella_SMALL

Ikkunat auki Eurooppaan jatkossakin

by Blogi
Artikkeli julkaistu alun perin 27.10.2021 Vihreiden sivuilla.
Sata vuotta sitten 1920-luvulla Suomessa vaikutti Tulenkantajat -kirjailijaryhmittymä. Tunnetun ryhmän kunnianhimoinen, raikas tunnuslause kuului: Ikkunat auki Eurooppaan! Vihreät on EU-myönteinen puolue, joka haluaa pitää ikkunat auki Eurooppaan. Kannatamme yhä vahvempaa EU:ta.

Tulenkantajille oli tunnusomaista usko ihmisyyteen sekä suomalaisen kulttuurin tulevaisuuteen. Heitä ajoi kiinnostus uusiin ilmiöihin ja kansainvälisyys oli kiinteästi osa ryhmittymän tulevaisuudenkuvaa. Olen saanut elää koko elämäni avoimessa, demokraattisessa Euroopassa, jossa Tulenkantajien arvot ovat monella tapaa toteutuneet. Tämä on monin tavoin EU:n ansiota.

Me Vihreät näemme yhteisen EU-projektin mahdollisuudet ja haasteet. EU:n on oltava lähellä jokaista jäsentään, jotta se säilyttää legitimiteettinsä. Siksi me haluammekin korjata EU:n demokratiavajetta. Meidän on tehtävä EU:n päätöksenteosta ymmärrettävämpää ja lähestyttävämpää ihmisille.

On ilmeistä, että EU:n ja Suomen arvot ovat yhteisiä: Arvopohjamme perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vapauteen, demokratiaan, tasa-arvoon ja oikeusvaltioon.

Toisinaan on helppoa ajatella, että nämä arvot ovat lähes itsestäänselviä. Näin ei kuitenkaan ole. Olemme nähneet päinvastaista kehitystä myös EU:n sisällä. Muun muassa Puolan tilanne on hälyttävä, mutta näemme ääriliikkeiden nousevan koko Euroopassa.

Ihmisoikeuksia, vapautta, demokratiaa ja tasa-arvoa onkin puolustettava, joka päivä, kaikkialla. Erityisesti oikeusvaltioperiaatteesta on pidettävä kiinni. EU:n oikeusvaltiovälinettä on edelleen vahvistettava ja sääntöjä rikkovien maiden toimintaan on puututtava. Tarvittaessa se on tehtävä leikkaamalla EU-tukia.

Onkin kaikin keinoin varmistettava, että EU on jatkossakin vapauden ja demokratian tyyssija. Samalla sen on oltava avoin uusille ihmisille ja ideoille – aivan kuten Tulenkantajat ajattelivat.

Tarvitsemme EU:ta torjumaan ilmaston­muu­tosta ja luontokatoa

Viimeistään koronapandemia on osoittanut, kuinka elintärkeää on toimia yhteisessä, laajassa rintamassa: Tarvitsemme globaaleihin ongelmiin ylivaltiollisia ratkaisuja. Viiden miljoonan ihmisen Suomi ei pärjää ilman EU:ta yhtä hyvin globaaleilla markkinoilla pandemian vastaisessa varustelussa.

Nyt onkin oikea hetki palauttaa mieliin, että ilmastonmuutos ja luontokato eivät nekään katso valtioiden rajoja. Erityisen merkittävä rooli EU:lla onkin vihreässä siirtymässä ja siihen liittyvissä suurissa rakenteellisissa muutoksissa.

Me Vihreät kannatamme kunnianhimoista EU-politiikkaa, joka tukee siirtymää nollapäästöyhteiskuntaan sosiaalisesti oikeudenmukaisilla keinoilla. Jokaisen EU:n kansalaisen on pysyttävä mukana.

Myös Euroopan ikkunoiden tulee olla auki muuhun maailmaan. Emme voi kääntää katsettamme, vaan meidän on oltava valmiita auttamaan ilmastonmuutoksesta kärsiviä. Suomen tuleekin vastaanottaa pakolaisia entistä enemmän muun EU:n kanssa.

Taloutemme on perustuttava näkemykselle, että meillä on vielä vuosituhansienkin päästä elinkelpoinen maapallo. Koko EU:n on tunnustettava, että tarvitsemme kaikki työkalut käyttöön ilmastonmuutoksen sekä luontokadon torjumiseksi.

EU:n kauppasopimusten onkin tulevaisuudessa perustuttava vahvemmin kestävän kehityksen tavoitteiden ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen. EU-tason päästökauppaa tulee kehittää ja laajentaa edelleen. Samoin Euroopan luonnon monimuotoisuutta on elvytettävä riittävästi vuoteen 2030 mennessä. Olisi hienoa nähdä rakkaan mutta huonosti voivan Itämeren pelastamisen nousevan EU:n kärkihankkeeksi.

Isojen rakenteellisten muutosten edessä me Vihreät suhtaudumme myönteisesti unionin uusiin omiin varoihin, jotka vahvistavat EU:n toimintaedellytyksiä ja puuttuvat kansallisella verotuksella vaikeasti suitsittaviin, visaisiin ilmiöihin. Omalla rahoituspohjallaan EU voi kehittyä valtioliittona, joka tuottaa yhteistä eurooppalaista lisäarvoa.

Nyt, kun maailma avautuu koronan jäljiltä uudelleen, meidän on entistä kirkkaammin pidettävä kiinni niistä arvoista, joille EU:kin rakentuu. Tiedämme, että vapaus on haurasta. Ikkunat auki Eurooppaan tarkoittaa sitä, että kriisienkin keskellä rakennamme yhteiskuntaamme ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon ja oikeusvaltioperiaatteen varaan.

Bella_SMALL_5

Toteutamme pitkään odotetun lastensuo­jelun henkilös­tö­mi­toi­tuksen

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alunperin 13.10.2021 Vihreiden sivuilla.
Lastensuojelu on ollut maassamme aliresursoitu liian pitkään. Henkilöstö on kuormittunutta ja samalla lasten oikeuksien kannalta elintärkeä palvelu on ruuhkautunut. Näin ei voi jatkua. Hallitus tekeekin nyt välttämättömiä panostuksia lastensuojeluun.

Lastensuojelun tilanne on henkilökohtaisesti tärkeä: Olen pyrkinyt edistämään lastensuojelun resursseja kuntatasolla jo tovin. Lisäksi olin hallitusneuvotteluissa neuvottelemassa lastensuojelun mitoituksesta. Siksi olenkin erityisen ilahtunut, että hallitus tuo tänään keskiviikkona lastensuojelulain henkilöstömitoituksen eduskunnan käsittelyyn.

Lastensuojelun sitova henkilöstömitoitus toteutetaan niin, että vuosina 2022 ja 2023 yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan enintään 35 lastensuojelun asiakasta. Vuodesta 2024 mitoitus on enintään 30 lasta tai nuorta yhdellä sosiaalityöntekijällä. Mitoitus koskee kaikkia 0–17-vuotiaita lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia.

Tiedämme, että lasten oikeuksia turvataan hyvinvoivien aikuisten avulla. Nyt todellisuus on kuitenkin ollut toista: Joka viidennessä kunnassa oli vuonna 2017 yli 60 lastensuojelun asiakasta yhtä sosiaalityöntekijää kohden. Tuleva mitoitus on tästä puolet, mikä kertoo paljon.

Räikeimmissä epäkohdissa yhden sosiaalityöntekijän vastuulla on ollut yli sata lasta. Tällainen työkuorma on ollut kohtuuton ja vaarantaa niiden aikuisten terveyden, joiden pitäisi huolehtia lasten oikeuksien toteutumisesta äärimmäisen hankalissa tilanteissa.

Lastensuojelu ei ole liukuhihnatyötä, vaan aikaa on oltava kohtaamiselle ja aidolle vuorovaikutukselle.

Lastensuo­jelun kehittä­minen jatkuu mitoituksen jälkeenkin

Hallituksen esitys mitoituksesta on erittäin ajankohtainen, sillä lastensuojelu siirtyy sote-uudistuksessa kunnilta hyvinvointialueille.

Hyvinvointialuieilla kehitys jatkuu. Lastensuojelussa – jos jossain – onkin tärkeää panostaa ennaltaehkäisyyn. Lapsen edun kannalta on ratkaisevaa, että haasteisiin puututaan ajoissa. Painopisteen on siksi siirryttävä kohti avohuollon tukitoimia.

Samalla perheille on tarjottava tukea arkeen kotona hyvin matalalla kynnyksellä niin, että avun pyytäminen olisi luontevaa jo vauvavaiheessa. Perhetyötä on kehitettävä monipuolisesti kaikilla hyvinvointialueilla.

Lastensuojelun jälkihuollon ikäraja nostettiin vastikään 25 vuoteen. Tämä on merkittävä parannus tuhansille nuorille aikuisille. Henkilöstömitoituksen korjaaminen on pitkään kaivattu uudistus, mutta lastensuojelussa on edelleen kehitettävää. Seuraavaksi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hyvät työolosuhteet ovat ehdoton edellytys henkisesti vaativalle työlle.

Viimeisimpänä totean ilolla, että hallitus tuo ensi keväänä eduskuntaan esityksen vaativan sijaishuollon kehittämisestä. Näin voimme parantaa myös sijoitettujen lasten asemaa voidaan. Lähtökohtanamme on oltava päivästä toiseen, että hyvinvointivaltio pitää huolta aivan jokaisesta.