blogi4

Kaiken maailman kukkakaalipirtelöt

Julkaistu 29.08.2018
Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/sisis/Kolumni-Kaiken-maailman-kukkakaalipirtel%C3%B6t/1247701

 

Kaiken maailman kukkakaalipirtelöt

Puolustusvoimien ruokahuollon palvelupäällikkö Eija Pulkki kertoi viime viikolla, että armeijaan tulee syksystä lähtien kaksi pakollista kasvisateriaa viikossa eli laskennallisesti yksi kokonainen kasvisruokapäivä – ja siitäkös raivo syttyi.

Netti räjähti kommenteista, joissa osa kommentoijista huuteli, että kasvisruualla ei armeijan marsseja marssita. Ehkä hämmentävin kommentti tuli Puolustusministeri Jussi Niinistöltä, jonka mukaan armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla. Puolustusministeri ei jättänyt asiaa vain tähän, vaan vaati selvityksen armeijan kasvisruokalinjauksesta.

Hämmentävintä tästä koko keskustelusta tekee se, että kasvisruuan lisäämistä ehdottivat varusmiehet itse.

Aloite varusmiesten kasvisruokailun lisäämisestä lähti liikkeelle alikersanttina toimineen Olli Puumalaisen kynästä. Kasvisruoka-aloite hyväksyttiin valtakunnallisilla Varusmiestoimikuntapäivillä, jonka jälkeen toimikunnan pääsihteeri lähti viemään asiaa eteenpäin, niin kuin kaikkia muitakin hyväksyttyjä aloitteita.

Huvittavinta armeijaa koskevasta kasvisruokakohusta tekee se, että en ole koskaan kuullut kehuttavan armeijan hernekeittoa sen korkeasta lihapitoisuudesta. Ja eikös puuro ollut yleisin päivittäinen ruokalaji Suomessa sotavuosina 1939–1945?

On totta, että lihan kulutus on sekä ympäristön että terveyden kannalta haitallista. On itsestään selvää, että lihan kulutusta tulisi vähentää niin Suomessa kuin myös koko maailmassa.

Huomion arvoista on kuitenkin se, että Puolustusministerin silmät kiiluvat tulevista eduskuntavaaleista niin kovaa, että demokraattisen päätöksenteon pelisäännöt unohtuvat irtopisteiden keräilyn keskellä.

blogi2

Heikennykset lapsiperheiden tukiin ehkäisee varmemmin kuin kondomi

Sisä-Suomen Lehti 24.04.2018
https://www.ksml.fi/sisis/Kolumni-Heikennykset-lapsiperheiden-tukiin-ehk%C3%A4isee-varmemmin-kuin-kondomi/1186852#comments

 

Heikennykset lapsiperheiden tukiin ehkäisee varmemmin kuin kondomi

Poliitikot ja virkailijat, sukulaiset ja vanhemmat – huoli syntyvyyden laskusta on kaikkien huulilla.

Huoli on toki aiheellinen. Suomen väestönlisäys eli syntyvyyden, kuolleisuuden ja nettomaahanmuuton summa pysyy tällä hetkellä positiivisena ainoastaan maahanmuuton ansiosta. Perheiden lapsimäärän keskiarvon pieneneminen on johtanut siihen, ettei työikään tulevien määrä riitä enää jatkossa korvaamaan eläkeikään tulevien määrää.

Nuoriin kohdistuu kovat paineet. Opintotukileikkausten myötä opiskelijoita vaaditaan valmistumaan entistä nopeammin pienemmillä tuilla. Työelämään siirtymisen jälkeen moni nuori kohtaa epävarman tulevaisuuden pätkätöineen ja työttömyysjaksoineen.Tähän yhtälöön ei perheen perustaminen helposti sovi.

Lapsiperheisiin on kohdistunut viime vuosina useita säästöjä. Lapsilisiä on leikattu ja vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaoikeutta rajattu. Subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen on rajattu ja päivähoidon ryhmäkokoja on kasvatettu. Monet lapsiperheet kokevat myös muut talouskuripolitiikan seuraukset, esimerkiksi kilpailukykysopimuksessa sovitut valtion ja kuntien työntekijöiden lomarahojen leikkaukset.

Ja lisää on tulossa: hallituksen kaavailee uudistusta, jossa alle 30-vuotiaille työttömille voitaisiin tarjota ilman perusteita määräaikaisia työsopimuksia vakituisten sijaan. Esitys on oikeudentajuani vastaan, sillä se lisää nimenomaan nuorten, ’perheenperustamisiässä’ olevien aikuisten työurien katkonaisuutta ja taloudellista epävarmuutta.

Mikäli Suomessa todella toivotaan jatkossa syntyvän lapsia enemmän, on sen myös tehtävä sellaista politiikkaa joka kannustaa lasten saamiseen. Kyse ei ole yksittäisistä politiikkatoimista, vaan perhepolitiikasta kokonaisuudessaan eli siitä, millä kaikilla keinoilla nuoria ja lapsiperheitä tuetaan.

blogi1

Rasismi ei kuulu sitseille

Julkaistu JYY:n sivuilla 23.3.2018
https://jyy.fi/rasismi-ei-kuulu-sitseille/

Rasismi ei kuulu sitseille

Jodelissa on käynyt vilkas keskustelu sitseistä, joissa on tällä viikolla esiintynyt rasistista käytöstä ja kielenkäyttöä. Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa, jossa korostetaan yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa. Jokainen kantaa vastuun omista asenteistaan ja valinnoistaan. Aina ihminen ei välttämättä ymmärrä käyttäytyvänsä loukkaavasti. Onkin tärkeää ottaa asioista selvää ja yrittää asettua muiden ihmisen asemaan. Tämän vuoksi alla on avattu sitä, miksi esimerkiksi blackface-meikki ja n-sana eivät koskaan kuulu hauskoille sitseille. Rasistiseen kielenkäyttöön tai tekoihin puuttuminen ei ole mielensäpahoittamista, huumorintajuttomuutta eikä ilonpilausta vaan aidon yhdenvertaisuuden edistämistä ja hauskojen sitsien varmistamista kaikille.

Muutama sana sitsihistoriastani. Kävin fuksi-aikoina oman ainejärjestöni sitseillä tiheään tahtiin. Meininki oli yleisesti hilpeä, mutta samalla toista kunnioittava. Oli kuitenkin satunnaisia tapauksia, joissa tietyt rangaistukset tai sitsilaulut menivät yli eikä kaikilla enää ollut hauskaa. Näissä tilanteissa on erittäin tärkeää, että ilmapiiri on avoin ja turvallinen. Oman ainejärjestöni sitseillä uskalsin sanoa ääneen, jos jokin sitsikäytäntö loukkasi, sillä tutut toimijat ja ainejärjestön ilmapiiri olivat vahvasti syrjintää vastustavia. Kaikille tai kaikissa tilanteissa suoran palautteen antaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai mahdollista mielensäpahoittajaksi tai ilonpilaajaksi leimaantumisen pelon takia. Meillä kaikilla on vastuu ottaa palaute vastaan asiallisesti ja vaadittavalla vakavuudella.

Syrjintää vastustava ja avoin ilmapiiri mahdollistivat minun turvallisen osallistumisen tapahtumiin. Olen kuitenkin joutunut kokemaan epämukaviakin hetkiä, kun tapahtuman järjestäjät eivät ole puuttuneet rasistiseen laulantaan tai vitsailuun. Viime vuonna JYYn sitseillä yhdessä laulussa laulettiin järjestäjän sitsivihkoon kuulumaton säkeistö, jossa käytettiin n-sanaa. Koin tämän ahdistavaksi ja tänä vuonna kartoin kyseisiä sitsejä vedoten kiireeseen. Rasismin ei pitäisi vaikuttaa ihmisten osallistumismahdollisuuksiin.

Miksi blackface-meikki on rasistinen?

Blackface-meikillä on synkkä historia, jota on mahdotonta ohittaa. Blackfacen rasistiset juuret juontavat Yhdysvalloissa 1800-luvulla näytelmissä käytössä olleeseen tapaan, jossa valkoiset näyttelijät maalasivat naamansa kenkälankilla mustaksi esittäessään tummaihoisia henkilöitä. Roolihahmot olivat erittäin stereotyyppisiä ja usein pilkallisia versioita tummaihoisista henkilöistä.

Historian takia blackfacella on vahva yhteys kolonialismiin, orjuuteen ja valkoiseen ylivaltaan. Blackfacen rasistisuus perustuu siis juuri sen historialliseen asiayhteyteen, vaikka blackfacea käyttävässä esityksessä ei suoraan pilkattaisikaan tummaihoisia.

Usein liittyen blackfaceen liittyen kuulee sanottavan että ei ollut tarkoitus olla rasistinen tai että tarkoitin esityksen täysin harmittomaksi. Keskustelussa blackfacen loukkaavuudesta ei ole oleellista se, ovatko esityksen tekijät tarkoittaneet sen rasistikseksi vai eivät. Merkityksellistä on se, jos tapaus on yleisesti tulkittavissa loukkaavaksi ja jos se sellaiseksi koetaan. Blackface on rasistinen yksinkertaisesti siksi, että se koetaan rasistiseksi.

Sanoilla on väliä

Kieli on vaikutusvaltaista, koska sillä on kyky luokitella ja nimetä asioita, ilmiöitä ja ihmisiä. Kielellä on määrittelyvaltaa, jota voimme käyttää, muokata tai vastustaa. Mitkään sanavalinnat eivät ole neutraaleja, vaan niillä on merkitystä.

Harvat myöntävät käyttäytyneensä tai puhuneensa rasistisesti, vaan kuittaavat sen vitsailuna. Rasistisia vitsejä ei usein mielletä rasismiksi ja niihin puuttuvia solvataan helposti tiukkapipoksi tai huumorintajuttomaksi. Vitsien taustalla on kuitenkin rasistinen arvomaailma, jota humorististenkin juttujen kerronta pönkittää.

Stereotypioita vahvistavat tai ihmisiä alentavat vitsit tuottavat ja perustelevat osaltaan eri ryhmien eriarvoisuutta ja loukkaavat vitsien kohteena olevia. Vaikka vitsillä ei tarkoittaisi loukata, se loukkaa silti.

Miksi n-sanaa ei tulisi käyttää

N-sana ei ole neutraali sanavalinta missään tilanteissa. N-sana viittaa kolonialismin aikoihin, jolloin mustaihoisia ihmisiä pidettiin kauppatavarana, villeinä ja tyhminä. Sanan käyttö ylläpitää edelleen ajatusta siitä, että valkoihoiset ovat muiden ihmisten yläpuolella, ja näin sen käyttö rakentaa epätasa-arvoa ja arvojärjestystä ihmisten välille. Muun muassa näistä syistä n-sanan käyttö loukkaa erityisesti mustaa väestöryhmää, mutta myös monia muita.

Sanan käytön puolustaminen tuntuu olevan monille lähes sydämen asia. Usein sanan käyttöä perustellaan sillä, että se oli kauan sitten loukkaava sana, mutta väitetään että se ei olisi sitä enää. Useat ovat puolustaneen muun muassa n-sanan käyttöä tietyssä sitsilaulussa, koska siinä kritisoidaan ja naureskellaan ensisijaisesti toiselle taholle tummaihoisten sijaan. Tämä ei silti oikeuta n-sanan käyttöä, koska se on loukkaavaa kaikissa tilanteissa.

N-sanasta käydyn julkisen keskustelun ongelmana on ollut, että äänensä ovat vain harvoin saaneet kuuluviin sanalla pilkatut, ja näin puheen kohteena olevien ihmisten näkemys on jäänyt kuulematta.

Sanan käytöstä on keskusteltu viime vuosina Suomessakin niin paljon, että on hyvin vaikea kuvitella, että joku ei olisi tietoinen sanan kiistanalaisuudesta ja loukkaavuudesta.

Sitsit ovat tärkeä ja omaleimainen osa opiskelijakulttuuria. Hyvin järjestettynä ne ovat yhteisöllinen tapahtuma, johon kaikkien on turvallista osallistua. Pidetään omalta osaltamme huolta siitä, että kaikilla on hyvä olla sitseillä – rasismiin puuttuminen on meidän jokaisen velvollisuus ja oikeus.

blogi2

Suomi tasa-arvon mallimaaksi

Mielipidekirjoitus 19.03.2018 julkaistu Keskisuomalaisessa
Suomi nähdään usein koulutuksen ja tasa-arvon edelläkävijänä. Tasa-arvon ajatus toistuu julkisuudessa ja politiikkojen puheissa.

Korostamalla kovaan ääneen jo saavutettua tasa-arvoa häivytetään keskustelusta monia tasa-arvon kannalta ongelmallisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi työelämän vahvasti sukupuolittuneet rakenteet ja naisvaltaisten alojen alhainen palkkataso sekä arvostuksen puute.

Kasvatus-, koulutus-, sosiaali- ja hoiva-alan ammattilaisista valtaosa on naisia, kun taas naisjohtajien lukumäärä Suomessa on Euroopan maista alhaisimpia. Naisjohtajien määrä Suomessa on pienempi kuin esimerkiksi Turkissa. Tämä on hämmentävä tieto ottaen huomioon yleisen käsityksemme suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon tilasta ja kehityksestä Suomessa. Samoin esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksissa naiset ovat edelleen selkeä vähemmistö (KSML 12.3.).

Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat hitaita. Vallitsevat normit, asenteet ja arvot harvoin muuttuvat yhtäkkisesti. Muutokseen tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua, poliittisia päätöksiä ja lakimuutoksia.

Avainasemassa on myös laadukas koulutus ja opinto-ohjaus, jonka kautta voidaan tasoittaa työelämän ja ammattien sukupuolittuneisuutta. Naisia ja miehiä voidaan kannustaa niille aloille, joilla toinen sukupuoli toimii selvänä enemmistönä.

Naisvaltaisten alojen ammattilaisten työkuormitus ja työn arvostuksen puute keskusteluttavat syystä. Useissa kaupungeissa on vaikeuksia saada täytetyksi avoimena olevia lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja vanhustenhoidon työpaikkoja. Suurta osaa lastentarhanopettajan tehtävistä hoitavat epäpätevät sijaiset ja yhä suurempi joukko vanhustenhuollon työntekijöitä pohtii alanvaihtoa työn kuormittavuuden takia.

Työnantajat perustelevat haluttomuutta palkkojen nostoon muun muassa rahan puutteella. Mutta säästävätkö työnantajat oikeasti pitämällä kasvatus- ja hoiva-alan palkat alhaalla, jos sairauspoissaolot pysyvät korkealla eikä aloille saada tarpeeksi päteviä työntekijöitä?

Naisvaltaisilla aloilla markkinatalouden perusmekanismit eivät näytä toimivan, koska työn arvostus ei näy palkkauksessa.

Monet lähitulevaisuutemme isoista haasteista ovat vielä ratkaisematta. Muun muassa tekeillä oleva sote-uudistus, väestön ikääntyminen ja lisääntyvä hoivatarve ovat haasteita, joihin on tartuttava työelämän tasa-arvokysymykset huomioon ottaen.

Nyt tarvitaan juhlapuheiden sijaan todellista asennemuutosta, joka johtaa konkreettisiin poliittisiin tekoihin.

Tämän lisäksi tarvitsemme pioneereja ja uranuurtajia, jotka jaksavat vastustuksesta ja joskus myös halveksunnasta huolimatta tehdä sinnikkäästi työtä muutoksen eteen. Minna Canthin tasa-arvotyön jatkajia tarvitaan edelleen!

blogi1

Pois menkkahäpeä!

Julkaistu Sisä-Suomen lehdessä  20.2.2018

 

Pois menkkahäpeä!

Muistan vieläkin, kun huomasin aamupissalla noin kolmetoistavuotiaana alushousuistani kaksi pientä veritippaa. Tiesin kyllä mistä on kyse, äitini on aina ollut avoin puhumaan näistä asioista. Mutta sitä en osaa vieläkään selittää, että miksi tunsin heti siinä hetkessä häpeää, itseni likaiseksi.

Tuosta aamusta lähtien kuukautiseni ovatkin sitten tulleet tunteista riippumatta aika säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Kannan tottuneesti mukanani aina kuukuppia, tamponia tai jonkinlaista kuukautissidettä. Ennen illanistujaisia tai juhlia minulla oli ennen tapana siivota vessa niin, ettei tamppoonipaketit ole muiden nähtävillä. Kesti vuosia ennen kuin pääsin eroon jatkuvasta menkkahäpeästä –  valitettavasti se vieläkin satunnaisesti vierailee.

Jos nainen on sisäistänyt kuukautishäpeän, hän ei välttämättä tule kertoneeksi edes omalle kumppanilleen omiin kuukautisiinsa liittyvistä erityispiirteistä. Häpeä ei tietysti ole yksittäisen naisen häpeä, vaan ihan luonteva seuraus kulttuurista, jossa tamponin putoaminen lattialle on kiusallista ja veren väri terveyssidemainoksessa sinistä.

Kuukautiset voivat vaikuttaa ihmisen elämään rajusti. Jos kivut ovat niin suuret, että taju lähtee tai voi edetä vain kontillaan, se ei ole mikään läpihuutojuttu. Töihin ja kouluun on pakko mennä hammasta purren.

En malta olla pohtimatta sitä, että jos miehillä olisi kuukautiset, saisikohan tamponeista ja suojista Kela-korvausta tai verovähennyksiä?

En ole varmasti ensimmäinen kenen mielessä tämä ajatus on käynyt. Suomen poliittinen järjestelmä kun on ollut koko historiansa aikana miesvaltainen ja on sitä edelleen.

Kun päättävien pöytien ympärillä istuu vain joukko keski-ikäisiä miehiä ei naisten aseman parantuminen ole itsestäänselvyys. Tämä nähtiin viimeksi kiky-päätöksissä, joissa maksajiksi jäivät julkisen puolen pienituloiset hoito- ja hoiva-alan naiset.

Ajattelemme nykyään, että olemme hirveän vapaita ja avoimia. Sukupolvesta toiseen löytyy kuitenkin perheitä, joissa jopa oma äiti ei kykene kohtaamaan tyttärensä kuukautisia. Puhumattomuus voi johtaa paitsi häpeään myös epätietoisuuteen esimerkiksi kipujen hoidon tai henkilökohtaisen hygienian suhteen — eli täysin turhaan kärsimykseen.

Suomessa ajatellaan yhä, että kuukautiset ovat sellainen marginaalinen osa arkea, että niistä ei oikein kehtaa valittaa eikä puhua. Ne pitää kestää ja hoitaa kaikessa hiljaisuudessa itse. Myös säännöllisen ehkäisyn maksaminen jää usein naisten kontolle. Terveydenhuollon kustannukset ovat Suomessa hyvin sukupuolittuneet.

Harva tietääkään että, miehille suunnitteilla ollutta hormonaalista ehkäisy ei voitu ottaa vielä markkinoille, koska se aiheuttaa muun muassa mielialanlaskua. Ongelmana ei kuitenkaan nähdä jo vuosikymmeniä markkinoilla olleita naisten hormonaalisia ehkäisymenetelmiä, jotka aiheuttaa oireita aina depressiosta veritulppiin.

Tasa-arvon supermaana tunnetussa Suomessa tulisi keskustella nykyistä suoremin menkoista niin yksilöiden kuin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta – menkkahäpeästä on vihdoinkin päästävä eroon!

blogi3

Valtiomies, joka nosti parlamentaariset tavat kunniaan

Kolumni 15.05.2017 03:00
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Valtiomies-joka-nosti-parlamentaariset-tavat-kunniaan/986304

Valtiomies, joka nosti parlamentaariset tavat kunniaan

Nykyään kuulee varsin säännöllisin väliajoin väitettävän, että demokratia on kriisissä. Milloin kiinalainen yksipuoluejärjestelmä luo parempaa talouskasvua, milloin taas autoritääriset hallitukset onnistuvat pitämään järjestystä yllä. Läntiset demokratiat tuntuvat jäävän jälkeen: terrorismista ja matalista taloudellisista kasvuluvuista on tullut arkipäivää.

Kun taantuvien arvojen toitottajat täyttävät sanomalehdet ja sosiaalisen median puolitotuuksilla, kaivattaisiin taas rauhallista ja perusteellisesti fundeeraavaa valtiomiestä.

Mauno Koivisto oli poikkeuksellinen kansakunnan isä. Hän peri Urho Kekkosen laajat valtaoikeudet, mutta luovutti ne vapaaehtoisesti pois ja loi suomalaisen parlamentarismin sellaisena kuin sen nyt tunnemme.

Koiviston kaksi presidenttikautta olivat suurten murrosten aikaa Suomessa ja maailmalla. Jos maailmanpolitiikka tänä päivänä näyttää myrskyisältä ja vaikeasti ennustettavalta, ei se sen tyynempää ollut kylmän sodan loppuvuosinakaan.

Presidentti Koivistolla oli kuitenkin harkintakykyä ja viisautta tehdä rohkeita ja pitkäkestoisia valintoja: ”Suunta on selvä: kohti yhä laajempaa ja monipuolisempaa kansanvaltaa, kohti kaikkien kansalaisten täyden ihmisarvon varauksetonta tunnustamista.” (Mauno Koivisto vähän yli kaksikymppisenä).

Suomen johdattaminen Euroopan unionin jäsenyyteen oli mullistava muutos ulkopolitiikkaamme. Tulimme osaksi eurooppalaista arvoyhteisöä kehittääksemme parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta tuleville sukupolville.

Kekkosen loppuvuosien pysähtyneisyyden jälkeen uudet ajatukset ja tekijät pääsivät Suomessa ääneen Koiviston valvontavuorolla. 80- ja 90-luvut olivatkin ennen näkemättömän kansainvälistymisen aikaa. Kansainvälinen liikkuvuus lisääntyi, opimme toisiltamme uusia tapoja katsoa maailmaa ja ymmärtää erilaisuutta.

Olemme päässeet nauttimaan jo vuosikymmeniä parlamentarismin kansanvallasta ja Suomen vahvasta demokra­tiasta. Ne eivät syntyneet itsestään, emmekä saa myöskään tuudittautua siihen, että ne pysyvät pystyssä ilman tekoja. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on puolustettava päivittäin päätöksenteossa.

Tänäkin päivänä kaipaamme rohkeita sekä näkemyksellisiä valtionjohtajia, jotka sen sijaan, että tviittaavat aamuyöstä, malttavat Koiviston tavoin ”nukkua yön yli” ja tehdä niin kuin on oikein.

Bella Forsgrén. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen

Alkoholista on tullut ikäihmisten arkea

Mielipidekirjoitus 01.04.2017
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Alkoholista-on-tullut-ik%C3%A4ihmisten-arkea/958794#comments

Alkoholista on tullut ikäihmisten arkea

Vanhustyö kohtaa yhä useammin alkoholiongelmista kärsiviä ikääntyneitä. Korkki aukeaa herkemmin, kun elämä yllättää – sairastutaan, tulot pienenevät, jäädään leskeksi tai olo koetaan ylipäätään yksinäiseksi.

Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa ikääntyneille terveydellisiä riskejä ja tapaturmia, mutta myös taloudellisia vaikeuksia ja ongelmia sosiaalisissa suhteissa. Yksinäisyyden kierre on valmis.

Jyväskylä on tunnistanut vanhusten päihteidenkäytön ja yksinäisyyden keskeisiksi haasteiksi vanhuspalveluille. Jyväskylän mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa 2016–2020 todetaan, että palveluissa on kehitettävää mm. hoitohenkilökunnan osaamisen ja moniammatillisen yhteistyön toimivuudessa.

Huolenaiheiksi nostetaan hoitoon pääsyn vaikeudet ja ulosjääminen palveluiden piiristä, jolloin pahimmassa tapauksessa potilasturvallisuus vaarantuu, kuntoutuminen hidastuu ja hoidon kustannukset nousevat. Repaleinen palveluverkosto voi aiheuttaa tilanteen, jossa ikääntyneiden eriarvoistumisen ja epäinhimimillisen kärsimyksen riskit lisääntyvät.

Tämä voidaan estää kanavoimalla riittävästi resursseja vanhustyöhön sekä varmistamalla että sote-uudistuksessa otetaan vanhuspalvelut laajasti huomioon palveluja suunnitellessa.

Myös vanhuspalveluiden ulkopuolella olevien ikääntyneiden alkoholinkäyttöön ja yksinäisyyteen on syytä kiinnittää huomiota.Ongelmat kärjistyvät helposti, kun niistä koetaan häpeää eikä apua osata hakea riittävän ajoissa.

Ikääntyneiden alkoholinkäyttö ja yksinäisyyden kokemukset vaativat palveluilta avuntarpeen tunnistamista ja hoitoon hakeutumisen kynnyksen madaltamista, mutta myös avointa keskustelua yhteiskunnassa.

Ennen kaikkea tarvitsemme toisista välittämistä ja huolenpitoa. Jokainen voi soittaa isovanhemmalleen tai pysähtyä juttelemaan naapurinmummon kanssa.

Teot ovat pieniä, mutta yksinäiselle ne merkitsevät paljon.

blogi4

Koulutus on ilmaista, mutta eläminen ei

Mielipidekirjoitus 14.03.2017
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Koulutus-on-ilmaista-mutta-el%C3%A4minen-ei/947546#comments

Koulutus on ilmaista, mutta eläminen ei

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder nosti äskettäin somekohun Twitterissä: ”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus. Oma vika, jos ei kouluttaudu.”

Kyllä, koulutus on Suomessa ilmaista ja se on periaatteessa kaikkien saatavilla, valitettavasti käytännössä tie ei ole yhtä siloiteltu. Omista kokemuksistani johtuen minun on hyvin vaikea ymmärtää hallituksen leikkauksia opintotuesta.

Muistan vieläkin päivän, kun 16-vuotiaana lukiolaisena muutin pois kotoa. Olin asian suhteen ehdoton, vaikka vanhempani olivat useasti sanoneet, että omillaan asuessa tulee todellakin pärjätä omillaan.

En silloin tajunnut kuinka totta se onkaan. Yhteiskunnalta en saanut lainkaan tukea ennen kuin täytin 17 vuotta, jonka jälkeen olin oikeutettu saamaan opintotukea Kelalta.

Kun vihdoin olin oikeutettu opintotukeen, vaikuttivat vanhempien tulot siihen alentavasti 20-vuotiaaksi asti. Jo lukiossa jouduin tekemään koulun ohella töitä ja nostamaan opintolainaa, jotta selviäisin jokapäiväisistä kuluista.

Olen aina ollut ahkera opiskelija ja menestynyt opinnoissani, mutta jatkuvat rahahuolet ja koulun ohella työskentely vaikuttivat pärjäämiseeni huomattavasti. Tämän vuoksi jouduin karsimaan kursseja ja suorittamaan ainoastaan itselleni välttämättömimmät.

Olisin jättänyt lukion kesken, jos minulla ei olisi ollut unelmaa siitä, että jonain päivänä pääsen opiskelemaan unelmieni alaa yliopistoon.

En olisi koskaan onnistunut ilman lukioni koulukuraattoria ja kannustavia opettajia. Valitettavasti yliopistoon pääsemisen myötä rahahuolet eivät ole kuitenkaan vähentyneet, päinvastoin.

Opintotuen, lainan ja osa-aikatöiden vuoksi kuitenkin pärjään. Ilman lähipiirin kannustamista ja omaa sitkeyttäni en kuitenkaan olisi tässä.

Koulutusjärjestelmämme on aina perustunut siihen, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja menestyä.

Kuitenkin lukuisat tutkimukset osoittavat, että hyväosaisuus ja koulutustaso periytyvät. Tilanteeseen on aiemmin voitu vaikuttaa antamalla kaikille yhtäläiset lähtökohdat koulutukselle. Enää näin ei ole.

Nyt hallitus on tehnyt koulutuksesta historian suurimmat leikkaukset, jotka asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme leikata suomalaisten nuorten koulutuksesta ja Suomen tulevaisuudesta sekä romuttaa yhden hyvinvointivaltiomme suurimmista menestystarinasta.

Mitä tulee Fjäderiin: hänen kaltaistensa takia Akavan maine on vaakalaudalla. Akavan puheenjohtajan jos kenen, pitäisi tietää paremmin koulutusjärjestelmämme tilasta ja opiskelijoiden ahdingosta.

Jatkossa en haluaisi joutua häpeämään sitä, että olen Akavan jäsen.

blogi4

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Julkaistu 9.9.2016
Helsingin Sanomissa yhteismielipidekirjoituksena
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002919932.html 

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Vuonna 2016 Suomessa on mahdollista, ettet välttämättä saa päättää missä ja miten asut – jos olet vammainen. Espoon kaupunki kilpailutti keväällä 2016 vammaispalvelujen asumispalvelujen tuotannon. Vammaisten jokapäiväisen elämän kilpailuttamista vastaan pidetään mielenosoitus Helsingissä 8.9.2016.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valitusmenettelyn 11.5.2016 – kahdeksan vuotta myöhemmin kuin kansainvälinen sopimus astui voimaan. Sopimuksiin sitoutuminen ei tunnu vaikuttavan käytäntöön, sillä vammaisten oikeudet uhkaavat jäädä vastaisuudessa hankintalain jalkoihin.

Onko vammaisten asumisen ja päivittäisen tuen kilpailutus tulevaisuutta? On iso kysymysmerkki, kuinka soteuudistus ottaa huomioon vammaisten oikeudet ja inhimillisen, arvokkaan elämän toteutumisen. Uhkana on, että hallituksen ajama sotepalvelujen vapaavalintaisuus kokee inflaation juuri vammaisuuden edessä. Pahimmillaan lopputulos voi johtaa kokonaisen ihmisryhmän pakkomuuttoon toiselle puolelle maakuntaa.

Jatkuvaa ja välitöntä apua tarvitsevan ihmisryhmän asumispalveluiden kilpailuttaminen itsessään on eettinen ongelma: Vammaisten kohtalo altistetaan taloudellisten näkökulmien ristipaineeseen.

Huoli ei ole liioiteltua. Muun muuassa Espoon vammaisten asumispalvelujen kilpailutuksessa tarjousten vertailuperusteina käytettiin palvelun hintaa 80% ja laatua 20%. Kaipaatko sinäkin omaan elämääsi vain 20% laatua?

Soteuudistuksessa tulee huolehtia, että perusoikeudet toteutuvat ja myös vammaisella yksilöllä on mahdollisuus päättää omasta elämästään. Huomattavaa on, että sitoutuessaan YK:n vammaissopimukseen, Suomi sitoutuu myös sen artiklaan 19: Vammainen itse päättää asumisestaan, eikä ole velvollinen käyttämään ennalta määrättyjä asumisjärjestelyjä.



Bella Forsgrén,
vammaisen ihmisen läheinen

Riikka Leinonen,
CP-vammainen, itsenäinen aikuinen

blogi2

Milk conspiracy

Julkaistu Vihreässä langassa 13.9.2016
https://www.vihrealanka.fi/blogi-v%C3%A4h%C3%A4n-vinossa/milk-conspiracy

 

Milk conspiracy

Useat meistä muistavat sen hetken lapsuudestaan, kun usko Joulupukkiin alkoi horjua. Totuus oli ilmeinen, mutta silti teeskentely jatkui ja perinteiden tavoille opetettiin myös pikkusisaret.

Joulupukista valehteleminen lapsille ei ole ehkä pahansuopaa, mutta millä perustelemme itsellemme valehtelemisen maidon maagisista terveysvaikutuksista?

Suomalaiset juovat eniten maitoa maailmassa. Eräitä suurimpia syitä tähän on tehokas markkinointi. Se on onnistunut vakiinnuttamaan mieliimme ajatuksen siitä, että jotta lapsista kasvaisi terveitä ja vahvoja yksilöitä, he tarvitsevat maidon voimaa.

Vuonna 1929 perustetulla Maitopropagandatoimistolla on Suomessa ahkera historia. Toimittaja Anu Silfverberg kertoi viime keväänä Imagessa, kuinka asiantuntijat esittelivät radiossa maidon “terveellisyyttä” ensimmäisten maitopäivien aikana vuonna 1936 ja kuinka teollisuuden edustajat istuivat pitkään valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Suuret meijerit pääsivät vapaasti vaikuttamaan lasten käsitykseen terveellisestä ruuasta, kuin heidän aineistoa jaettiin neuvoloissa ja kouluissa virallisina dokumentteina.

Tilanne ei ole juurikaan parantunut tällä vuosituhannella. Nyt julkaistut esitteet ovat nykyaikaisempia, mutta viesti sama kuin ennenkin. Maitoa suositellaan etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin saannin turvaamiseksi.

Todellisuudessa hyviä kalsiumin lähteitä löytyy myös kasvikunnasta – ja on tutkittu, että kasviperäinen kalsium imeytyy elimistöön jopa tehokkaammin kuin eläinperäinen. Toisaalta huomattavaa on, että maidosta itsestään ei juurikaan D-vitamiinia löydy, vaan se on lisätty sinne koneellisesti.

Maidon- ja lihantuotannon kysymykset kytkeytyvät olennaisesti toisiinsa: Suomessa ei tuoteta maitoa ilman, että tuotetaan lihaa.

Vegaaniliiton nettisivujen mukaan, “jopa noin 90 % Suomessa myytävästä naudanlihasta tulee lypsykarjatiloilta”. Tutkijoiden mukaan punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää merkittävästi – sekä terveyden että ympäristön vuoksi.

Ei ole sattumaa, että päiväkotien ja koulujen ruokajuomana tarjotaan maitoa. Harva vanhempi ymmärtää lapsensa olevan koulumaitotuen ja sen meijeribisneksen lobbauksen kohteita.

Kouluilla ja päiväkodeilla on mahdollisuus ostaa oppilailleen EU:n koulumaitotuen myötä maitoa ja maitovalmisteita alennuksella. Toimittajat saavat erotuksen suoraan. Kyseessä on miljoonabisnes, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä keskustan ja Valion “salaiset” lämpimät välit.

Koulumaitotukea, joka on osa maataloustukea, ei voida perustella maidon “terveellisyydellä”. Käytännössä kyse on myynninedistämistuesta, jonka vastineeksi edellytetään tuotteiden mainostamista lapsille. Kysymys kuuluukin: haluammeko sokeasti tukea maidontuotantoa?