Julkaistu Sisä-Suomen lehdessä 20.2.2018
Pois menkkahäpeä!
Muistan vieläkin, kun huomasin aamupissalla noin kolmetoistavuotiaana alushousuistani kaksi pientä veritippaa. Tiesin kyllä mistä on kyse, äitini on aina ollut avoin puhumaan näistä asioista. Mutta sitä en osaa vieläkään selittää, että miksi tunsin heti siinä hetkessä häpeää, itseni likaiseksi.
Tuosta aamusta lähtien kuukautiseni ovatkin sitten tulleet tunteista riippumatta aika säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Kannan tottuneesti mukanani aina kuukuppia, tamponia tai jonkinlaista kuukautissidettä. Ennen illanistujaisia tai juhlia minulla oli ennen tapana siivota vessa niin, ettei tamppoonipaketit ole muiden nähtävillä. Kesti vuosia ennen kuin pääsin eroon jatkuvasta menkkahäpeästä – valitettavasti se vieläkin satunnaisesti vierailee.
Jos nainen on sisäistänyt kuukautishäpeän, hän ei välttämättä tule kertoneeksi edes omalle kumppanilleen omiin kuukautisiinsa liittyvistä erityispiirteistä. Häpeä ei tietysti ole yksittäisen naisen häpeä, vaan ihan luonteva seuraus kulttuurista, jossa tamponin putoaminen lattialle on kiusallista ja veren väri terveyssidemainoksessa sinistä.
Kuukautiset voivat vaikuttaa ihmisen elämään rajusti. Jos kivut ovat niin suuret, että taju lähtee tai voi edetä vain kontillaan, se ei ole mikään läpihuutojuttu. Töihin ja kouluun on pakko mennä hammasta purren.
En malta olla pohtimatta sitä, että jos miehillä olisi kuukautiset, saisikohan tamponeista ja suojista Kela-korvausta tai verovähennyksiä?
En ole varmasti ensimmäinen kenen mielessä tämä ajatus on käynyt. Suomen poliittinen järjestelmä kun on ollut koko historiansa aikana miesvaltainen ja on sitä edelleen.
Kun päättävien pöytien ympärillä istuu vain joukko keski-ikäisiä miehiä ei naisten aseman parantuminen ole itsestäänselvyys. Tämä nähtiin viimeksi kiky-päätöksissä, joissa maksajiksi jäivät julkisen puolen pienituloiset hoito- ja hoiva-alan naiset.
Ajattelemme nykyään, että olemme hirveän vapaita ja avoimia. Sukupolvesta toiseen löytyy kuitenkin perheitä, joissa jopa oma äiti ei kykene kohtaamaan tyttärensä kuukautisia. Puhumattomuus voi johtaa paitsi häpeään myös epätietoisuuteen esimerkiksi kipujen hoidon tai henkilökohtaisen hygienian suhteen — eli täysin turhaan kärsimykseen.
Suomessa ajatellaan yhä, että kuukautiset ovat sellainen marginaalinen osa arkea, että niistä ei oikein kehtaa valittaa eikä puhua. Ne pitää kestää ja hoitaa kaikessa hiljaisuudessa itse. Myös säännöllisen ehkäisyn maksaminen jää usein naisten kontolle. Terveydenhuollon kustannukset ovat Suomessa hyvin sukupuolittuneet.
Harva tietääkään että, miehille suunnitteilla ollutta hormonaalista ehkäisy ei voitu ottaa vielä markkinoille, koska se aiheuttaa muun muassa mielialanlaskua. Ongelmana ei kuitenkaan nähdä jo vuosikymmeniä markkinoilla olleita naisten hormonaalisia ehkäisymenetelmiä, jotka aiheuttaa oireita aina depressiosta veritulppiin.
Tasa-arvon supermaana tunnetussa Suomessa tulisi keskustella nykyistä suoremin menkoista niin yksilöiden kuin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta – menkkahäpeästä on vihdoinkin päästävä eroon!