Kolumni 15.05.2017 03:00
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Valtiomies-joka-nosti-parlamentaariset-tavat-kunniaan/986304
Valtiomies, joka nosti parlamentaariset tavat kunniaan
Nykyään kuulee varsin säännöllisin väliajoin väitettävän, että demokratia on kriisissä. Milloin kiinalainen yksipuoluejärjestelmä luo parempaa talouskasvua, milloin taas autoritääriset hallitukset onnistuvat pitämään järjestystä yllä. Läntiset demokratiat tuntuvat jäävän jälkeen: terrorismista ja matalista taloudellisista kasvuluvuista on tullut arkipäivää.
Kun taantuvien arvojen toitottajat täyttävät sanomalehdet ja sosiaalisen median puolitotuuksilla, kaivattaisiin taas rauhallista ja perusteellisesti fundeeraavaa valtiomiestä.
Mauno Koivisto oli poikkeuksellinen kansakunnan isä. Hän peri Urho Kekkosen laajat valtaoikeudet, mutta luovutti ne vapaaehtoisesti pois ja loi suomalaisen parlamentarismin sellaisena kuin sen nyt tunnemme.
Koiviston kaksi presidenttikautta olivat suurten murrosten aikaa Suomessa ja maailmalla. Jos maailmanpolitiikka tänä päivänä näyttää myrskyisältä ja vaikeasti ennustettavalta, ei se sen tyynempää ollut kylmän sodan loppuvuosinakaan.
Presidentti Koivistolla oli kuitenkin harkintakykyä ja viisautta tehdä rohkeita ja pitkäkestoisia valintoja: ”Suunta on selvä: kohti yhä laajempaa ja monipuolisempaa kansanvaltaa, kohti kaikkien kansalaisten täyden ihmisarvon varauksetonta tunnustamista.” (Mauno Koivisto vähän yli kaksikymppisenä).
Suomen johdattaminen Euroopan unionin jäsenyyteen oli mullistava muutos ulkopolitiikkaamme. Tulimme osaksi eurooppalaista arvoyhteisöä kehittääksemme parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta tuleville sukupolville.
Kekkosen loppuvuosien pysähtyneisyyden jälkeen uudet ajatukset ja tekijät pääsivät Suomessa ääneen Koiviston valvontavuorolla. 80- ja 90-luvut olivatkin ennen näkemättömän kansainvälistymisen aikaa. Kansainvälinen liikkuvuus lisääntyi, opimme toisiltamme uusia tapoja katsoa maailmaa ja ymmärtää erilaisuutta.
Olemme päässeet nauttimaan jo vuosikymmeniä parlamentarismin kansanvallasta ja Suomen vahvasta demokratiasta. Ne eivät syntyneet itsestään, emmekä saa myöskään tuudittautua siihen, että ne pysyvät pystyssä ilman tekoja. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on puolustettava päivittäin päätöksenteossa.
Tänäkin päivänä kaipaamme rohkeita sekä näkemyksellisiä valtionjohtajia, jotka sen sijaan, että tviittaavat aamuyöstä, malttavat Koiviston tavoin ”nukkua yön yli” ja tehdä niin kuin on oikein.