blogi1

Yksilön teoista kohti ilmastoyhteiskuntaa

Yksilön teoista kohti ilmastoyhteiskuntaa

Nykyisellä individualismin aikakaudella on ymmärrettävää, että ilmastonmuutoksen torjunnasta puhutaan yksilön tekoina ja valintoina. Ilmastoteot eivät voi kuitenkaan jäädä ainoastaan yksilöiden harteille.

Tarvitsemme poliittisia päätöksiä, rakenteellisia muutoksia sekä yhdyskuntarakenteen uusimista – meidän tulee ottaa myös yritykset mukaan. Käytännössä yhteiskunnassa on tapahduttava laajoja muutoksia jo seuraavan parin hallituskauden aikana.

Miksi yksilöiden vastuuttaminen ei toimi?

Vaikka ihmisten kulutustottumukset muuttuvatkin koko ajan ja eettisestä kuluttamisesta on tullut trendi, ei “valinnoilla voit vaikuttaa” -tyyppinen retoriikka ole toiminut niin nopeasti kuin ilmastonmuutoksen torjuminen vaatisi.

Esimerkiksi lihankulutus pysyi vuosina 2017-2018 ennallaan ja kotimaan sisäinen lentomatkustaminen on niin ikään vain lisääntynyt. Käytännössä merkittävää, koko kansaa koskevaa kehitystä yksilöiden kuluttamisen suhteen ei ole tapahtunut edes niillä osa-alueilla, joista on eniten puhuttu julkisuudessa.

Emme ole vain kuluttajia – vaan myös kansalaisia

Vaikka talousjärjestelmämme pyrkiikin näkemään yksilöt kuluttajina – elämme myös kansalaisyhteiskunnassa, jossa jokainen yksilö voi harjoittaa aktiivista kansalaisuutta.

Siis: Jokainen meistä on myös osa demokraattista poliittista järjestelmää, jossa kansalaisilla on oikeus, velvollisuus ja vastuu toimia. Yhteiskunnalliset rakenteet ja instituutiot muuttuvat vasta, kun päätämme, että niiden on muututtava. Lainsäädäntö on tähän luonnollisesti yksi keino, mutta vähintään yhtä tärkeää on asenneilmapiiri ja sen muutos: Olemmeko valmiita tarkastelemaan elämäntapaamme ja siihen liittyviä ilmiöitä uudesta näkökulmasta?

Millaista on sitten aktiivinen ilmastokansalaisuus?

Tänä kuluneena keväänä olemme nähneet jo monenlaisia versioita siitä, mitä yksilöt voivat tehdä kansalaisina ilmaston eteen. Ilmastotyötä  on tehty lakkoilemalla, marssimalla, keräämällä vetoomuksia, perustamalla some-kampanjoita, lobbaamalla – ja nimenomaan isolla joukolla. Muutos ilmastotoimijoiden määrässä on huomattava.

Täällä Keski-Suomessakin on ollut verrattain aktiivinen ilmastotoimijoiden ryhmä, joka toimii osana kansallista ja kansainvälistä ilmastoliikehdintää. Esimerkiksi valtakunnallinen Opiskelijoiden ilmastolakko sai alkunsa juuri Jyväskylästä ja levisi täältä käsin ympäri Suomen aina Rovaniemeltä Helsinkiin asti.

Ollakseen aktiivinen ilmastokansalainen ei tarvitse siis tyytyä kuluttamaan, vaan yhä useammalla paikkakunnalla voi liittyä muiden joukkoon ja etsiä oman tapansa vaikuttaa. Tärkeintä on, että päättäjien suuntaan välittyy selkeä viesti: 70% suomalaisista on valmiita ilmastotekoihin ja haluavat sen eteen myös poliittisia päätöksiä.

Miksi on ilmaston kannalta tärkeää äänestää?

Tällä hetkellä yksi merkittävimmistä ilmastoteoista on äänestäminen: Se on helpoin tapa vaikuttaa poliittisen järjestelmän toimintaan yksilönä. Meillä kansalaisilla on oikeus vaatia muutosta – ja äänestäessä emme ainoastaan vaadi, vaan myös valitsemme ihmiset tekemään sitä muutosta.

Nyt sunnuntaina valittavat kansanedustajat päättävät valtion budjetista, säätävät lait ja vetävät linjat kansalliseen politiikkaan. He tekevät päätöksiä, jotka pureutuvat sekä jokaisen suomalaisen henkilökohtaiseen elämään että suuremmassa mittakaavassa globaaliin toimintaan Suomen ulkopoliittisten linjojen kautta.

Lyhyesti ilmaistuna: Kansanedustajat päättävät paitsi monista meidän ilmastoteoistamme, myös huomattavasti isompien toimijoiden, kuten yritysten ilmastoteoista. Etenkin ministerien kautta olemme myös vaikuttamassa siihen, miten muut maat toimivat ilmaston eteen meidän kanssamme.

Äänestämättä jättäminen vinouttaa päätöksentekoa ja aiheuttaa pahimmillaan yliedustuksen tietyille ryhmille ja heidän intresseilleen. Äänestämällä saa siis lisäpainoa niille intresseille ja kehityssuunnille, mitä itse kannattaa.

Jos siis ilmastokysymykset mietityttävät, mene ja äänestä.

Onko puolueissa eroja ilmaston suhteen?

Monesti kuulee sanottavan, että Suomen puolueissa ei ole juurikaan eroja. Ilmastopolitiikan osalta tämä ei todellakaan pidä paikkaansa: eroja on ja ne ovat monilta osin myös isoja. Vaikka monet muutkin puolueet kuin Vihreät puhuvat ilmastoasioista, merkittävä ero näkyy siinä, miten valmiita ollaan toimimaan käytännössä.

Suomen luonnonsuojeluliitto listasi juuri Suomen puolueet niiden ympäristölinjausten mukaan. Katso täältä videot, jotka selventävät eroja.

Listaus perustui paitsi puolueiden ohjelmiin, myös liiton omaan ympäristökyselyyn. Vihreät oli kaikkein eniten valmis toimimaan ilmaston ja ympäristön puolesta. Vasemmistoliitto tuli selvityksessä hyvänä kakkosena. Muut puolueet tulevat selkeästi perässä. Lue lisää täältä.

Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat selkeästi ilmastoystävällisimmät puolueet: Niiden ilmastoteoilla on mahdollista rajata ilmastonlämpiäminen 1,5 asteeseen. Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto

Samanlainen lopputulos löytyy myös Suomen Kuvalehden artikkelista, jossa Vihreät oli niin ikään halukkain tekemään konkreettisia ilmastotekoja.

Kun siis äänestät, muista, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja ilmaston kannalta on merkittävää, mille puolueelle äänesi annat.

Myös sillä on väliä, että päätyykö äänesi saanut puolue hallitukseen tekemään ensi hallituskauden merkittävimpiä poliittisia linjauksia. Ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava ehdottomasti yksi näistä linjauksista – jos mielimme säilyttää kotiplaneettamme monilta osin elinkelpoisena. Mieti siis, minkä puolueen haluat hallitukseen.

Meillä ei ole varaa odottaa ja himmailla enää yhtään hallituskautta. Suomesta on tehtävä ilmastoyhteiskunta nyt.

blogi2

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomi oli viimeisimpiä EU-maita, joka ratifioi vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut sopimus oli askel oikeaan suuntaan, vaikka se tapahtuikin hävettävän myöhään. Kaikki sopimuksen kohdat eivät kuitenkaan toteudu vaaditun mukaisesti.

Hankintalaki tuottaa ongelmia

Vammaispalveluiden kilpailutuksia ohjaavat useissa tapauksissa enemmän taloudelliset näkökulmat kuin vammaisten ihmisten tarpeet ja itsemääräämisoikeus. Hankintalain mukainen kilpailutus aiheuttaa tällä hetkellä merkittäviä ongelmia vammaisten asumis-, kuljetus että kuntoutuspalveluiden toteutumisessa.

Vammaispalveluiden kilpailutukset ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka asianomaiset jäävät itse prosessin ulkopuolelle. Kilpailutuksissa palvelusopimuksen muodostavat kunnat ja palveluntuottajat, eikä vammaisilla itsellään ole osaa asioidensa järjestämisessä. Tämä aiheuttaa ‒ paitsi absurdeja ‒ myös ihmisoikeuksia rikkovia tilanteita.

Vammaiset eivät ole vain hoidon ja holhouksen kohteita

Yhteiskunnassamme on yhä syvään juurtuneita vammaisia syrjiviä asenteita ja rakenteita. Ne eivät muutu ennen laajamittaista asennemuutosta.

Vammaisia ihmisiä tarkastellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes poikkeuksetta vain lääketieteellisestä näkökulmasta ja pelkästään hoidon ja holhoamisen kohteina. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta ja monissa tapauksissa estää vammaista määrittelemästä omaa elämäänsä kykyjensä puitteissa.

Meidän on taattava vammaisille tarvittavat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisina jäseninä. Vammaisia ihmisiä ei tule käsitellä yhtenäisenä ryhmänä, vaan jokainen tulisi nähdä yksilönä, jolla on omat tarpeensa.

Vammaisten syrjintä on yleistä

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tekemässä selvityksessä käy ilmi, että yli 50 prosenttia vammaisista kokee asenneilmapiirin vammaisia kohtaan huonoksi tai erittäin huonoksi. Jopa 64,2 prosenttia koki tulleensa syrjityksi kuluneen vuoden aikana. Luvut ovat hälyttäviä: Ne osoittavat, kuinka meillä on paljon matkaa siihen, että jokainen kokisi olevansa arvostettu ja yhdenvertainen osa yhteiskuntaamme.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat vammaiset lapset ja nuoret – aikuisten ehdoilla tehdyt tukitoimet eivät monesti ole heille soveltuvia. Muun muassa vaikeudet henkilökohtaisen avun ja kuljetusten järjestämisestä rajaavat helposti vammaisen nuoren yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ratkaisut ovat olemassa – vaaditaan tahtoa taata ihmisoikeudet kaikille

Seuraavalla hallituskaudella tulee puuttua ongelmiin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Aivan ensimmäiseksi uuden hallituksen on laadittava vammaispoliittinen ohjelma, jossa on huomioitava myös YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seuranta. Toisaalta vammaisten henkilöiden työllisyysastetta on nostettava samalla kuin muunkin väestön: Koulutuksesta huolimatta vammaiset työllistyvät huonosti johtuen muun muassa työnantajien asenteista. Työllistyminen mahdollistetaan yksilöllisellä sekä riittävällä ammatillisella ja lääkinnällisellä kuntoutuksella.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että vammaisjärjestöt otetaan asianmukaisella tavalla mukaan vammaisia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman tarvittavia resursseja: Siksi eduskunnan tulee huolehtia, että kansalaisjärjestöille annetaan riittävästi taloudellista tukea.

blogi4

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Laadukas ja saavutettava koulutus  on Suomen ylpeydenaihe ja kilpailuvaltti, mutta korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta on viety rahaa vuodesta 2011 lähtien jo jopa 800 miljoonaa euroa. Muun muassa korkeakouluopiskelijoiden jo nyt riittämättömästä toimeentulosta leikattiin jopa 86e/kk opintotukileikkausten yhteydessä, samalla enimmäistukiaika lyheni 2 kuukaudella.

Huoli toimeentulosta heikentää mielenterveyttä

Opiskelijoille on asetettu kovat paineet lähteä opiskelemaan aikaisin ja valmistua nopeasti. YTHS:n tutkimuksen mukaan opiskelijat kokevat stressiä ja ahdistusta sekä ylirasitusta, jota toimeentulon pienuus ja tiukka opiskelutahti pahentavat huomattavasti. Neljännes opiskelijoista murehtii opiskeluasioita vapaa-ajallakin. Liian tiukat vaatimukset opiskelujen nopeasta etenemisestä aiheuttavat stressiä ja myös muita mielenterveyden ongelmia.

Yhdistelmä vaatimuksista valmistua ja työllistyä nopeasti heikon toimeentulon turvin uhkaa opiskelijan terveyttä jo opintojen aikana. Vaatimus nopeasta valmistumisesta sekä mittavasta työkokemuksesta valmistuessa on ristiriitainen yhtälö. Nopean valmistumisen painottaminen vaatisi erityisesti panostusta opinto-ohjaukseen, johon koulutusleikkaukset ovat tehneen ison loven.

Opintorahan lainapainotteisuus  lisää koulutuksen periytyvyyttä

Opintorahan ja asumistuen lisäksi opintolaina on määritelty osaksi opintotukea. Opintolaina ei kuitenkaan ole kaikille opiskelijoille houkutteleva vaihtoehto, ja lainan ottamisen pakko opintojen rahoittamiseksi tekee korkeakouluopinnoista saavuttamattomia monille. Suomessa koulutus periytyy jo nyt ja lainapainotteisuus vaikeuttaa entisestään sosiaalista liikkuvuutta ja ylläpitää luokkayhteiskuntaa.

Kun vielä lisätään mukaan nuoria syyllistävä keskustelu synnytystalkoista, on kasassa aikamoinen lista. Opintorahan huoltajakorotus on vaivaiset 75€/kk. Suurimpia syitä miksi korkeakouluopiskelijat eivät uskalla perustaa perhettä ovat oman elämän toimeentulon sekä tulevaisuuden näkymien epävakaus. Opintojen ja perheellistymisen yhdistäminen on näillä pelimerkeillä haastavaa toimeentulon turvattomuuden takia.

Opiskelijat mukaan sosiaaliturvan muutoksiin

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat ovat mukana tulevassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Opiskelijoiden toimeentulo tulee nähdä yhdenvertaisessa asemassa muihin sosiaaliturvan muotoihin verrattuna. Luottamus riittävästä toimeentulosta tuo opiskelijalle turvatun arjen.

Aidosti tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus vaatii opiskelijoille toimeentuloa, joka ei nojaa lainaan. Opiskelijoille on turvattava aidosti elämiseen riittävä toimeentulo ja annettava opiskelurauha.

blogi1

Nyt tarvitaan pikaisia toimenpiteitä lapsiköyhyyden poistamiseksi

Nyt tarvitaan pikaisia toimenpiteitä lapsiköyhyyden poistamiseksi

Lapsiköyhyys Suomessa on ollut kasvussa jo pitkään. Tänä päivänä yli kymmenen prosenttia lapsista elää köyhyydessä. Lapsia huostaanotetaan Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, ja sijoituksista jopa neljäsosan taustalla on vanhempien huono taloudellinen tilanne. Toimeentulon ongelmilla on suora yhteys koko perheen hyvinvointiin. Vähävaraisuus aiheuttaa syrjäytymistä, ylisukupolvista köyhyyttä sekä erityisesti lapsilla horjuttaa kehittymisen perustaa.

Köyhyyden syyt ovat usein perheen työikäisten jäsenten työttömyydessä ja kotitalouden pienituloisuudessa. Vähävaraiset perheet joutuvat tinkimään perustarpeista, kuten ruuasta ja vaatetuksesta. Näistä perusedellytyksistä joudutaan karsimaan niin aikuisten kuin lastenkin osalta. Esimerkiksi terveydenhuollosta, kuten kalliista mielenterveyspalveluista voidaan joutua luopumaan, vaikka hoidolle olisikin tarvetta.

Köyhyys vaikuttaa lapseen monin tavoin

Köyhyys eriarvoistaa lapsia ikätovereistaan. Vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Köyhyys altistaa myös kiusaamiselle ja syrjinnälle, sekä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja käsitykseen itsestä yhteisön jäsenenä. Köyhyydellä on myös todettu olevan suora vaikutus lapsen koulumenestykseen. Tämä näkyy muun muassa vähävaraisten perheiden lapsien korostumisessa koulunsa keskeyttäneiden tilastoissa.

Perheen taloudellinen tilanne ylisukupolvistuu. Tutkimusten mukaan vauvaikäiset lapset ovat köyhyyden vaikutuksille kaikista alttiimpia. Mitä nuorempana lapsi kokee köyhyysjakson ja mitä pidempi se on, sitä kauemmaskantoisia vaikutuksia sillä on.

Lapsiin investoiminen on tulevaisuuteen investoimista. Köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseen on keinoja, mutta se vaatii arvovalintoja ja poliittisia päätöksiä. Jotta vähävaraisten perheiden tilanne kohenee lisäpanostuksen kohteita tulisi olla muun muassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, päiväkotien ryhmäkoko, vanhempainvapaat sekä koulukuraattoreiden ja psykologien saatavuus.

Resursseja lastensuojeluun ja tukipalveluihin

Lastensuojelu ja sen piirissä olevien nuorten tukipalvelut tarvitsevat nykyistä paremmat resurssit. Lasten harrastusmahdollisuuksia tulee tukea, ja kouluissa esiintyvään kiusaamiseen ja syrjintään on puututtava tehokkaasti. Tämän lisäksi toisen asteen koulutuksesta tulee tehdä aidosti maksutonta sekä vanhempien työllisyyttä täytyy edistää perhetilanteen ehdoilla

Viime vuosina myös sosiaaliturvan muutokset ovat osuneet juuri pienituloisiin, ja vähävaraisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa tuleekin huomioida erilaisten perheiden tarpeet nykyistä paremmin. Lapsiperheiden hyvinvointiin satsaamalla säästetään sekä yhteiskunnan resursseja että inhimillistä pääomaa.

blogi3

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

Korkeakoulujen uudet rahoitusmallit hyväksyttiin tänä keväänä. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille laadittiin omat rahoitusmallinsa. Rahoitusmallit määräävät sen, miten valtion korkeakoulutukseen varattu budjetti jaetaan korkeakoulujen kesken. Rahoitusmallilla valtio pyrkii ohjaamaan korkeakoulujen toimintaa haluamaansa suuntaan, eli kyseessä on keskeinen poliittinen työkalu.

Uusia rahoitusmalleja on työstetty osana Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -hanketta. Mikä siis muuttuu vuonna 2021 voimaan astuvissa malleissa?

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että uusissa rahoitusmalleissa käytetään edelleen todella paljon tulosohjausta. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulut saavat rahaa ainoastaan konkreettisia tuloksia vastaan (esimerkiksi kun opiskelija valmistuu tai julkaistaan tieteellinen artikkeli). Tämä on tietenkin jollain asteella perusteltua, mutta uudessa mallissa nämä tulosohjauksen piirteet korostuvat poikkeuksellisen vahvasti.

Miksi me emme luota korkeakoulujen osaavaan henkilökuntaan?

Korkeakoulut ansaitsevat enemmän vakaata rahoitusta, jotta toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu on mahdollista. Rahoitusmallit eivät myöskään lunasta lupausta yksinkertaisuudesta ja ennustettavuudesta. Mallien osia eli indikaattoreita on edelleen paljon ja jotkut niistä ovat varsin monimutkaisia. Uusista malleista ei siis voi kovin suoraan päätellä, millaisia vaikutuksia niillä on missäkin korkeakouluissa.

Yliopistojen osalta uusi rahoitusmalli palkitsee entistä vahvemmin opiskelijoiden nopeasta valmistumisesta. Realistisena uhkakuvana on, että rahoitusvajeesta kärsivät yliopistot käyttävät opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen kehittämisen kannalta kyseenalaisia keinoja valmistumisen nopeuttamiseen. On esimerkiksi mahdollista, että vaihtoon lähtemisestä tehdään nykyistä vaikeampaa, sillä se usein hieman viivästyttää valmistumista.

Kansainvälinen kokemus on kuitenkin ehdottoman tärkeää työelämässä, ja siihen tulisi kannustaa. Nykyisessä mallissa kansainvälistymisestä palkitaan suoraan, mutta uudessa mallissa se on siirretty osaksi strategiaperusteista rahoitusta, joten todellisia vaikutuksia on vaikea arvioida.

Lisäksi uusi malli palkitsee pienemmällä summalla sellaisista suoritetuista tutkinnoista, joiden tekijällä on jo toinen samantasoinen tutkinto. Tällöin korkeakoululla on pienempi motiivi panostaa toista tutkintoa tekeviin opiskelijoihin. Työelämän murroksessa pitäisi nimenomaan kannustaa osaamisen päivittämiseen ja kehittämiseen sen sijaan, että sille asetetaan esteitä!

Mallista löytyy myös hyviä puolia

Erinomainen lisäys malliin on niin kutsuttu laadullisen työllistymisen indikaattori, joka palkitsee siitä, että opiskelijat valmistuvat omaa tutkintoaan vastaaviin työtehtäviin. Tämä kannustaa mielekkäällä tavalla korkeakouluja ottamaan työelämän tarpeet huomioon kehittäessään opetustaan ja ohjaustaan.

Hyvä muutos yliopistojen uudessa rahoitusmallissa on myös se, että epämääräistä strategiarahoitusta on selkeytetty: jatkossa osa strategiarahoituksesta myönnetään yliopistojen omiin strategioihin perustuen ja loput nykyiseen tapaan ministeriön harkinnan mukaan. Harmillista on se, että strategiarahoituksen kasvaessa perusrahoituksen osuus pienenee.

Rahoitusmalli on erittäin keskeinen asia korkeakoulupolitiikassa, mutta on kuitenkin ehdottomasti muistettava, että siihen tehtävät muutokset eivät lainkaan vaikuta siihen, kuinka suuri potti korkeakouluille on ylipäänsä jaettavissa.  

Laadukas ja yhdenvertainen korkeakoulutus on ollut Suomen menestyksen mahdollistaja ja sen tulevaisuus on turvattava riittävällä rahoituksella. Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaamisen sijaan meidän tulisi panostaa tulevaisuuden osaamiseen.

blogi4

Kun nuoret naiset jätetään vaihtopenkille

Yhteismielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 08.03.2019

Kun nuoret naiset jätetään vaihtopenkille

Eduskuntavaalit ovat pian kulman takana. Seuraavat kaksi vaaalikautta määrittävät ratkaisevasti sen, millaisen elinympäristön jätämme tuleville sukupolville.

Nuorten ääni täytyy saada kuulumaan entistä vahvemmin niin arjen poliittisessa keskustelussa kuin lainsäädännön ytimessä.

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kirjoittikin lupaavasti Nimellä-kolumnissaan (23.2.), että vaaleissa on suorastaan historiallisen hyvä tilaus uusille nousijoille.

Lukija saattoi hetkeksi jopa innostua Mervolan analyysista, sillä otsikko lupaa kovaa analyysiä tuoreista kasvoista, potentiaalisista nousijoista, ehkä jopa nuorista ehdokkaista.

KOLUMNI PALJASTUI kuitenkin taatuksi äijä-hengen nostatukseksi, jossa nuoret (naiset) jätettiin vaihtopenkille.

Esimerkiksi SDP:n ehdokaslistalta päätoimittaja päätti kuvailla kuntapolitiikassa toimivaa iäkästä miesehdokasta runsassanaisesti kokeneeksi asiapoliitikoksi, samalla, kun demareiden ainoasta jatkoa hakevasta kansanedustajasta päätoimittaja tyytyy vain mainitsemaan, että ehdolla on myös suosiosta kisaava “kahdeksan kuukautta eduskunnassa harjoitellut” Riitta Mäkinen.

Siis Jyväskylän kaupunginvaltuuston pj. sekä entinen kaupunginhallituksen pj.

Miesehdokas on asiapoliitikko ja kokenut sellainen. Istuva kansanedustaja, pitkän kokemuksen omaava naisehdokas, on istunut vain harjoittelemassa.

Keski-Suomen nuorimmasta ehdokkaasta päätoimittaja ei vaivaudu mainitsemaan mitään. Hyvää naistenpäivää siis vain Siirillekin!

KESKI-SUOMEN yhdestätoista eduskuntapuolueita edustavasta alle 30-vuotiaasta ehdokkaasta Mervola löytää omasta mielestään yhden vakavasti otettavan (mies)henkilön, jota hän kuvailee nousujohteista uraa tekeväksi.

Mihin jäivät maininnat nuorista, osaavista ja kokeneista sekä nousujohteista uraa tekevistä naisehdokkaista?

VAIKKA OLISI OLLUT kuntavaaleissa Jyväskylän äänikuningatar, puheenjohtaisi Keski-Suomen suurimman kaupungin yhtä lautakuntaa tai olisi ylioppilaskunnan puheenjohtaja, ei päätoimittaja hiisku nuorista naisehdokkaista korkeintaan muuta kuin heidän parisuhdehistorian kautta.

Eduskunnassa istuu 200 kansanedustajaa. Viime eduskuntavaaleissa valituista vain 14 oli alle 30-vuotiaita.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Keski-Suomesta valituista ehdokkaista puolestaan vain 30 % oli naisia. Politiikka on yhä hyvin sukupuolittunutta.

Siskot ja nuoret, on aika muuttaa maailmaa – kukaan ei tee sitä puolestamme!

Parempaa naistenpäivää, myös päätoimittajalle.

 

Irina Tuokko
kansanedustajaehdokas (vihr.)
sivistyslautakunnan pj.

Bella Forsgren
kansanedustajaehdokas (vihr.)
kaupunginhallituksen jäsen

Sonja Karppinen
kansanedustajaehdokas (vas.)
kaupunginvaltuutettu, JYYn pj.

Matleena Käppi
kansanedustajaehdokas (vas.)
kaupunginvaltuutettu

Jyväskylä

blogi2

Mitä vanhustenhoidon tila kertoo hyvinvointivaltiosta?

Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 10.02.2019

Mitä vanhustenhoidon tila kertoo hyvinvointivaltiosta?

Vanhusten hoivan taso on noussut keskusteluun yksityisen terveysyhtiön Esperi Caren hoivakodissa paljastuneiden epäkohtien ja laiminlyöntien vuoksi.

Esperi Care ei ole valitettavasti yksin tilanteensa kanssa. Suomen suurin hoivapalveluyhtiö Attendo painii samankaltaisten ongelmien kanssa. Puhtaita papereita ei saa myöskään julkinen sektori.

On peiliin katsomisen paikka. Suomessa ollaan leikattu koko 2010-luku kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia. Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen arvioi leikattujen valtionosuuksien määrän kipuavan yli kahteen miljardiin. Vanhustenhoito on osa kuntien peruspalveluita, ja yhä suurempi osuus rahoitusvastuusta on jäänyt kunnille.

TILANNE ON HUOLESTUTTAVA. Vanhukset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa ja alueelliset erot vanhushoivan laadussa ovat suuria. Erityisen haastavassa asemassa ovat ne sairaat vanhukset, joilla ei ole omaisia eikä omaisuutta.

Tulevaisuus on haasteita täynnä: syntyvyys jatkaa laskuaan, työvoima vähenee, väestö ikääntyy ja hoivan tarve kasvaa.

Samaan aikaan sote-uudistuksen kolmen miljardin euron säästötavoitteesta iso osa kohdistuu vanhuspalveluihin. Tilannetta ei helpota, että keskustan, kokoomuksen ja sinisten hallitus ajaa sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityisten toimijoiden hoidettaviksi. On odotettavissa, että Esperi Caren Kristiinankaupungin hoivakodin kaltaiset laiminlyönnit tulevat hallituksen markkinaehtoisessa sote-maailmassa yleistymään.

Istuvalla hallituksella on lisäksi vahva usko yrityksien omavalvontaan. Puhe omavalvonnan riittävyydestä ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua. Nyt tarvitaan lisäresursseja valvontaviranomaisille ja kovempia sanktioita tahoille, jotka eivät toteuta vaadittuja laatukriteerejä.

MITEN OLEMME päätyneet tähän tilaan? Kyse on lopulta vanhuksien ja hoivatyön arvostuksesta. Perimmäinen ongelma on se, että Suomen vanhushuolto on aliresurssoitu. Jyväskylän yliopiston Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön johtaja Teppo Kröger on todennut, että vanhuspalveluissa voidaan puhua ainakin miljardin euron resurssivajeesta.

Nyt näyttää siltä, että suurin osa puolueista on herännyt tilanteen vakavuuteen. Kokoomus vastustaa tällä hetkellä ainoana puolueena sitovan hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Sitova hoitajamitoitus ei ole ratkaisu alan kaikkiin ongelmiin, mutta parantaisi vanhusten hoitoa.

Nykyinen tilanne on pidempiaikaisen kehityksen ja monen päätöksen seurausta. Ongelmat ovat olleet jo kauan tiedossa. Jos todella tahdomme turvata vanhuksille elämisen arvoisen elämän, vaatii se konkreettisia lisäresursseja. Asioilla ei ole tapana itsestään parantua.

Kyse on lopulta hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.

blogi1

Jokainen ilmastoteko on realismia

Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 18.11.2018

Jokainen ilmastoteko on realismia

Keskustan kaupunginvaltuutettu Joonas Könttä vaati (KSML 12.11.) realismia ilmastokeskusteluun. Valitettavaa realismia on, että hallituksen tavoittelemat metsien lisähakkuut pienentävät Suomen hiilinieluja kumoten muut päästövähennykset.

Köntän maalailema käsitys Suomesta ilmastotyön mallimaana ei pidä paikkaansa. Suomi on EU:ssa keskiverto maa, jonka hiilidioksidipäästöt ovat nousseet vuodesta 2015 – toisin kuin monissa muissa Pohjoismaissa. Tämä käy ilmi eurooppalaisen tutkimuslaitoksen European Policy Centerin (EPC) tutkimusraportista, joka arvioi Suomen mainetta EU:ssa.

EU:ssa ollaankin huolestuneita Suomen linjauksista biodieselin tukemisesta ja puun käyttämisestä uusiutuvaksi polttoaineeksi. Linja ei vastaa yleistä käsitystä resurssien kestävästä käytöstä.

HIILINIELUJA VOIDAAN lisätä metsä- ja maatalouden tarpeet huomioiden. Korkean jalostusasteen tuotteissa kuten puurakentamisessa hiili on sitoutunut puuhun pitkään. Peltojen hiilensidontaa kehittämällä parannetaan peltojen kasvukuntoa ja estetään vesistöjen rehevöitymistä.

Hiilineutraali bio- ja maatalous sekä korkeamman jalostusasteen tuotteet mahdollistavat korkeammat tuotot vähemmillä hakkuilla. Jos haluamme olla biotalouden kärkimaa, tulisi meidän panostaa osaamiseen lisää ja kehittää kiertotaloutta nykyistä pontevammin.

Mitä tulee liikenteeseen, koko lapsuuteni ja nuoruuteni maaseudulla asuneena tiedän, että osa ihmisistä tarvitsee jatkossakin omaa autoa.

Ilmastotyössä tulee kuitenkin tunnistaa, että 70% suomalaisista asuu kaupungeissa. Siksi meidän tulee kehittää julkista liikennettä, pyöräväyliä ja yhdyskuntarakennetta entisestään niin, että autoilu olisi entistä harvemmalle elinehto.

Toisaalta uuden ja vähäpäästöisen auton hankkiminen on monelle taloudellisesti mahdotonta – esimerkiksi opiskelijoille, joita Köntänkin kotikaupungissa Jyväskylässä asuu. Siksi pelkästään autokannan uusiminen ei riitä.

MINUT ON äänestetty tekemään kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa – ja sitä pyrin kaupunginhallituksessakin edistämään.

Palautimme vihreiden esityksestä Resurssiviisas Jyväskylä -ohjelman takaisin valmisteluun, koska kivihiilen- ja turpeenpolton lopettaminen kaukolämmön tuotannossa vaatii realistisia suunnitelmia ja kustannuslaskelmia toteutuakseen edes vuoteen 2030 mennessä. Olemme esittäneet myös tarkemman ilmasto-ohjelman laadintaa osana Resurssiviisas-ohjelmaa.

KUNNIANHIMOTTOMAN ilmastopolitiikan perusteleminen taloudella, työllisyydellä tai julkisen liikenteen hankaluudella on vastakkainasettelujen hakemista siellä, missä niitä ei tarvittaisi. Ilmastonmuutoksen torjunnalle ei ole vaihtoehtoa ja lisäksi sillä on tulenpalava kiire.

Aion jatkaa pitkäjänteistä työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi jatkossakin – oli vaaleja tai ei. Hiilineutraali yhteiskunta on realismia.

blogi2

Hyvinvointivaltio erottaa meidät Brasiliasta

Julkaistu Sisä-Suomalaisessa 30.10.2018

Hyvinvointivaltio erottaa meidät Brasiliasta

Uppouduin usein lukemaan historian kirjoja lukio-iässä ja ihailin niissä esitettyä kertomusta ihmiskunnan kehittymisestä. Berliinin muuri murtui  ja hyvinvoinnin määrä tuntui lisääntyvän joka puolella maailmaa. Näytimme elävän liberaalin demo­kratian, markkina­talouden ja globalisaation kulta-aikaa.

Tuo aika jäi kuitenkin lyhyeksi ja viime vuosien tapahtumat ovat antaneet tyrmäysiskun sille optimismille, josta luin.

Ilmapiirin muutoksen huomaa esimerkiksi äänestyskulttuurin muutoksesta – äänestämme ennemmin vastaan kuin puolesta. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kansa koki protestoivansa eliittiä vastaan äänestäessään Donald Trumpia. Nurinkurista on, että Trump kuuluu kultalusikka suussa syntyneeseen yhdystysvaltalaiseen bisneselittiin.

Sama ilmiö toistui nyt viikonloppuna, kun Brasiliaan valittiin presidentti, joka haaveilee sotilasdiktatuurista. Juuri valittu presidentti Jair Bolsonaron on muun muassa kommentoinut kilpailevan naiskansanedustajan olevan “liian ruma raiskattavaksi”. Potentiaalisin vastaehdokas ja vaalien ennakkosuosikki ei voinut osallistua, koska istuu istuu vankilassa 12 vuoden tuomiota korruptio- ja rahanpesurikoksista. Kun pitää valita kahden huonon ehdokkaan välillä, se on kuolinisku demokratialle.

Olin itse vuonna 2016 vaihto-oppilaana Brasiliassa ja näin, kuinka huonot olivat tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet politiikkaan. Ilman hyvinvointia tukevia instituutioita demokraattinen yhteiskunta tuppaa jäämään puolitiehen.

Myös Äänekoski on osa globaalia maailmantaloutta, jossa vaikuttavat suhdanteet ja työn murros. Vahva hyvinvointivaltio on avain, jolla vältämme tulevaisuudessa Brasilian ja Yhdysvaltojen kaltaisen yhteiskunnan polarisoitumisen ja turvaamme ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä.

blogi1

Ilmastotoimien aika on nyt

Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa 17.10.2018

Ilmastotoimien aika on nyt

Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viesti oli yksinkertainen: Mikäli emme toimi nyt, sysäämme ilmastokatastrofin tuleville sukupolville. Tarvitsemme välittömästi määrätietoisia toimia suunnan kääntämiseksi, mutta ennen kaikkea poliittista tahtoa. Suunta ei muutu, mikäli emme yhdessä tee muutosta.

IPCC:n raportti osoittaa, että lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen on välttämätöntä. Ilmaston lämpeneminen kahteen asteeseen olisi huomattavasti isompi riski ekosysteemeille ja ihmisten hyvinvoinnille.

Puolen asteen ero tarkoittaisi merenpinnan merkittävämpää nousua, ruuantuotannon vaarantumista ja vauhdittaisi lajien kuudetta sukupuuttoaaltoa.

SUOMEN ON rikkaana teollisuusmaana sitouduttava selvästi nykyisiä tiukempiin ilmastotavoitteisiin ja leikattava päästöjä nopeasti. Kaupungeista ja koko maastamme on tehtävä hiilineutraali jo vuoteen 2030 mennessä.

Me vihreät olemme esittäneet oman ohjelmamme fossiilisista polttoaineista luopumiselle elokuussa. Saastuttavimmista polttoaineista, kivihiilestä ja turpeesta, on luovuttava 2020-luvun aikana. Myös liikenteen on muututtava kohti julkista liikennettä ja lihasvoimaista liikkumista.

Olemme esittäneet laajan joukon erilaisia keinoja: Kiireellisimpänä tulee raivata fossiilienergian hulppea tukiviidakko. Miljardin euron verotuet on ajettava alas ensi tilassa.

Myös EU:n päästökaupan puutteet tulee korjata ja puhtaan energian investointeja tukea. Toisaalta päästönormien tiukentaminen edistää fossiilisten polttoaineiden korvaamista.

Lisäksi metsien, maaperän ja soiden hiilinieluja on kasvatettava suurilla määrillä ja turvetuotanto lakkautettava vuoteen 2025 mennessä.

KAUPUNGIT OVAT merkittävässä asemassa globaalin ilmastokysymyksen ratkaisemisessa. Jyväskylänkin tulee tarttua toimeen entistä rohkeammin – nykyiset panostukset ovat hyvä alku, mutta eivät vielä riittäviä.

Jyväskylän tulisi ottaa mallia Hinku-kuntien verkostosta ja tavoitella 80% päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Samalla liittyisimme hiilineutraaliutta tavoittelevien kaupunkien joukkoon: Vantaa ja Espoo sekä Turku jo pyrkivät hiilineutraaliu­teen vuoteen 2029 menneessä.

Jyväskylällä on petrattavaa erityisesti energiantuotannossa, sillä lähes puolet energiastamme tulee turpeesta. Turpeen osuutta tulee pienentää nopeasti ja se tulee korvata kestävillä uusiutuvilla energianlähteillä, kuten tuuli- ja aurinkovoimalla. Samalla esimerkiksi kaupungin kaavailemat toimet pyöräilyn edistämiseksi tulee konkretisoida lähivuosina.

Suomen ilmastopolitiikan suunta ratkaistaan ensi kevään eduskuntavaaleissa. Kaikkien puolueiden on esitettävä konkreettiset keinonsa riittävien päästövähennysten saavuttamiseksi seuraavalla hallituskaudella. Myös äänestäjien tulee vaatia puolueilta toimia.

Erityisesti odotamme kunnianhimoisia esityksiä nykyisiltä hallituspuolueilta, joilla olisi koko vaalikausi ollut aikaa toimia ja kaikki tarvittava tietotaito käsissään. He näyttävät vasta vaalien alla heräävän ilmastonmuutokseen.

Toivottavasti huoli muuttuu toiminnaksi vaalien jälkeen. Muutoin olemme auttamattomasti myöhässä.