Bella_SMALL_20

Ennaltaeh­käisy korostuu hyvinvoin­tie­rojen kaventa­mi­sesssa ja köyhyyden torjunnassa

Artikkeli on julkaistu alun perin 3.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Suomessakin on merkittäviä terveys- ja  hyvinvointieroja. Eriarvoisuuden muodot kytkeytyvät tutkitusti köyhyyteen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vähentää syrjäytymistä, osattomuutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia kautta maan.

Ennaltaehkäisy on uudistuksessa keskeisessä asemassa: On inhimillisesti sekä taloudellisesti järkevää auttaa ihmisiä pois köyhyydestä heti alkuun kuin hoitaa siihen liittyviä sairauksia ja monisyisiä ongelmia myöhemmin. Erot tulotasossa ja hyvinvoinnissa tuottavat myös yhteiskunnallista epävakautta.

Suomessa on isoja alueellisia terveys- ja hyvinvointieroja erityisesti idän ja lännen välillä. Myös eri kaupunkien välillä on suuria terveyseroja. Esimerkiksi Espoo ja Kuopio painivat sairastavuuden osalta aivan eri luokissa. Pienemmillä kaupungeilla menee huonommin kuin pääkaupunkiseudun suurilla kaupungeilla. Sote-uudistus perustuu monin tavoin juuri alueellisen tasa-arvon lisäämiseen: Hyvinvointialueet mahdollistavat leveämmät hartiat palveluiden tuottamiseen erityisesti siellä, missä kunnilla on ollut vaikeuksia tuottaa palveluita.

Taustatekijät ovat erilaisia myös eri sukupuolten välillä: Miesten odotettu elinikä on matalampi kuin naisilla ja työikäisinä kuolleista iso osa on miehiä. Samoin nuorten miesten syrjäytyminen on naisia yleisempää. Naiset muodostavat puolestaan isomman osan mielenterveyskuntoutujista.

Lisäksi hoidon saatavuudessa ja laadussa on sosioekonomisen aseman aiheuttamia eroja. Osin ne johtuvat siitä, että ennaltaehkäisevät terveyspalvelut ovat helpoiten saatavilla työterveyspalvelujen kautta. Hyvinkoulutettu, työssäkäyvä keskiluokka osaa myös hyödyntää näitä palveluja parhaiten.

Samaan aikaan pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus kytkeytyvät matalaan koulutukseen ja palkkatasoon. Haavoittuvat ryhmät uhkaavatkin nykyjärjestelmässä jäädä ilman tarvitsemiaan yksilöllisiä palveluja. Tarvitsemme universaalien palveluiden lisäksi entistä paremmin kohdennettuja palveluja.

Huono-osai­suuden kierteet on katkottava

Erityisesti huono-osaisuuden kierteisiin ja ylisukupolviseen syrjäytymiseen on puututtava pikaisesti, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy hyvinvointi- ja terveyseroina aikuisena. Lapsiperheköyhyyden torjunta ja matalan kynnyksen perhepalveluihin panostaminen ovatkin ensisijaisia.

Hyvinvointialueilla on pidettävä huolta terveyspalveluiden matalasta maksukatosta ja tarjottava kriittisiä palveluja maksuttomasti. Tarvittava hoito ei saa jäädä kiinni kenenkään maksukyvystä.

Samoin uudistuksessa tulee turvata riittävät mielenterveys- ja päihdepalvelut: Liian moni joutuu odottamaan hoitoonpääsyä ja oma vointi ehtii kriisiytyä. Erityisen tärkeää olisi lisätä ilman ajanvarausta saatavia mielenterveyspalveluita ja päihdetyön resursseja. Päihdeongelma ei saa olla esteenä mielenterveyspalveluiden saamiselle.

Jotta saamme vähennettyä mielenterveysongelmien osuutta työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä, meidän olisi myös kyettävä rakenteellisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon jonoja ei saada purettua, ellemme onnistu ennaltaehkäisyssä. Oppilashuollon vahvemmalla kytkeytymisellä sote-palveluiden kokonaisuuteen voi olla tässä suhteessa todella merkittävä rooli, jos onnistumme turvaamaan riittävät resurssit.

Itse asiassa koko sote-uudistuksen tehtävä on turvata mahdollisimman toimivat palvelut niin, että erikoissairaanhoito ei pääse ruuhkautumaan. Palveluiden on tarkoitus painottua juuri ennaltaehkäisyyn ja perustason terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Uudistuksessa velvoitetaan hyvinvointialueita tarjoamaan palvelut yhtenäisinä palvelukokonaisuuksina. Toimintaa ja vuorovaikutusta on tarkoitus yhtenäistää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä terveydenhoidon ja sosiaalihuollon välillä. Yhtenäinen hoitoketju vähentää onnistuessaan pallottelua luukulta toiselle ja mahdollistaa palveluiden yksilöllisen suunnittelun. Tällä on merkitystä eritoten kun puretaan köyhyyden ja vammaisuuden tai sairastamisen yhteyksiä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sote-uudistuksessa tulisi kyetä osallistamaan tehokkaasti kolmatta sektoria. Palvelukokonaisuuteen ja -ohjaukseen tuleekin sisällyttää järjestöjen tuottamat palvelut. Niillä on ensiarvoista kokemusta paitsi köyhyyden torjunnasta, myös palveluiden tuottamisesta erityisryhmille ja vähemmistöille – siis juuri niille, joille järjestelmän pitäisi nyt kyetä tuottamaan kohdennettuja palveluja.

Comments are closed.