Bella_SMALL_10 (2)

Aluevaalit ovat tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus­vaalit

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 10.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Sote-uudistus ja aluevaalit mahdollistavat meille erinomaisen tarkistuspisteen. Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka voisimme toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entistä paremmin? Hyvinvointialueiden viranomaisilla ja päättäjillä on laissa määritelty velvollisuus edistää molempia. Palveluketjujen uudelleen muotoutuessa olemme tilanteessa, jossa voimme vaikuttaa kriittisiin ongelmiin, kunhan mahdollisuus otetaan tosissaan.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat monin tavoin juuri saavutettavissa palveluissa ja inhimillisessä asiakas- ja potilastyössä. Molemmissa on kyettävä ottamaan huomioon enenevissä määrin ikääntyvä väestö ja vähemmistöt.

Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat tutkitusti syrjintää sote-palveluissa ja vähemmistöasema vaikuttaa myös heidän kokemukseensa terveydestään. Sateenkaari-ihmisten osalta olisikin kiinnitettävä huomiota koko elinkaaren palveluihin. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi omina itseinään vauvasta vaariin.

Ihmisoi­keu­son­gel­mien tarkaste­le­minen auttaa meitä fokusoimaan

Suomi on saanut noottia kansainvälisesti monista ihmisoikeusongelmista. Osin vika on lainsäädännössä, mutta useat ongelmat liittyvät palveluihin: niiden riittävyyteen, toimivuuteen ja asiakaspalvelutilanteisiin.

Räikeimmät ongelmat nousevat säännöllisesti otsikoihin. Viime vuosien itsemääräämisoikeuden loukkaukset vammaisten ja ikäihmisten laitosasumisessa ovat hätkähdyttäviä, mutta ne edustavat vain jäävuoren huippua. Iso osa ongelmistamme jäävät huomaamattomiin kotiovien taakse: Emme ole esimerkiksi onnistuneet ennaltaehkäisemään naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, emmekä auttamaan uhreja riittävästi.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja sukupuolittunut väkivalta ovat syrjinnän vakavimpia muotoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että syrjintä kaikissa muodoissaan syntyy asenteista ja rikkomukset mahdollistuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa palveluketjua.

Juurisyy on monesti oikeuksien tiedostamisessa, mutta usein vakavampien rikkomusten taustalla on resurssien puutetta. Tilanteen parantamiseksi onkin kyettävä ratkomaan sekä akuutteja ongelmia että tarkasteltava niihin johtavia käytäntöjä kriittisesti.

Tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus vaativat sekä suunnit­telua että aktiivisia tekoja

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa luonnollisesti hyvästä suunnittelusta. Hyvinvointialueilla tehtävissä suunnitelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vähemmistöjen ja muiden marginaaliin jäävien ryhmien tarpeiden kartottamiseen ja keskeisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen.

Kaikessa toiminnassa tulee korostua, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat laissa määriteltyjä asioita. Niiden edistäminen vaatii aktiivisia tekoja sekä rakenteellisia muutoksia. Tekoja tarvitaan palveluketjuissa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikassa.

Hyvinvointialuestrategiaan tuleekin sisällyttää läpileikkaavasti tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi olisi suositeltavaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi kunnianhimoinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Siinä tulee linjata merkittävimpien vaikutusarviointien, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin, käytöstä sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta.

Palveluketjuja muodostaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota neuvontaan. Perus- ja ihmisoikeustietoisuuden lisääminen ei ole asiakkaan vastuulla, vaan on viranomaisen tehtävä edistää oikeuksien toteutumista. Jotta pompottelu luukulta toiselle vältetään jatkossa, tulee ihmisten saada palveluohjausta ja tietoa omista oikeuksistaan. Tämä luonnollisesti vaatii palveluntarjoajalta entistä parempaa tietoisuutta tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista – mutta myös riittäviä resursseja.

Viime kädessä on meidän poliitikkojen tehtävä varmistaa resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusta ratkottaessa on ymmärrettävä, että vain riittävä rahoitus edistää aidosti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka hyvinvointialueet tuottavat palveluita, on myös valtiolla rahoittajana vastuu asiasta. Kaikilla tasoilla tuleekin olla mielessä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat parasta ennaltaehkäisyä.

Bella_SMALL_20

Ennaltaeh­käisy korostuu hyvinvoin­tie­rojen kaventa­mi­sesssa ja köyhyyden torjunnassa

by Blogi
Artikkeli on julkaistu alun perin 3.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Suomessakin on merkittäviä terveys- ja  hyvinvointieroja. Eriarvoisuuden muodot kytkeytyvät tutkitusti köyhyyteen ja siirtyvät sukupolvelta toiselle. Sote-uudistuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on vähentää syrjäytymistä, osattomuutta ja lisätä ihmisten hyvinvointia kautta maan.

Ennaltaehkäisy on uudistuksessa keskeisessä asemassa: On inhimillisesti sekä taloudellisesti järkevää auttaa ihmisiä pois köyhyydestä heti alkuun kuin hoitaa siihen liittyviä sairauksia ja monisyisiä ongelmia myöhemmin. Erot tulotasossa ja hyvinvoinnissa tuottavat myös yhteiskunnallista epävakautta.

Suomessa on isoja alueellisia terveys- ja hyvinvointieroja erityisesti idän ja lännen välillä. Myös eri kaupunkien välillä on suuria terveyseroja. Esimerkiksi Espoo ja Kuopio painivat sairastavuuden osalta aivan eri luokissa. Pienemmillä kaupungeilla menee huonommin kuin pääkaupunkiseudun suurilla kaupungeilla. Sote-uudistus perustuu monin tavoin juuri alueellisen tasa-arvon lisäämiseen: Hyvinvointialueet mahdollistavat leveämmät hartiat palveluiden tuottamiseen erityisesti siellä, missä kunnilla on ollut vaikeuksia tuottaa palveluita.

Taustatekijät ovat erilaisia myös eri sukupuolten välillä: Miesten odotettu elinikä on matalampi kuin naisilla ja työikäisinä kuolleista iso osa on miehiä. Samoin nuorten miesten syrjäytyminen on naisia yleisempää. Naiset muodostavat puolestaan isomman osan mielenterveyskuntoutujista.

Lisäksi hoidon saatavuudessa ja laadussa on sosioekonomisen aseman aiheuttamia eroja. Osin ne johtuvat siitä, että ennaltaehkäisevät terveyspalvelut ovat helpoiten saatavilla työterveyspalvelujen kautta. Hyvinkoulutettu, työssäkäyvä keskiluokka osaa myös hyödyntää näitä palveluja parhaiten.

Samaan aikaan pitkäaikaissairaudet ja vammaisuus kytkeytyvät matalaan koulutukseen ja palkkatasoon. Haavoittuvat ryhmät uhkaavatkin nykyjärjestelmässä jäädä ilman tarvitsemiaan yksilöllisiä palveluja. Tarvitsemme universaalien palveluiden lisäksi entistä paremmin kohdennettuja palveluja.

Huono-osai­suuden kierteet on katkottava

Erityisesti huono-osaisuuden kierteisiin ja ylisukupolviseen syrjäytymiseen on puututtava pikaisesti, sillä lapsuuden ja nuoruuden olosuhteiden eriarvoisuus näkyy hyvinvointi- ja terveyseroina aikuisena. Lapsiperheköyhyyden torjunta ja matalan kynnyksen perhepalveluihin panostaminen ovatkin ensisijaisia.

Hyvinvointialueilla on pidettävä huolta terveyspalveluiden matalasta maksukatosta ja tarjottava kriittisiä palveluja maksuttomasti. Tarvittava hoito ei saa jäädä kiinni kenenkään maksukyvystä.

Samoin uudistuksessa tulee turvata riittävät mielenterveys- ja päihdepalvelut: Liian moni joutuu odottamaan hoitoonpääsyä ja oma vointi ehtii kriisiytyä. Erityisen tärkeää olisi lisätä ilman ajanvarausta saatavia mielenterveyspalveluita ja päihdetyön resursseja. Päihdeongelma ei saa olla esteenä mielenterveyspalveluiden saamiselle.

Jotta saamme vähennettyä mielenterveysongelmien osuutta työkyvyttömyyseläkkeiden määrässä, meidän olisi myös kyettävä rakenteellisiin muutoksiin yhteiskunnassa. Psykiatrisen erikoissairaanhoidon jonoja ei saada purettua, ellemme onnistu ennaltaehkäisyssä. Oppilashuollon vahvemmalla kytkeytymisellä sote-palveluiden kokonaisuuteen voi olla tässä suhteessa todella merkittävä rooli, jos onnistumme turvaamaan riittävät resurssit.

Itse asiassa koko sote-uudistuksen tehtävä on turvata mahdollisimman toimivat palvelut niin, että erikoissairaanhoito ei pääse ruuhkautumaan. Palveluiden on tarkoitus painottua juuri ennaltaehkäisyyn ja perustason terveys- ja sosiaalipalveluihin.

Uudistuksessa velvoitetaan hyvinvointialueita tarjoamaan palvelut yhtenäisinä palvelukokonaisuuksina. Toimintaa ja vuorovaikutusta on tarkoitus yhtenäistää erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon sekä terveydenhoidon ja sosiaalihuollon välillä. Yhtenäinen hoitoketju vähentää onnistuessaan pallottelua luukulta toiselle ja mahdollistaa palveluiden yksilöllisen suunnittelun. Tällä on merkitystä eritoten kun puretaan köyhyyden ja vammaisuuden tai sairastamisen yhteyksiä.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, sote-uudistuksessa tulisi kyetä osallistamaan tehokkaasti kolmatta sektoria. Palvelukokonaisuuteen ja -ohjaukseen tuleekin sisällyttää järjestöjen tuottamat palvelut. Niillä on ensiarvoista kokemusta paitsi köyhyyden torjunnasta, myös palveluiden tuottamisesta erityisryhmille ja vähemmistöille – siis juuri niille, joille järjestelmän pitäisi nyt kyetä tuottamaan kohdennettuja palveluja.

Bella_SMALL_8

Kymmenen tapaa ehkäistä köyhyyttä kunnissa

by Blogi
Artikkeli julkaistu alunperin 4.3.2021 Vihreiden sivuilla.
Köyhyys luo pitkän varjon yksilön elämään, paikallisyhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Se tuottaa inhimillistä kärsimystä ja lisää yhteiskunnallista epävakautta. Siksi taloudellisen eriarvoisuuden kitkemiseen kannattaa panostaa. Vaikka valtio päättää pääosin sosiaaliturvasta, on kunnilla paljon valtaa palveluiden hintaan ja saavutettavuuteen, asumisen kustannuksiin sekä työllisyyteen. Tässä siis kymmenen keinoa edistää taloudellista yhdenvertaisuutta kunnissa:

1. Turvataan lähipal­velut

Palveluiden tulee sijaita lähellä ja ennaltaehkäisy on tässäkin valttia. Mitä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä apu on saatavilla, sitä parempi. Köyhyys vaikeuttaa pitkien matkojen tekemistä, mikäli mahdollisuus omaan autoon, pyörään tai julkiseen liikenteeseen puuttuu. Esteettömät lähipalvelut ovat siksikin tärkeitä. Hyvistä lähipalveluista hyötyvätkin kaikki. Lähikirjasto on hyvä esimerkki: Se toimii kaikille kuntalaisille maksuttoman tiedon lähteenä ja lähipalvelupisteenä tarjoten opastusta, digiasiointia ja tavaroiden lainausta.

2. Kohtuul­lis­te­taan asumisme­noja erityisesti kaupungeissa

Isoissa kaupungeissa asumismenot uhkaavat lohkaista merkittävän osuuden asukkaiden kuukausibudjetista. Pienituloiset joutuvatkin usein muuttamaan korkeiden vuokrien takia kauas keskustoista. Tehdään kunnissa kohtuuhintaisen asumisen mahdollistavaa asuntopolitiikkaa. Erityisen akuutti tarve on asunnottomuuteen puuttumisella: Sen kitkemiseksi kuntiin tulee rakentaa ihmisten erilaisiin tarpeisiin sopivia tukiasuntoja.

3. Tehdään terveyden­hoi­dosta maksutonta mahdolli­suuk­sien mukaan

Kunnat päättävät osasta terveyspalveluiden asiakasmaksuista ennen 2023. Hallitus on juuri tehnyt perusterveydenhuollon hoitajakäynneistä maksuttomia ja vähentänyt muitakin asiakasmaksuja. Kunnat voivat päättää tätäkin laajemmasta maksuttomuudesta: Esimerkiksi maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille on hyvä tapa tukea nuoria. Helsingissä toteutettu terveyskeskuskäyntien maksuttomuus on lisännyt asukkaiden yhdenvertaisuutta ja helpottanut pienituloisten palveluihin hakeutumista.

4. Lisätään mielenter­veys- ja päihdepal­veluja

Parannetaan mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja lisätään yhteistyötä päihdepalvelujen kanssa. Liian moni joutuu odottamaan pitkään hoitoonpääsyä. Erityisen tärkeää olisi lisätä ilman ajanvarausta saatavia mielenterveyspalveluita. Varmistetaan samalla kaikissa kunnissa päihdetyön riittävät resurssit ja palvelupisteet.

5. Tarjotaan lapsiper­heille matalan kynnyksen palveluita

Perheiden koronankin myötä tiukentunut talous näkyy kunnissa. Suomalainen köyhyys periytyy tutkitusti sukupolvelta toiselle ja erityisesti vauva-ajan köyhyys on osoittautunut vahingolliseksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi onkin tärkeää tukea pienituloisia perheitä arjessa ja tarjota matalalla kynnyksellä esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelua.

6. Tuetaan tehokkaasti työllis­ty­mistä sekä ja työssäkäy­mistä

Tuetaan työllistymistä ja työssäkäyntiä kunnissa muun muassa työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä sekä osatyökykyisiä ja maksamalla työllistämisen kuntalisää. Iso merkitys on edullisella ja kattavalla joukkoliikenteellä sekä työn ja perheen yhteensovittamista helpottavilla palveluilla, kuten kohtuuhintaisella tai maksuttomalla varhaiskasvatuksella. Seuraavaksi tuleekin tehdä maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluja 3-4-vuotiaille.

7. Tarjotaan taloudel­lista apua ja neuvoa sitä tarvitse­ville

Ihmisiä pitää auttaa pitkäjänteisesti ulos köyhyyskierteestä. Kuntien tuleekin selvittää yhdessä Kelan kanssa perustoimeentulotukea laajempaa apua tarvitsevat. Jo kuntien talousarvioita laatiessa on hyvä resursoida riittävästi ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön sekä harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen. Erityisen tehokasta on tarjota asukkaille talousneuvontaa, jossa voidaan ratkoa talouden hallintaan liittyviä ongelmia ja ehkäistä velkaantumista.

8. Kehitetään ruoka-apua entistä paremmaksi

Kehitetään kolmannen sektorin kanssa ruoka-apua osallisuutta parantavaksi ja hävikkiruokaa entistä tehokkaammin hyödyntäväksi. Erityisesti koronapandemian heikentämän taloustilanteen myötä on tärkeää varmistaa ruoka-avun saatavuus. Samalla tulee lisätä palveluneuvontaa ja matalan kynnyksen palveluita ruoka-apua saaville.

9. Tehdään yhteistyötä järjestöjen kanssa köyhyyden torjunnassa

Järjestöissä on paljon kokemusta vaikeassa elämäntilanteessa olevien ihmisten auttamisesta ja ennaltaehkäisevästä työstä. Tunnustetaan tämä osaaminen ja tuetaan järjestöjen työtä avustuksilla sekä tarjoamalla edullisia tai maksuttomia toimintatiloja.

10. Osallis­te­taan asukkaita ja sisälly­te­tään köyhyyden torjunta päätöksen­tekoon

Jokaisessa kunnassa tulee kehittää kuntalaisille monipuolisia, myös ilman sähköisiä viestimiä toimivia osallistamistapoja osallistavasta budjetoinnista aina palvelujen kokemusasiantuntijuuden hyödyntämiseen. Samalla tulee sisällyttää köyhyyden torjunta koko kunnan toimintaa ohjaavaan kuntastrategiaan ja laatia konkretiaan pyrkivä köyhyyden vähentämisen ohjelma.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Myös Suomella on peiliin katsomisen paikka

by Kolumni
Teksti julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.

Erilaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat aivan keskeisessä asemassa, kun teemme eduskunnassa töitä. Ne määrittelevät perustuslain lisäksi politiikkaamme.

Kaikessa päätöksenteossa tuleekin noudattaa ihmisoikeussopimuksia puoluekannasta riippumatta. Ne edustavat yhteisesti tunnustetua, vankinta arvopohjaamme.

Yksi näistä sopimuksista on YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimus (TSS-sopimus). Näihin niin kutsuttuihin TSS-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus riittävään sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja terveellisiin työolosuhteisiin. 

Samat oikeudet ovat hyvinvointivaltiomme perusta – ne ovatkin ihmisarvoisen elämän kannalta perustavanlaatuisia.

Suomen valtio raportoi säännöllisesti omasta toiminnastaan YK:n alaiselle TSS-oikeuksien komitealle. Myös aktiivinen kansalaisyhteiskuntamme arvioi valtion toimintaa ja välittää tiedon komitealle. Suomen tuorein raportti TSS-oikeuksista on huhtikuulta 2020. Järjestökenttä julkaisi oikeuksien toteutumisesta varjoraportin nyt syyskuussa.

Varjoraportin mukaan Suomella on yhä peiliin katsomisen paikka. Pidämme monia asioita helposti itsestäänselvyyksinä hyvinvointivaltiossa. Meillä on kuitenkin useita pitkään jatkuneita ihmisoikeusongelmia, joista Suomi on myös saanut toistuvia suosituksia. 

Komitea on jo aiemmin nostanut esiin muun muassa Suomen sosiaaliturvan tason riittämättömyyden. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan syrjinnänvastaista lainsäädäntöä ja parantamaan työelämän tasa-arvoa. Myös terveydenhuollon resurssit sekä terveyspalvelujen saavutettavuus ovat olleet syynissä.

Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Näihin samoihin asioihin varjoraportti tarttuu edelleen. Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Toimia tarvitaan kaikilla tasoilla: Lainsäädännön parantamisen ja riittävän budjetoinnin lisäksi myös kunnissa tarvitaan lisää ihmisoikeusosaamista. Lastensuojelu on tästä hyvä esimerkki. Paikan päällä kunnissa tarvitaan riittävä ja pätevä henkilöstö oikeuksien toteutumiseksi, mutta lisäksi tarvitsemme sijaishuollon valvonnan tehostamista kansallisesti yhtenäisen ohjaus- ja valvontamallin avulla.

Korona on osaltaan eriarvoistanut ihmisten taloudellista ja sosiaalista tilannetta. Siksi hallitus onkin tarttunut toimeen entistä hanakammin: Viimeisimpänä hallitus on esittänyt 75 euron lisää kaikille toimeentulotukea saaville henkilöille loppuvuoden ajaksi. Lisäksi hallitus pienensi vastikään sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja ja laski niiden maksukattoa.

Toisaalta tällä vaalikaudella on käynnissä useita isoja eriarvoisuutta vähentäviä rakenneuudistuksia, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaaliturvan uudistukset. Näillä on iso merkitys, miten ihmisten oikeudet toteutuvat pitkällä aikavälillä.

Kaikkein keskeisintä on ymmärtää, että ihmisoikeudet turvataan arjessa. Esimerkiksi ensi kevään kuntavaalit vaikuttavat meidän kaikkien taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä koulutuksen kehitykseen.

Tehtävää riittää vielä vuosiksi. On loppujen lopuksi meidän kaikkien yhteinen asiamme, miten esimerkiksi ikäihmisten hoiva tai lasten yhdenvertainen varhaiskasvatus onnistuvat.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Vammaisten oikeuksista on huolehdittava

by Kolumni
Teksti on julkaostu alunperin Keskisuomalaisessa 13.6.2020.

Vaikka korona pysäyttikin yhteiskunnan monelta osin, on eräs asia, jossa emme saa koskaan pysähtyä: perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen. Tuo tavoite on nyt kenties tärkeämpää kuin koskaan, sillä koronakriisi on ollut kaikkea muuta kuin yhdenvertainen. Pandemia on korostanut monia ongelmia eri ihmisryhmien oikeuksissa ja palveluissa.

Eräs erityinen huoli on noussut sekä vammaisjärjestöiltä että vammaisilta ihmisiltä ja heidän läheisiltään. Vammaisten tarve sosiaali- ja terveyspalveluille on usein jatkuvaa, minkä vuoksi koronakriisissä huolta herättää paitsi itse virus, myös palvelujen toimiminen poikkeustilanteessa.

Monet vammaiset tarvitsevatkin sairaanhoitopalvelujen lisäksi säännöllistä kuntoutusta. Molemmat uhkasivat hetkeksi keskeytyä, kun kiireetöntä hoitoa lykättiin ja kuntoutuspalveluita rajattiin ja keskeytettiin koronan takia.

Kuntoutuksen osalta tilanne saatiin joiltain osin korjattua nopeahkosti ja terveydenhuollossakin ollaan pääsemässä lähelle normaalia.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Kuntoutuksen lyhytkin keskeytyminen voi heikentää vammaisen toimintakykyä pitkäksi aikaa ja osoittautua myös hengenvaaralliseksi.

Kevään aikana nousikin monia kysymyksiä koronan vaatimasta hoidosta: onhan kaikkien tarvitsema hoito turvattu? Eihän ketään jätetä automaattisesti tehohoidon ulkopuolelle?

Vammaisuus tai toimintarajoite ei lähtökohtaisesti tarkoita koronan riskiryhmään kuulumista.

Vammaisella henkilöllä voi kuitenkin olla perussairaus tai muita tekijöitä, jotka lisäävät hänen riskiään saada vakava koronavirusinfektio. Vamma itsessään voi myös vaikeuttaa tiettyjä hoitomuotoja.

Vammaisuus ei saa itsessään olla hoidon rajauksen peruste.

Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan yhden kunnan vammaispalvelupäällikkö oli esittänyt yksityisen palvelutuottajan asumisyksikölle pyynnön listata ne yksikön asukkaat, jotka eivät kestäisi tehohoitoa.

Myös vammaisjärjestö Kynnys ry on tiedottanut tapauksesta, jossa oli linjattu, ettei kukaan asumisyksikön asukkaista saisi tehohoitoa koronavirustaudin vuoksi.

Tämä on yksiselitteisesti väärin! Hoitolinjausten tekeminen kuuluu sairastunutta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille yksilöllistä tilannetta arvioiden.

Tärkeintä on muistaa, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen. Sopimuksen mukaisesti julkisen vallan on varmistettava vammaisten henkilöiden suojelu ja turvallisuus vaaratilanteissa. Tämä velvollisuus ei häviä pandemian vuoksi!

Vammaiset henkilöt ovat poikkeusoloissa erityisen haavoittuvaisessa asemassa myös muilta osin.

Kuntien vaikea taloustilanne voi vaikeuttaa vammaispalvelujen saatavuutta nopeastikin, jos henkilökuntaa lomautetaan – vaikka vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittämisessä on poikkeustilanteessakin noudatettava säädettyä määräaikaa.

Itse koronavirus luo palvelujen järjestämiseen myös omat haasteensa. Kuntien on nimittäin varmistettava, että omaishoidon tai henkilökohtaisen avun varassa olevien hoito ja apu jatkuvat, vaikka omaishoitaja, omaishoidettava, avustettava tai avustavat henkilöt sairastuisivat koronaan.

Toisaalta korona vaikuttaa myös monen lievemmin vammaisen elämään: kun työttömyys- ja lomautusaalto iskee Suomen yli, ovat vammaiset juuri niitä, joiden työllisyystilanne heikkenee entisestään.

Vammaiset nuoret kamppailevat nyt ikätovereitaan vieläkin enemmän itsenäistymiskysymysten parissa: pääsenkö opiskelemaan, jos yhä useampi hakeutuu nyt opintojen pariin? Saanko koskaan töitä, jos korona aiheuttaa pitkän laman?

Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa ja työelämässä on yhä ajankohtaista, vaikka korona on kuormittanut äkillisesti ja perustavanlaatuisesti koko järjestelmäämme.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Monen koti on nyt turvaton

by Kolumni
Teksti julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 4.4.2020.

Koronakriisi koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä ‒ ja monilla sellaisilla tavoilla, joita ei välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi.

Perusteltuna huolena on, että monissa perheissä uuvutaan aiempaakin enemmän. Sen lisäksi, että karanteeninomaiset olot saavat monien hermot kiristymään ja mielen matalaksi, lisää tilanne perheiden huolta toimeentulosta. Huoli huomisesta vaikeuttaa arjessa jaksamista jo tänään.

Joissain perheissä tilanne voi kärjistyä päihdeongelmien ja lähisuhdeväkivallan takia: Pahimmillaan rajoitusten pelätään aiheuttavan päihdeongelmien, mielenterveyden ja lastensuojelun kriisin Suomessa. Ennaltaehkäisy onkin nyt todella tärkeää.

Monen koti onkin muuttunut jo turvattomammaksi: Lähisuhde- ja perheväkivalta sekä niiden uhka on lisääntynyt monissa kodeissa, kun kotona vietetään aikaa enemmän.

Helsingin Sanomat uutisoikin juuri, että Ensi- ja turvakotien liiton mukaan koronan vaikutukset näkyvät jo. Asiakasmäärät liiton turvakodeissa ovat nousseet viime vuodesta jonkin verran. Väkivallan uhan lisääntyminen näkyy tätäkin enemmän Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalveluissa: Niissä asiakkaiden määrä oli jo lähes 600 asiakasta suurempi kuin viime vuoden vastaavana aikana.

Myös poliisin kotihälytykset ovat lisääntyneet verrattuna edelliseen vuoteen. Todennäköisesti se johtuu ainakin osittain koronarajoituksista.

Kunnissa tuleekin olla tarkkana. Vaikka korona tuleekin koettelemaan myös kuntien taloutta, on äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunnan turvaverkot pysyvät kriisin aikana pystyssä. 

Tukea tarvitaan niissä perheissä, joissa tilanne on jo kriisiytynyt, mutta myös niissä perheissä, jossa ei ole ollut aiemmin esimerkiksi väkivallan uhkaa. Poikkeustilanteen mukanaan tuomat taloushuolet ja pelko työttömyydestä saattavat aiheuttaa vaikeita tilanteita.

Kun perheiden ja muun muassa lasten tuen tarve kasvaa, on henkilöstöä ja muita resursseja oltava tarpeeksi. Perhepalvelut ja viime kädessä lastensuojelu on turvattava sekä koulujen oppilashuollon toimittava poikkeusoloissakin. 

Monia palveluita onkin siirretty nyt toimimaan etänä. Yksin tämä ei ainoastaan riitä, mutta turvaa kasvavaan kysyntään vastaamisen näissä oloissa. Tiettyjä palveluja tulisikin tarjota edelleen ajanvarauksen kautta: Esimerkiksi perusopetuksen sekä toisen asteen oppilaitosten kuraattori- ja psykologipalveluja tarvitaan edelleen. Muun muassa Jyväskylässä näiden yksilövastaanottotyö jatkuu ja vastaanottoaikoja kuraattoreille ja psykologeille voi varata normaalisti.

Meidän tuleekin turvata jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. Erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeet kasvavat entisestään, kun normaali arki häviää ympäriltä. Erityisvarhaiskasvatuksen tukea ja erityisen tuen oppilaiden lähiopetusta tulee järjestää, mikäli se on välttämätöntä.

Myös nuorten hyvinvoinnista tulee huolehtia. Etsivää nuorisotyötä on nyt erityisen arvokasta. Toisaalta nuoret tarvitsevat mielenterveys- ja päihdepalveluita erityisesti nyt.

Iso kiitos kuuluu niille, jotka pyörittävät lasten, nuorten ja perheiden palveluita poikkeusaikana.

Iso kiitos kuuluu niille, jotka pyörittävät lasten, nuorten ja perheiden palveluita poikkeusaikana. Moni toimii oman varsinaisen toimenkuvan laidoilla ja kunnissa keksitään uusia tapoja vastata tarpeisiin – näille tahoille tarvitaankin nopeasti lisätukea. 

Kaikkein tärkeintä on, että palveluita ja tukea on tarjolla matalalla kynnyksellä kunnissa. Myös ensi- ja turvakodeista saa apua poikkeusaikana: Ne ovat auki ympäri vuorokauden ja myös avopalveluja on tarjolla, lisäksi auttavat puhelimet ja chatit päivystävät osin pidennetyin ajoin.

Yhtä tärkeää on, että apua uskalletaan pyytää poikkeusoloista huolimatta. Kuten useasti todettu, koronasta ja sen vaikutuksista selvitään yhdessä.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Tervetuloa kuulemaan Arkadianmäen arjesta!

by Kolumni
Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.

Kansanedustajan työ on paljon muutakin kuin istuntosalissa istumista, vaikka useimmiten juuri istunnot näkyvät television kautta yleisölle. Pyrin tällä uudella Arkadianmäeltä-kolumnilla avaamaan eduskunnan työtä hiukan käytännönläheisemmin.

Tällä hetkellä koko eduskunta on vielä istuntotauolla, mutta työtä riittää silti. Istuntotauoilla kansanedustajat, heidän avustajansa ja koko muu organisaatio tekevät paljon sellaista, mitä ei tahdo ehtiä tekemään hektisen istuntokauden aikana.

Oma työvuoteni käynnistyy tammikuussa muun muassa työmatkalla: Suuntaan tällä viikolla yhdessä eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan kanssa Skotlantiin, missä tutustumme paitsi paikallisin mielenterveyshankkeisiin, -järjestöihin ja -virastoihin, myös Skotlannin parlamentin mielenterveyspoliittisen neuvottelukuntaan ja mielenterveysministeriin.

Eduskunnassa toimii paljon erilaisia neuvottelukuntia ja verkostoja, joiden kautta pyrimme yli puoluerajojen vaikuttamaan yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta on yksi niistä lukuisista verkostoista, joihin kuulun. Sen rooli on tällä hetkellä varsin ajankohtainen, sillä mielenterveysongelmien lisääntyminen lisää paineita myös sote-uudistuksessa.

Tilanne on vakava etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa: Mielenterveyden ongelmat – masennus, ahdistus sekä unihäiriöt – olivat vuonna 2018 20–29-vuotiaiden yleisin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt aiheuttivat jopa 72 prosenttia kaikista alle 35-vuotiaille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä vuonna 2017.

Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista.

Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. 

Yhteiskunnallinen jakautuminen näkyy näissä tilastoissa: Mielenterveyden heikkenemiseen liittyy usein myös monia muunlaisia hyvinvointiongelmia ja ne kasautuvat monesti samoihin perheisiin. 

Nuoret hakevat tällä hetkellä enemmän apua kuin koskaan, mutta palveluita ei ole riittävästi saatavilla. Tilanne on erikoissairaanhoidossa valtakunnallisesti ruuhkautunut ja perustasolla palveluiden saatavuus puolestaan vaihtelee alueellisesti suuresti.

Ei siis riitä, että mielenterveyspalveluihin liittyvä häpeä vähenee, jos nuoret päätyvät pompoteltavaksi eri tahojen välillä ja hoitoketjussa on aukkoja. Tutkitusti aikainen puuttuminen ongelmiin olisi tehokkainta. 

Hallitus on huomioinut ongelman ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on tarttunut toimeen: Mielenterveysongelmien matalan kynnyksen puuttumiseen on tulossa lisää resursseja jo kouluterveydenhuoltoon. 

Tämän lisäksi tärkeä rooli on perusterveydenhuollon resursseilla terveyskeskuksissa. Sote-uudistuksessa merkittävää on, että seitsemän päivän hoitotakuu koskettaa myös mielenterveyttä. Tavoitteena on katkeamaton ja toimiva hoitoketju mielenterveyspalveluissa niin, että erikoissairaanhoidon kuormitus vähenisi.

Mielenterveys on heikentynyt niin laajasti, että kaikki mahdolliset jo hyväksi todetut keinot pitää ottaa käyttöön – siksi odotankin Skotlannin matkan oppeja. Mielenterveys ei ole vain yksilön asia, vaan koko yhteiskunnan. Rakenneuudistusten ohella meidän tuleekin pohtia opiskelu- ja työelämän vaativuutta ja yksilöön kohdistuvien paineiden suhteettomuutta. Millaista olisi 2020-luvun kohtuullinen elämä ja reilu inhimillisyys?