Koulutus on Suomen tulevaisuuden keskeinen resurssi sekä inhimillisesti että taloudellisesti, ja toisen asteen koulutuksella on tässä keskeinen rooli. Oppimistulokset ovat kuitenkin kääntyneet laskuun ja olemme jääneet jälkeen muista Pohjoismaista koulutuksen rahoituksessa.
Tällä hallituskaudella koulutuksen pysyvää rahoitusta on lisätty edellisten kahden hallituksen leikkausten paikkaamiseksi. Oppivelvollisuusiän nosto 18 vuoteen lisäsi peruskoulun päättäneiden yhdenvertaisuutta mutta kiristi samalla jo ennestään tiukkoja lukioiden ja ammatillisen koulutuksen resursseja. Pidemmällä aikavälillä vanhempien tuloista riippumaton opiskelumahdollisuus takaa yhteiskunnalle sivistyneitä ja taitavia eri alojen osaajia.
Vaikeinakaan aikoina koulutuksesta ei ole varaa säästää. Tulevien päättäjien on varmistettava rpitkäkestoinen ja ennakoitava perusrahoitus sekä lukioille että ammatilliselle koulutukselle.
Taitavakaan opettaja ei pysty toimimaan yhä monimuotoistuvan opiskelijajoukon parissa, jos rahoitus ei mahdollista riittävää määrää opinto-ohjaajia, erityisopettajia ja tukiopetusta, puhumattakaan hyvinvointialueiden vastuulla olevista kuraattoreista, terveydenhoitajista ja psykologeista. Opettajien tulee saada keskittyä opetukseen.
Olen huolissani lukiolaisten jaksamisesta: valtaosa opiskelijoista pitää opiskelua raskaana monien vaatimusten ristipaineessa. Meillä ei ole varaa uuvuttaa nuoria ihmisiä jo toisella asteella. Lukioissa tarvitaankin nyt työrauhaa, eli kohtuullisia ryhmäkokoja ja riittävästi opiskeluhuollon henkilöstöä, jotta opiskelijat pystyvät keskittymään opiskeluun.
Ammatillisessa koulutuksessa tarvitaan yhtä lailla työrauhaa. Sipilän hallituksen reformi saattoi nuoret ja aikuiset yhteen ja lisäsi työelämässä tapahtuvaa oppimista lähiopetuksen kustannuksella. Vaikka reformi toi mukanaan tervetulleitakin uudistuksia, se lisäsi opiskelijoiden itseohjautuvuutta ja muutti rahoitusta suoritusperusteisemmaksi. Reformia sovelletaan oppilaitoksissa eri tavoin erilaisin tuloksin.
Nyt olisi aika tutkia sitä, vastaako reformi erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin vai sysääkö se liikaa vastuuta opiskelijalle itselleen.