Bella (30)

Translain uudistuk­sessa on turvattava intersu­ku­puo­listen lasten oikeudet

Artikkeli on julkaistu alun perin 26.10.2021 Vihreiden sivuilla yhdessä Mirka Soinikosken ja Iiris Suomelan kanssa.
Tänään 26.10. vietetään intersukupuolisuuden päivää. Suomessa syntyy vuosittain arviolta 250–850 intersukupuolista lasta, joiden sukuelimet, hormonit tai kromosomit eivät ole tyypilliset joko mies- tai naissukupuolelle. Useat ihmisoikeusjärjestöt ja -tahot ovat toistuvasti huomauttaneet, että Suomen olisi varmistettava, että intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia lopetetaan. Vaadimme, että asiasta olisi säädettävä mahdollisimman pian translain uudistuksen yhteydessä ja turvattava lasten itsemääräämisoikeus.

YK:n arvioiden mukaan jopa 1,7 prosenttia väestöstä on intersukupuolisia. Intersukupuolisuus on osa normaalia sukupuolisuuden variaatiota, eikä intersukupuolisuus määrittele henkilön sukupuoli-identiteettiä. Silti Suomessa tehdään lapsille sukuelinkirurgisia toimenpiteitä ja annetaan hormonihoitoja, jotka eivät ole lapsen terveyden kannalta välttämättömiä, vaan puhtaasti kosmeettisia.

Intersukupuolisten lasten kosmeettiset leikkaukset loukkaavat lasten itsemääräämisoikeutta. Leikkaukset aiheuttavat arpeutumista, erogeenisen tunnon menetystä ja kipua. Ne saattavat johtaa lapsettomuuteen. Tilanne on hyväksymätön ihmisoikeuksien näkökulmasta.

Kansainväliset kokemukset osoittavat, että pelkällä terveydenhuollon yleislainsäädännöllä tai rikoslailla ei ole pystytty suojelemaan intersukupuolisten lasten oikeuksia – puhumattakaan terveydenhuoltohenkilökunnan koulutuksista tai suosituksista.

Translakiuudistuksen yhteydessä tarkastellaan intersukupuolisten lasten hoitokäytäntöjä. Lasten oikeuksien toteutumisella on kiire. Siksi näemme, Suomen on varmistettava translaissa, että intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia lopetetaan.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeutta vahvistetaan ja luovutaan pienten lasten kosmeettisesta, ei-lääketieteellisestä sukuelinkirurgiasta. Tästä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriön STM translakia valmistellut virkahenkilötyöryhmä ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä lainsäädännöllisiä muutoksia intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi. Virkahenkilötyöryhmän näkemyksen mukaan voimassa oleva lainsäädäntö turvaa riittävästi intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden.

Valmistelussa esitetyt keinot intersukupuolisten lasten suojelemiseksi ovat riittämättömiä. Intersukupuolisten ihmisoikeudet ISIO ry, Lastensuojelun keskusliitto, Amnestyn Suomen osasto, Seta, Suomen Unicef, Sateenkaariperheet ry, Translasten ja -nuorten perheet ry ja Trasek ry ovat ilmaisseet huolensa intersukupuolisten lasten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta translaissa.

Useat tahot ovat suositta­neet Suomelle muutosta intersu­ku­puo­listen hoitokäy­tön­töihin

Suomi on jäljessä muusta Euroopasta intersukupuolisten oikeuksien toteutumisessa. Intersukupuolisten lasten suojelusta on säädetty lailla Saksassa, Islannissa, Maltalla ja Portugalissa. YK:n ihmisoikeuskomitea antoikin Suomelle suosituksen aiheesta äskettäin.

Intersukupuolisten lasten sukuelinten silvonnasta (IGM) on sitouduttu luopumaan EU:n lapsen oikeuksien strategiassa sekä LHBTIQ-strategiassa. Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA on suosittanut jo vuonna 2015, että jäsenvaltiot välttäisivät intersukupuolisten ihmisten tahdonvastaisia ”sukupuolta normalisoivia” lääketieteellisiä hoitoja. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on niin ikään antanut 2017 päätöslauselman, jossa jäsenvaltioita kannustetaan kieltämään intersukupuolisten lasten lääketieteellisesti tarpeeton sukuelinkirurgia.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on vuonna 2016 tehnyt kannanoton asiasta. Sen mukaan intersukupuolisten lasten hoidossa tulisi toteutettaa mahdolliset ulkoisia sukupuoliominaisuuksia muokkaavat toimenpiteet vasta, kun lapsi kykenee itse määrittelemään sukupuolensa. Myös lapsiasiavaltuutettu ja tasa-arvovaltuutettu ovat toistuvasti huomauttaneet intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Tilanteeseen on tultava muutos. STM:n virkahenkilötyöryhmän tämän hetkinen näkemys on vastoin ihmisoikeus- ja lapsitoimijoiden huomautuksia. Työryhmä piti kuitenkin mahdollisena, että sukupuoliominaisuuksia muokkaavien tarpeettomien toimenpiteiden kiellosta voitaisiin säätää sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden asemaa ja oikeuksia koskevassa erityislaissa. Lisäksi henkilökohtaisen koskemattomuuden suojan tarkentamista voitaisiin harkita asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskevassa lainsäädäntöhankkeessa.

Esitämme, että intersukupuolisten lasten oikeuksien vahvistamisesta säädetään nyt translain uudistuksen yhteydessä. Asia on jo nyt käsittelyssä lakimuutoksen yhteydessä ja translain uudistamisen seuranta- ja arviointityöryhmässä on Intersukupuolisten ihmisoikeudet ISIO ry:n edustus. Jos lakia ei säädetä nyt, on uhkana, että ihmisoikeuksia parantava laki jää tekemättä. Nyt on aika toimia.

Vihreät kansanedustajat Bella Forsgrén, Mirka Soinikoski ja Iiris Suomela jättivät asiasta kirjallisen kysymyksen 25.10.2021.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Häirintä urheilussa on saatava loppumaan

TIEDOTE 23.10.2020

Huipputasolla urheilevat nuoret naiset kohtaavat eniten häirintää urheilumaailmassa, käy ilmi Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) syyskuussa julkaistusta häirintätutkimuksesta. Jokaiselle urheilijalle on taattava rauha harjoitella ja harjoittaa ammattiaan ilman häirintää. Häirinnän kitkemisen on näyttävä myös liikunta-avustusten rahoitusperusteissa, vaativat Vihreiden kansanedustajat Bella Forsgrén, Tiina Elo, Inka Hopsu ja Iiris Suomela.

Suekin kyselyssä selvitettiin urheilussa tapahtuvaa häirintää, ja siihen vastasi yli 9 000 urheilijaa. Jopa 37 prosenttia aikuisista maajoukkuetason urheilijoista kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää uransa aikana. Yleisimmin häiritsijä on joko toinen urheilija tai valmentaja.

”Nuoret naiset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa altistumaan häirinnälle huippu-urheilussa. Tämä on väärin. Kyselyn tulokset ovat hälyttäviä ja kertovat siitä, että urheilumaailmassa on välittömästi ryhdyttävä toimiin häirinnän kitkemiseksi”, kansanedustaja Iiris Suomela sanoo.

Naissukupuoli, nuori ikä, vammaisuus sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluminen altistavat häirinnälle urheilussa. Monesti häirintä alkaa urheilijan ollessa vielä alaikäinen.

Naissukupuoli, nuori ikä, vammaisuus sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluminen altistavat häirinnälle urheilussa. Monesti häirintä alkaa urheilijan ollessa vielä alaikäinen.

”Aikuisten tehtävä on suojella alaikäisiä urheilijoita. Pahimmillaan häirintäkokemukset vaikuttavat pitkälle aikuisuuteen. Nyt on luotava selkeät pelisäännöt, miten häirinnästä olisi helpompi kertoa, miten häirintään puututaan ja kuinka sitä ehkäistään”, kansanedustaja Inka Hopsu vaatii.

Häirinnän ehkäiseminen ei voi jäädä yksilöiden harteille. Lajiliitoilla, seuroilla ja muilla urheilussa mukana olevilla on oltava merkittävä rooli häirintään puuttumisessa ja ennaltaehkäisyssä.

”Menetämme huippu-urheilijoiden mukanaan tuoman liikuntainnostuksen lapsille ja nuorille, jos kolikon kääntöpuolella on häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua. Viestin pitää olla selvä: Liikunnan ja urheilun on oltava turvallista ja syrjimätöntä kaikilla tasoilla – junioritoiminnasta huippu-urheiluun”, kansanedustaja Tiina Elo linjaa.

Suomessa liikunta- ja urheilutoimintaa sekä näiden julkista rahoitusta säätelee liikuntalaki. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää liikunnan ja huippu-urheilun eettisiä periaatteita, kuten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

”Kyselyn tulokset osoittavat, että häirinnässä ei ole kyse yksittäistapauksista. Urheilun tavoitteena on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen. Nyt on syytä tarkastella, miten julkisella rahoituksella voidaan vaikuttaa häirinnän ennaltaehkäisyyn ja häirintätapausten selvittämiseen. Näiden on oltava liikunta-avustusten rahoitusperusteita,” vaatii kansanedustaja Bella Forsgrén.

Kansanedustaja Forsgren jätti aiheesta kirjallisen kysymyksen, joka on tämän tiedotteen liitteenä. Kansanedustajat Tiina Elo, Inka Hopsu ja Iiris Suomela allekirjoittivat kirjallisen kysymyksen.

Bella Forsgrén
Kansanedustaja, vihr.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen
TANE Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan varapuheenjohtaja
bella.fosgren@eduskunta.fi
puh. 09 432 3114

Tiina Elo
Kansanedustaja, vihr.
Ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, hallintovaliokunnan jäsen
tiina.elo@eduskunta.fi
puh. 045 261 7447

Inka Hopsu
Kansanedustaja, vihr.
inka.hopsu@eduskunta.fi
puh. 09 432 3054

Iiris Suomela
Kansanedustaja, vihr.
Iiris.suomela@eduskunta.fi
puh. 050 514 4778

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Kirjallinen kysymys urheilussa tapahtuvaan häirintään puuttumisesta ja ennaltaehkäisystä

Eduskunnan puhemiehelle

Häirinnän ja muun epäasiallisen käytöksen määrä urheilussa on puhuttanut viime aikoina sekä urheilun parissa toimivien keskuudessa että julkisuudessa. Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) julkaisi syyskuussa häirintää koskevan kyselyn, johon vastasi yli 9 000 urheilijaa. Kyselyn tulokset osoittavat selkeästi, että nuoret huipputasolla urheilevat naiset ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa. Jopa 37 prosenttia aikuisista maajoukkuetason urheilijoista kertoo kokeneensa seksuaalista häirintää uransa aikana. Yleisimmin häiritsijä on joko toinen urheilija tai valmentaja.

Kotimaisen tutkimuksen osoittamat häirinnän riskitekijät ovat linjassa kansainvälisen tutkimuksen tulosten kanssa: naissukupuoli, nuori ikä, vammaisuus sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluminen altistavat häirinnälle urheilussa. Häirinnän ehkäiseminen ei voi jäädä yksilöiden harteille, etenkin kun häirintää kokevat usein alaikäiset. Siksi lajiliitoilla, seuroilla ja muilla urheilussa mukana olevilla tahoilla on oltava merkittävä rooli häirintään puuttumisessa ja ennaltaehkäisyssä.

Liikuntalain yhtenä keskeisenä tavoitteena on edistää liikunnan ja huippu-urheilun eettisiä periaatteita, joista merkittäviä ovat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Näiden toteutumisen näkökulmasta häirintään puuttuminen on yksi tärkeimpiä edistettäviä asioita. Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää liikunta-avustuksia yleisavustuksina ja erityisavustuksina. Näistä erityisesti liikuntajärjestöille sekä huippu-urheiluun kohdistuvien avustusten kriteereillä voidaan ohjata sitä, millaista toimintaa valtion varoin tuetaan ja miten varmistetaan, että häirintään määrätietoisesti puututaan ja sitä ennaltaehkäistään.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä tavoin valtion myöntämässä liikunnan ja urheilun rahoituksessa pyritään jatkossa varmistamaan, etteivät urheilijat joutuisi kokemaan minkäänlaista häirintää ja että liikuntalain mukaiset tavoitteet tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta toteutuvat?

 

Kansanedustaja Forsgren jätti kirjallisen kysymyksen. Kansanedustajat Tiina Elo, Inka Hopsu ja Iiris Suomela allekirjoittivat kirjallisen kysymyksen.