Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.
Kansanedustajan työ on paljon muutakin kuin istuntosalissa istumista, vaikka useimmiten juuri istunnot näkyvät television kautta yleisölle. Pyrin tällä uudella Arkadianmäeltä-kolumnilla avaamaan eduskunnan työtä hiukan käytännönläheisemmin.
Tällä hetkellä koko eduskunta on vielä istuntotauolla, mutta työtä riittää silti. Istuntotauoilla kansanedustajat, heidän avustajansa ja koko muu organisaatio tekevät paljon sellaista, mitä ei tahdo ehtiä tekemään hektisen istuntokauden aikana.
Oma työvuoteni käynnistyy tammikuussa muun muassa työmatkalla: Suuntaan tällä viikolla yhdessä eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan kanssa Skotlantiin, missä tutustumme paitsi paikallisin mielenterveyshankkeisiin, -järjestöihin ja -virastoihin, myös Skotlannin parlamentin mielenterveyspoliittisen neuvottelukuntaan ja mielenterveysministeriin.
Eduskunnassa toimii paljon erilaisia neuvottelukuntia ja verkostoja, joiden kautta pyrimme yli puoluerajojen vaikuttamaan yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta on yksi niistä lukuisista verkostoista, joihin kuulun. Sen rooli on tällä hetkellä varsin ajankohtainen, sillä mielenterveysongelmien lisääntyminen lisää paineita myös sote-uudistuksessa.
Tilanne on vakava etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa: Mielenterveyden ongelmat – masennus, ahdistus sekä unihäiriöt – olivat vuonna 2018 20–29-vuotiaiden yleisin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt aiheuttivat jopa 72 prosenttia kaikista alle 35-vuotiaille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä vuonna 2017.
Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista.
Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista.
Yhteiskunnallinen jakautuminen näkyy näissä tilastoissa: Mielenterveyden heikkenemiseen liittyy usein myös monia muunlaisia hyvinvointiongelmia ja ne kasautuvat monesti samoihin perheisiin.
Nuoret hakevat tällä hetkellä enemmän apua kuin koskaan, mutta palveluita ei ole riittävästi saatavilla. Tilanne on erikoissairaanhoidossa valtakunnallisesti ruuhkautunut ja perustasolla palveluiden saatavuus puolestaan vaihtelee alueellisesti suuresti.
Ei siis riitä, että mielenterveyspalveluihin liittyvä häpeä vähenee, jos nuoret päätyvät pompoteltavaksi eri tahojen välillä ja hoitoketjussa on aukkoja. Tutkitusti aikainen puuttuminen ongelmiin olisi tehokkainta.
Hallitus on huomioinut ongelman ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on tarttunut toimeen: Mielenterveysongelmien matalan kynnyksen puuttumiseen on tulossa lisää resursseja jo kouluterveydenhuoltoon.
Tämän lisäksi tärkeä rooli on perusterveydenhuollon resursseilla terveyskeskuksissa. Sote-uudistuksessa merkittävää on, että seitsemän päivän hoitotakuu koskettaa myös mielenterveyttä. Tavoitteena on katkeamaton ja toimiva hoitoketju mielenterveyspalveluissa niin, että erikoissairaanhoidon kuormitus vähenisi.
Mielenterveys on heikentynyt niin laajasti, että kaikki mahdolliset jo hyväksi todetut keinot pitää ottaa käyttöön – siksi odotankin Skotlannin matkan oppeja. Mielenterveys ei ole vain yksilön asia, vaan koko yhteiskunnan. Rakenneuudistusten ohella meidän tuleekin pohtia opiskelu- ja työelämän vaativuutta ja yksilöön kohdistuvien paineiden suhteettomuutta. Millaista olisi 2020-luvun kohtuullinen elämä ja reilu inhimillisyys?