Teksti on julkaistu alunperin Vihreiden sivuilla 1.2.2021.
Tänään on tasan 50 vuotta siitä, kun Suomessa dekriminalisoitiin homoseksuaaliset teot. Päivä on monin tavoin merkityksellinen sateenkaariyhteisöille, mutta dekriminalisointi itsessään ei vielä turvaa sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutumista. Näiden oikeuksien edistäminen kuuluu meille jokaiselle.
Vaikka nykypäivänä Suomessa ei tarvitse pelätä joutuvansa vankilaan homoseksuaalisuudesta, kokee yhä vain puolet voivansa olla melko tai hyvin avoimia HLBTI-identiteetistään. Meillä onkin vielä tehtävää seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kohdistuvan häirinnän ja väkivallan kitkemisessä ja esimerkiksi sateenkaariperheiden perheellistymisen mahdollistamisessa.
EU:n perusoikeusvirasto FRA julkaisi viime keväänä (2020) laajan tutkimusraportin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä- ja häirintäkokemuksista EU-maissa. Suomen tulokset ovat EU:n keskitasoa parempia. Huolestuttavaa on silti, että Suomen luvut ovat edelleen korkeita häirinnän ja väkivallan suhteen. Jopa 32 % suomalaisista vastaajista oli kokenut häirintää kyselyä edeltäneiden 12 kk:n aikana.
On sanomattakin selvää, ettei kenenkään meistä pitäisi joutua pelkäämään häirintää tai väkivaltaa seksuaalisuutensa, sukupuolensa tai minkään muunkaan syyn vuoksi. Tämän eteen meidän onkin tehtävä yhdessä töitä kovasti.
Translaki saatava kuntoon
Toisaalta tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa virallisista tautiluokituksista.
Patologisointi jatkuu kuitenkin kohdistuen erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien identiteetteihin ja kehoihin. Ihmisoikeuksien kannalta erityisen ongelmallista on transhenkilöiden itsemääräämisoikeuden loukkaukset liittyen vaatimuksiin lisääntymiskyvyttömyydestä ja psykiatrisesta diagnoosista sukupuolen korjaamisen ehtona.
Vihreät ovatkin sateenkaarijärjestöjen kanssa toistuvasti vaatineet translakiin muutosta. Olinkin todella iloinen kuullessani juuri, että Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vihdoin maaliskuussa työryhmän valmistelemaan translain uudistusta. Lain uudistamisella on nimittäin kiire.
Mahdollisuus perheellistymiseen kuuluu kaikille halukkaille
Jokaisella on oikeus kuulua aidosti yhteiskuntaan. Näin viidenkymmenen vuoden jälkeen onkin hyvä tarkastella, onko sateenkaariväellä todella yhtäläiset mahdollisuudet siihen.
Viime aikoina on puhuttu julkisuudessa paljon perheellistymisestä ja syntyvyyden alenemisesta. Tuo keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka helposti jätämme vähemmistöt ulkopuolelle: Perheellistymistä ajatellaan tapahtuvan lähinnä heteroydinperheissä, vaikka perheiden todellisen monimuotoisuuden tunnustamisella ja edistämisellä saisimme kaikki mukaan syntyvyyden nostamiseen.
Kaikkien oikeutta perheellistyä tuleekin edistää sekä poliittisella päätöksenteolla että terveydenhuollon yhdenvertaisilla toimintamalleilla. Vihreät ovat tähän sitoutuneet. Hallitustyöskentelyn lisäksi kansanedustajamme toimivat näiden tavoitteiden eteen muun muassa eduskunnan HLBTI-verkostossa ja monimuotoiset perheet -ryhmässä.
Erityisesti miesparien on vaikea perheellistyä Suomessa. Adoptiomahdollisuudet ovat todella harvassa, lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa ja sijaissynnyttäminenkin on toistaiseksi laitonta. Vaihtoehtoja ei siis ole juuri – perhehaaveet eivät kuitenkaan häviä mihinkään.
Vihreistä sijaissynnyttäminen olisi mahdollistettava tavalla, joka suojelee kaikkien osapuolten oikeuksia ja jossa oikeus- ja vastuukysymykset hoidetaan selkeästi. Sijaissynnyttäjän osallistuminen hoitoon on oltava vapaaehtoista eikä siihen saa liittyä taloudellista hyötyä.
Onkin ilahduttavaa, että hallitus käynnistää alkuvuonna selvityksen sijaissynnytyksestä. Samaan aikaan vihreiden tavoitteena on, että useampi kuin kaksi juridista vanhempaa olisivat jatkossa mahdollisia. On ehdottoman tärkeää, että asiaa selvitettäisiin tällä hallituskaudella nimenomaan lapsen edun vuoksi.
Kyse ei ole vain laeista tai terveydenhuollosta. Kyse on perheistä: Perhe on yhä tärkeä yhteiskunnan sisäinen yksikkö ja instituutio. Mikäli emme viestitä, että kaikilla on mahdollisuus perheellistyä, suljemme tarkoituksellisesti ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle.
Tästä pääsemmekin takaisin juhlimaamme 50-vuotismerkkipäivään. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi ja siten homoseksuaalisuuden sulkeminen täysin yhteiskunnan ulkopuolelle täysin tuntuu nykypäivänä lähes absurdilta, kun miettii, kuinka iso yhteinen juhla vaikkapa Helsinki Pridesta on tullut.
Toissa vuonna juhlimme pridea myös Jyväskylässä. Tuolloin väkijoukon keskellä omassa kotikaupungissani pridelippujen liehuessa tuntui todella siltä, että rakkaus voittaa – kunhan emme vain lakkaa toimimasta sen ja yhdenvertaisuuden puolesta.