Julkaistu alunperin Sisäsuomalaisessa 11.3.2020
Köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen ovat olleet jo pitkään syitä, miksi lähdin politiikkaan. Hyvinvointivaltion rakenteita on jatkuvasti kehitettävä, jotta ne eivät horju teknologian kehityksessä, työn murroksessa ja väestön vanhentuessa.
Kansanedustajana olenkin pyrkinyt pääsemään sinne, missä hyvinvointivaltiota ylläpidetään – joko suoraan tai välillisesti: Perustuslakivaliokunnassa olemme varmistamassa, että etenkin isot laki- ja rakennemuutokset palvelevat ihmisiä yhdenvertaisesti ja ihmisoikeuksien mukaisesti. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa puolestaan pyrimme muun muassa siihen, että yhä useampi pääsisi työelämään.
Tovi sitten minut valittiin sosiaaliturvan uudistuskomitean jäseneksi. Hallitusohjelmaan kirjattu sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistyy nyt keväällä 2020 ja kestää vuoteen 2027 asti. Mukana on edustajia kaikista puolueista. Olen tästä nimityksestä erityisen iloinen, sillä haluan kehittää sosiaaliturvaa niin, että se vastaa ihmisten nykyisiin tarpeisiin ja parantaa kaikista köyhimpien asemaa.
Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on tilkkutäkki, eikä pieni paikkailu siellä täällä enää auta. Järjestelmä on monilta osin epäselkeä ja aiheuttaa tilanteita, joissa osa jää vaille minkänlaista turvaa. Tarvitsemme perustavanlaatuisia uudistuksia, jotta sosiaaliturva vastaisi 2020-luvun haasteisiin: pätkätöihin, opiskelun ja työn yhteensovittamiseen, osatyökykyisenä työskentelyyn.
Kysymys ei ole ainoastaan rahasta, vaan monilta osin palveluista: Ihmisille tulisi tarjota nykyistä enemmän laadukkaita, monialaisia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä palveluita yhdeltä luukulta. Esimerkiksi työhön tulee kannustaa ennemmin laadukkailla TE-palveluilla kuin leikkaamalla perusturvaa.
Kysymys ei ole ainoastaan rahasta, vaan monilta osin palveluista
Vihreiden tavoitteena on siirtyminen pitkällä aikavälillä kohti perustuloa: Tulevaisuuden perusturvan tulisi olla kaikille maksettava vastikkeeton etuus, joka vähentäisi loputonta paperisotaa ja antaisi elämään turvaa yllättävien, jo valmiiksi kuormittavien tilanteiden varalle. Parhaimmillaan perustulo ottaa huomioon kaikenlaiset elämäntilanteet; esimerkiksi sen, kun opiskelija siirtyy työelämään tai kun pienyrittäjällä loppuvat tulot yllättäen.
Perustuloon siirtyminen tapahtuu pienin askelin, joita tälläkin hallituskaudella otetaan. Viime vuosina sosiaaliturvasta on tehty henkilökohtaisempaa ja aikuisten välisiä elatusvelvollisuuksia on purettu. Seuraavaksi olisi tärkeää yhtenäistää etuuksia, jolloin etuuksien väliin ei voi enää niin helposti tippua.
Sosiaaliturvan uudistaminen tulisi tehdä niin, että se purkaisi aidosti byrokratiaa. Sosiaaliturva on meitä ihmisiä varten, ei hallintoa varten. Pahimmillaan byrokratia estää työllistymisen, jos toimeliaisuus aiheuttaa epävarmuutta etuuden saamisesta.
Erityisen tärkeää on, että meillä on yhteinen ja laaja-alainen tilannekatsaus. Viesti nyt käynnistyvälle sotu-uudistuskomitealle on selkeä: Ilman luottamusta kansalaisiin, rohkeaa kokeilemista ja tutkittua tietoa emme saa selville, millainen sosiaaliturva olisi kaikkein yhdenvertaisin ja paras.