Teksti on julkaistu alunperin mielipidekirjoituksena Keskisuomalaisessa 6.12.2020.
YK:n kansainvälinen vammaisten päivä (3.12.) kiinnitti vastikään huomiota valtioiden toimiin vammaisten oikeuksien toteutumisessa.
Suomella on vielä paljon tehtävää vammaisten oikeuksien toteutumiseksi. Ihmisoikeustyö tähtää monin tavoin parempaan tulevaisuuteen.
Historiassamme on tapahtunut käsittelyä vaativia ihmisoikeusloukkauksia. Osa loukkauksista on niin vakavia, että tarvitaan sovintoprosessi, jotta tapahtunut voidaan jollain tavalla sovittaa.
Tapahtumien lakaiseminen maton alle ei ratkaise tilannetta. Historiasta on opittava ja anteeksi on pyydettävä.
Erityisesti kuurojen ja viittomakielisten yhteisössä on viime vuosina keskusteltu historian vääryyksistä. Monella on kipeitä muistoja menneisyydestä. Ne koskettavat sekä kuuroja itseään että heidän lähimmäisiään.
Suomella on valitettavan synkkä historia rotuhygieniasta. Sen nimissä tehtiin muun muassa kuurojen pakkosterilisaatioita.
Lähihistoriamme sisältää muutakin vakavaa kuurojen syrjintää, kuten pakkoabortteja, puhumaan pakottamista, avioliittokieltoja ja fyysistä väkivaltaa.
Nämä ovat paitsi ihmisoikeusrikkomuksia, myös häpeätahra Suomelle. Monet kaipaavat anteeksipyyntöä, vaikka historiaa ei voi muuttaa.
Hallituksemme onkin käynnistänyt valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin ja viittomakieliseen yhteisöön kohdistuneista oikeudenloukkauksista.
Valtiollinen sovintoprosessi alkaa tutkimuksella, joka selvittää kuurojen oikeuksien loukkauksia 1900-luvun alusta nykypäivään asti. Tutkimuksessa selvitetään, miten oikeudenloukkaukset ovat vaikuttaneet kuurojen ja viittomakielisten yhteisön yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan sekä ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan.
Sovintoprosessia jatketaan tulosten ja yhteisön näkemysten pohjalta.
On todella tärkeää, että vääryydet tuodaan laajasti päivänvaloon. Suomalaisten on aika oppia tuntemaan oma historiansa – ja vähemmistöjensä historia.
On todella tärkeää, että vääryydet tuodaan laajasti päivänvaloon. Suomalaisten on aika oppia tuntemaan oma historiansa – ja vähemmistöjensä historia.
Tilanteen järkyttävyyden keskellä täytyy muistaa, että syrjinnän lopettaminen on lopulta meidän vastuullamme. Meidän on tunnistettava kipukohtamme kaikkien vammaisten oikeuksien edistämisessä ja parannettava ne.