blogi2

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomi oli viimeisimpiä EU-maita, joka ratifioi vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut sopimus oli askel oikeaan suuntaan, vaikka se tapahtuikin hävettävän myöhään. Kaikki sopimuksen kohdat eivät kuitenkaan toteudu vaaditun mukaisesti.

Hankintalaki tuottaa ongelmia

Vammaispalveluiden kilpailutuksia ohjaavat useissa tapauksissa enemmän taloudelliset näkökulmat kuin vammaisten ihmisten tarpeet ja itsemääräämisoikeus. Hankintalain mukainen kilpailutus aiheuttaa tällä hetkellä merkittäviä ongelmia vammaisten asumis-, kuljetus että kuntoutuspalveluiden toteutumisessa.

Vammaispalveluiden kilpailutukset ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka asianomaiset jäävät itse prosessin ulkopuolelle. Kilpailutuksissa palvelusopimuksen muodostavat kunnat ja palveluntuottajat, eikä vammaisilla itsellään ole osaa asioidensa järjestämisessä. Tämä aiheuttaa ‒ paitsi absurdeja ‒ myös ihmisoikeuksia rikkovia tilanteita.

Vammaiset eivät ole vain hoidon ja holhouksen kohteita

Yhteiskunnassamme on yhä syvään juurtuneita vammaisia syrjiviä asenteita ja rakenteita. Ne eivät muutu ennen laajamittaista asennemuutosta.

Vammaisia ihmisiä tarkastellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes poikkeuksetta vain lääketieteellisestä näkökulmasta ja pelkästään hoidon ja holhoamisen kohteina. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta ja monissa tapauksissa estää vammaista määrittelemästä omaa elämäänsä kykyjensä puitteissa.

Meidän on taattava vammaisille tarvittavat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisina jäseninä. Vammaisia ihmisiä ei tule käsitellä yhtenäisenä ryhmänä, vaan jokainen tulisi nähdä yksilönä, jolla on omat tarpeensa.

Vammaisten syrjintä on yleistä

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tekemässä selvityksessä käy ilmi, että yli 50 prosenttia vammaisista kokee asenneilmapiirin vammaisia kohtaan huonoksi tai erittäin huonoksi. Jopa 64,2 prosenttia koki tulleensa syrjityksi kuluneen vuoden aikana. Luvut ovat hälyttäviä: Ne osoittavat, kuinka meillä on paljon matkaa siihen, että jokainen kokisi olevansa arvostettu ja yhdenvertainen osa yhteiskuntaamme.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat vammaiset lapset ja nuoret – aikuisten ehdoilla tehdyt tukitoimet eivät monesti ole heille soveltuvia. Muun muassa vaikeudet henkilökohtaisen avun ja kuljetusten järjestämisestä rajaavat helposti vammaisen nuoren yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ratkaisut ovat olemassa – vaaditaan tahtoa taata ihmisoikeudet kaikille

Seuraavalla hallituskaudella tulee puuttua ongelmiin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Aivan ensimmäiseksi uuden hallituksen on laadittava vammaispoliittinen ohjelma, jossa on huomioitava myös YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seuranta. Toisaalta vammaisten henkilöiden työllisyysastetta on nostettava samalla kuin muunkin väestön: Koulutuksesta huolimatta vammaiset työllistyvät huonosti johtuen muun muassa työnantajien asenteista. Työllistyminen mahdollistetaan yksilöllisellä sekä riittävällä ammatillisella ja lääkinnällisellä kuntoutuksella.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että vammaisjärjestöt otetaan asianmukaisella tavalla mukaan vammaisia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman tarvittavia resursseja: Siksi eduskunnan tulee huolehtia, että kansalaisjärjestöille annetaan riittävästi taloudellista tukea.

blogi4

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Julkaistu 9.9.2016
Helsingin Sanomissa yhteismielipidekirjoituksena
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002919932.html 

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Vuonna 2016 Suomessa on mahdollista, ettet välttämättä saa päättää missä ja miten asut – jos olet vammainen. Espoon kaupunki kilpailutti keväällä 2016 vammaispalvelujen asumispalvelujen tuotannon. Vammaisten jokapäiväisen elämän kilpailuttamista vastaan pidetään mielenosoitus Helsingissä 8.9.2016.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valitusmenettelyn 11.5.2016 – kahdeksan vuotta myöhemmin kuin kansainvälinen sopimus astui voimaan. Sopimuksiin sitoutuminen ei tunnu vaikuttavan käytäntöön, sillä vammaisten oikeudet uhkaavat jäädä vastaisuudessa hankintalain jalkoihin.

Onko vammaisten asumisen ja päivittäisen tuen kilpailutus tulevaisuutta? On iso kysymysmerkki, kuinka soteuudistus ottaa huomioon vammaisten oikeudet ja inhimillisen, arvokkaan elämän toteutumisen. Uhkana on, että hallituksen ajama sotepalvelujen vapaavalintaisuus kokee inflaation juuri vammaisuuden edessä. Pahimmillaan lopputulos voi johtaa kokonaisen ihmisryhmän pakkomuuttoon toiselle puolelle maakuntaa.

Jatkuvaa ja välitöntä apua tarvitsevan ihmisryhmän asumispalveluiden kilpailuttaminen itsessään on eettinen ongelma: Vammaisten kohtalo altistetaan taloudellisten näkökulmien ristipaineeseen.

Huoli ei ole liioiteltua. Muun muuassa Espoon vammaisten asumispalvelujen kilpailutuksessa tarjousten vertailuperusteina käytettiin palvelun hintaa 80% ja laatua 20%. Kaipaatko sinäkin omaan elämääsi vain 20% laatua?

Soteuudistuksessa tulee huolehtia, että perusoikeudet toteutuvat ja myös vammaisella yksilöllä on mahdollisuus päättää omasta elämästään. Huomattavaa on, että sitoutuessaan YK:n vammaissopimukseen, Suomi sitoutuu myös sen artiklaan 19: Vammainen itse päättää asumisestaan, eikä ole velvollinen käyttämään ennalta määrättyjä asumisjärjestelyjä.



Bella Forsgrén,
vammaisen ihmisen läheinen

Riikka Leinonen,
CP-vammainen, itsenäinen aikuinen