Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Myös Suomella on peiliin katsomisen paikka

Teksti julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.

Erilaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat aivan keskeisessä asemassa, kun teemme eduskunnassa töitä. Ne määrittelevät perustuslain lisäksi politiikkaamme.

Kaikessa päätöksenteossa tuleekin noudattaa ihmisoikeussopimuksia puoluekannasta riippumatta. Ne edustavat yhteisesti tunnustetua, vankinta arvopohjaamme.

Yksi näistä sopimuksista on YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimus (TSS-sopimus). Näihin niin kutsuttuihin TSS-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus riittävään sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja terveellisiin työolosuhteisiin. 

Samat oikeudet ovat hyvinvointivaltiomme perusta – ne ovatkin ihmisarvoisen elämän kannalta perustavanlaatuisia.

Suomen valtio raportoi säännöllisesti omasta toiminnastaan YK:n alaiselle TSS-oikeuksien komitealle. Myös aktiivinen kansalaisyhteiskuntamme arvioi valtion toimintaa ja välittää tiedon komitealle. Suomen tuorein raportti TSS-oikeuksista on huhtikuulta 2020. Järjestökenttä julkaisi oikeuksien toteutumisesta varjoraportin nyt syyskuussa.

Varjoraportin mukaan Suomella on yhä peiliin katsomisen paikka. Pidämme monia asioita helposti itsestäänselvyyksinä hyvinvointivaltiossa. Meillä on kuitenkin useita pitkään jatkuneita ihmisoikeusongelmia, joista Suomi on myös saanut toistuvia suosituksia. 

Komitea on jo aiemmin nostanut esiin muun muassa Suomen sosiaaliturvan tason riittämättömyyden. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan syrjinnänvastaista lainsäädäntöä ja parantamaan työelämän tasa-arvoa. Myös terveydenhuollon resurssit sekä terveyspalvelujen saavutettavuus ovat olleet syynissä.

Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Näihin samoihin asioihin varjoraportti tarttuu edelleen. Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Toimia tarvitaan kaikilla tasoilla: Lainsäädännön parantamisen ja riittävän budjetoinnin lisäksi myös kunnissa tarvitaan lisää ihmisoikeusosaamista. Lastensuojelu on tästä hyvä esimerkki. Paikan päällä kunnissa tarvitaan riittävä ja pätevä henkilöstö oikeuksien toteutumiseksi, mutta lisäksi tarvitsemme sijaishuollon valvonnan tehostamista kansallisesti yhtenäisen ohjaus- ja valvontamallin avulla.

Korona on osaltaan eriarvoistanut ihmisten taloudellista ja sosiaalista tilannetta. Siksi hallitus onkin tarttunut toimeen entistä hanakammin: Viimeisimpänä hallitus on esittänyt 75 euron lisää kaikille toimeentulotukea saaville henkilöille loppuvuoden ajaksi. Lisäksi hallitus pienensi vastikään sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja ja laski niiden maksukattoa.

Toisaalta tällä vaalikaudella on käynnissä useita isoja eriarvoisuutta vähentäviä rakenneuudistuksia, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaaliturvan uudistukset. Näillä on iso merkitys, miten ihmisten oikeudet toteutuvat pitkällä aikavälillä.

Kaikkein keskeisintä on ymmärtää, että ihmisoikeudet turvataan arjessa. Esimerkiksi ensi kevään kuntavaalit vaikuttavat meidän kaikkien taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä koulutuksen kehitykseen.

Tehtävää riittää vielä vuosiksi. On loppujen lopuksi meidän kaikkien yhteinen asiamme, miten esimerkiksi ikäihmisten hoiva tai lasten yhdenvertainen varhaiskasvatus onnistuvat.