blogi4

Lukioihin kohdistuvat leikkaukset ovat leikkauksia nuorten tulevaisuudesta

Lukioihin kohdistuvat leikkaukset ovat leikkauksia nuorten tulevaisuudesta

Suomalaisten keskuudessa elää ajatus siitä, että nuorissa on tulevaisuus. Tämä tulevaisuus on kuitenkin riippuvainen niistä resursseista, joita Suomen valtio kohdentaa koulutuksen piiriin. Juuri ennen vaalena eronnut hallitus ehti leikkaamaan lähes 1,5 miljardilla koulutuksesta, mikä on heijastunut voimakkaasti toisen asteen opiskelijoiden arkeen.

Leikkaukset tuntuvat myös Jyväskylän lukiolaisten arjessa

Niin ikään Jyväskylän lukiotarjonta on pienentynyt huomattavasti viime vuosina ‒ ja lukioiden yhdistymisten myötä on muodostunut jopa 1200 opiskelijan suurlukioita.

Fuusioituneille lukioille on osoitettu uudet tilat, jotka eivät mahdollista samankaltaista opiskelija-opettajakontaktia kuin pienemmissä lukioissa. Moni opiskelija jää kaipaamaan apua oppimiseen, kun luokkakoot kasvavat jo lähemmäs puoltasataa opiskelijaa kurssia kohden.

Lukiolaisten uupumus on lisääntynyt huomattavasti

Viime vuoden kouluterveyskyselyt kertovat järkyttäviä faktoja – jo joka kolmas lukiolainen kokee hukkuvansa koulutyöhön useamman kerran viikossa. Lukiolaisten etujärjestö Suomen lukiolaisten liittokin varoittaa lukiolaisten kasvaneesta uupumuksen tunteesta arjessa.

Vastaus tähän lukiolaisten hyvinvointivajeeseen ei voi olla koulutuksesta leikkaaminen.

THL – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksista ilmenee, että moni opiskelija kaipaisi koulupsykologin tai -kuraattorin apua, mutta ei ole sitä toistaiseksi saanut. Kun opiskelijoista tulee yksilöiden sijasta massaa, on vaikea tarttua yksilöiden ongelmiin.

Kun opiskelijoita on samassa rakennuksessa noin 1200, ei yksittäinen koulukuraattori tai toisinaan paikalla oleva koulupsykologi riitä, vaan jokaisen pitäisi saada tarvittaessa apua lyhyellä odotusajalla. Kouluypsykologien ja -kuraattorien määrää on lisättävä – ja samalla on panostettava päivittäiseen yhteisölliseen työhön.

Toisen asteen koulutuksen puuttuminen altistaa syrjäytymiselle

Suomessa on eri arvioiden mukaan noin 40 000–100 000 syrjäytynyttä nuorta. THL:n arvioiden mukaan syrjäytynyt toisen asteen koulutusta käymätön nuori aiheuttaa yhteiskunnalle jopa 370 000 euron lisäkustannuksen. Nuorten syrjäytyminen käy siis pitkällä juoksulla todella kalliiksi.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK toteutti viime elokuussa tutkimuksen, jonka tulokset ovat kiistattomat: 92 % suomalaisista uskoo, että koulunkäynnin tukeminen on toimiva keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Toisen asteen ja eritoten lukiokoulutuksen rahoitus kuuluu palauttaa takaisin vanhaan uskoonsa, sillä nuo eurot eivät ole vain tilastoja ja numeroita – niillä saadaan opinto-ohjaajia, pienempiä kurssikokoja, parempaa opiskelijahuoltopalveluiden saatavuutta ja lukiolaisten arkea sujuvammaksi.

blogi4

Koulutus on ilmaista, mutta eläminen ei

Mielipidekirjoitus 14.03.2017
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Koulutus-on-ilmaista-mutta-el%C3%A4minen-ei/947546#comments

Koulutus on ilmaista, mutta eläminen ei

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder nosti äskettäin somekohun Twitterissä: ”Suomessa koulutus on maksutonta. Kaikilla sama mahdollisuus. Oma vika, jos ei kouluttaudu.”

Kyllä, koulutus on Suomessa ilmaista ja se on periaatteessa kaikkien saatavilla, valitettavasti käytännössä tie ei ole yhtä siloiteltu. Omista kokemuksistani johtuen minun on hyvin vaikea ymmärtää hallituksen leikkauksia opintotuesta.

Muistan vieläkin päivän, kun 16-vuotiaana lukiolaisena muutin pois kotoa. Olin asian suhteen ehdoton, vaikka vanhempani olivat useasti sanoneet, että omillaan asuessa tulee todellakin pärjätä omillaan.

En silloin tajunnut kuinka totta se onkaan. Yhteiskunnalta en saanut lainkaan tukea ennen kuin täytin 17 vuotta, jonka jälkeen olin oikeutettu saamaan opintotukea Kelalta.

Kun vihdoin olin oikeutettu opintotukeen, vaikuttivat vanhempien tulot siihen alentavasti 20-vuotiaaksi asti. Jo lukiossa jouduin tekemään koulun ohella töitä ja nostamaan opintolainaa, jotta selviäisin jokapäiväisistä kuluista.

Olen aina ollut ahkera opiskelija ja menestynyt opinnoissani, mutta jatkuvat rahahuolet ja koulun ohella työskentely vaikuttivat pärjäämiseeni huomattavasti. Tämän vuoksi jouduin karsimaan kursseja ja suorittamaan ainoastaan itselleni välttämättömimmät.

Olisin jättänyt lukion kesken, jos minulla ei olisi ollut unelmaa siitä, että jonain päivänä pääsen opiskelemaan unelmieni alaa yliopistoon.

En olisi koskaan onnistunut ilman lukioni koulukuraattoria ja kannustavia opettajia. Valitettavasti yliopistoon pääsemisen myötä rahahuolet eivät ole kuitenkaan vähentyneet, päinvastoin.

Opintotuen, lainan ja osa-aikatöiden vuoksi kuitenkin pärjään. Ilman lähipiirin kannustamista ja omaa sitkeyttäni en kuitenkaan olisi tässä.

Koulutusjärjestelmämme on aina perustunut siihen, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua ja menestyä.

Kuitenkin lukuisat tutkimukset osoittavat, että hyväosaisuus ja koulutustaso periytyvät. Tilanteeseen on aiemmin voitu vaikuttaa antamalla kaikille yhtäläiset lähtökohdat koulutukselle. Enää näin ei ole.

Nyt hallitus on tehnyt koulutuksesta historian suurimmat leikkaukset, jotka asettavat opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi haluamme leikata suomalaisten nuorten koulutuksesta ja Suomen tulevaisuudesta sekä romuttaa yhden hyvinvointivaltiomme suurimmista menestystarinasta.

Mitä tulee Fjäderiin: hänen kaltaistensa takia Akavan maine on vaakalaudalla. Akavan puheenjohtajan jos kenen, pitäisi tietää paremmin koulutusjärjestelmämme tilasta ja opiskelijoiden ahdingosta.

Jatkossa en haluaisi joutua häpeämään sitä, että olen Akavan jäsen.