BellaForsgren_0205lowres

Suomesta jatkuvan oppimisen suunnannäyttäjä!

by Blogi

Työelämämme tarvitsee lisää työntekijöitä jo olemassa oleviin työpaikkoihin sekä uusiin tulevaisuuden töihin. Opetus- ja kulttuuriministeriö on arvioinut, että Suomessa lähes puoli miljoonaa henkilöä tarvitsee lähivuosina uudelleenkoulutusta tai laajaa täydennyskoulutusta. Avautuvien työpaikkojen osaamistason on myös arvioitu nousevan tulevaisuudessa, eli korkeakoulutettua työvoimaa tarvitaan entistä enemmän.

Kestävyysvajetta pahentava osaamisvaje on otettava hallintaan koulutuksella. Työikäisen väestön osaaminen on turvattava systemaattisella ennakoinnilla ja jatkuvalla oppimisella, joka keskittyy erityisesti työikäisten mahdollisuuksiin kehittää omaa osaamistaan. Tällä hallituskaudella on valmisteltu jatkuvan oppimisen uudistusta, jossa tarkastellaan työelämän tarpeita, koulutuksen tarjontaa ja rahoitusta sekä opintojen aikaista toimeentuloa.

Jatkuvan oppimisen saavutettavuus on tärkeää niin työelämässä kuin sen ulkopuolella oleville. Tarvitaan enemmän mahdollisuuksia koulutusten räätälöintiin ja joustaviin, työelämälähtöisiin sisältöihin elämän eri vaiheissa. Toisen asteen ja korkeakoulujen rahoitusta on kehitettävä siten, että koulutuksen järjestäjillä on aito mahdollisuus toteuttaa erilaisia jatkuvaa oppimista tukevia koulutusratkaisuja.

Jatkuvan oppimisen toteutuminen ja korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen vaativat panostuksia koko opintopolulle ja kaikkien opiskelijoiden osaamisen ja kykyjen tunnistamista.  Tämä edellyttää asiantuntevaa ohjausta ja riittävää tukea sekä opiskelijoille että muodollisen koulutuksen ulkopuolella oleville.

Työvoiman osaamisen varmistamiseksi on luotava pääosin julkisrahoitteinen osaamisturvan malli, esimerkiksi henkilökohtainen koulutustili.  Koulutustilin kaltaiset ratkaisut voivat kuitenkin päätyä hyödyttämään eniten jo valmiiksi kouluttautuneita ja muuten hyvässä asemassa olevia. Siksi opintojen aikainen toimeentulo tulisi turvata ja esimerkiksi työttömyysturvalla tai sairauspäivärahalla opiskelua tulisi helpottaa. Näin rakennetaan kestävää yhteiskuntaa, joka tukee kaikkien mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

blogi2

Suomi tasa-arvon mallimaaksi

by BlogiMielipidekirjoitus
Mielipidekirjoitus 19.03.2018 julkaistu Keskisuomalaisessa
Suomi nähdään usein koulutuksen ja tasa-arvon edelläkävijänä. Tasa-arvon ajatus toistuu julkisuudessa ja politiikkojen puheissa.

Korostamalla kovaan ääneen jo saavutettua tasa-arvoa häivytetään keskustelusta monia tasa-arvon kannalta ongelmallisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi työelämän vahvasti sukupuolittuneet rakenteet ja naisvaltaisten alojen alhainen palkkataso sekä arvostuksen puute.

Kasvatus-, koulutus-, sosiaali- ja hoiva-alan ammattilaisista valtaosa on naisia, kun taas naisjohtajien lukumäärä Suomessa on Euroopan maista alhaisimpia. Naisjohtajien määrä Suomessa on pienempi kuin esimerkiksi Turkissa. Tämä on hämmentävä tieto ottaen huomioon yleisen käsityksemme suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon tilasta ja kehityksestä Suomessa. Samoin esimerkiksi pörssiyhtiöiden hallituksissa naiset ovat edelleen selkeä vähemmistö (KSML 12.3.).

Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset ovat hitaita. Vallitsevat normit, asenteet ja arvot harvoin muuttuvat yhtäkkisesti. Muutokseen tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua, poliittisia päätöksiä ja lakimuutoksia.

Avainasemassa on myös laadukas koulutus ja opinto-ohjaus, jonka kautta voidaan tasoittaa työelämän ja ammattien sukupuolittuneisuutta. Naisia ja miehiä voidaan kannustaa niille aloille, joilla toinen sukupuoli toimii selvänä enemmistönä.

Naisvaltaisten alojen ammattilaisten työkuormitus ja työn arvostuksen puute keskusteluttavat syystä. Useissa kaupungeissa on vaikeuksia saada täytetyksi avoimena olevia lastentarhanopettajien, sosiaalityöntekijöiden ja vanhustenhoidon työpaikkoja. Suurta osaa lastentarhanopettajan tehtävistä hoitavat epäpätevät sijaiset ja yhä suurempi joukko vanhustenhuollon työntekijöitä pohtii alanvaihtoa työn kuormittavuuden takia.

Työnantajat perustelevat haluttomuutta palkkojen nostoon muun muassa rahan puutteella. Mutta säästävätkö työnantajat oikeasti pitämällä kasvatus- ja hoiva-alan palkat alhaalla, jos sairauspoissaolot pysyvät korkealla eikä aloille saada tarpeeksi päteviä työntekijöitä?

Naisvaltaisilla aloilla markkinatalouden perusmekanismit eivät näytä toimivan, koska työn arvostus ei näy palkkauksessa.

Monet lähitulevaisuutemme isoista haasteista ovat vielä ratkaisematta. Muun muassa tekeillä oleva sote-uudistus, väestön ikääntyminen ja lisääntyvä hoivatarve ovat haasteita, joihin on tartuttava työelämän tasa-arvokysymykset huomioon ottaen.

Nyt tarvitaan juhlapuheiden sijaan todellista asennemuutosta, joka johtaa konkreettisiin poliittisiin tekoihin.

Tämän lisäksi tarvitsemme pioneereja ja uranuurtajia, jotka jaksavat vastustuksesta ja joskus myös halveksunnasta huolimatta tehdä sinnikkäästi työtä muutoksen eteen. Minna Canthin tasa-arvotyön jatkajia tarvitaan edelleen!