Artikkeli on julkaistu alun perin 20.4.2021 Demo Finlandin sivuilla.
Lähestyvät kuntavaalit tuovat hetkellisesti keskusteluun suomalaisten eri seutujen ja kuntien laajan kirjon. Kaupungistuminen on globaali trendi, joka on tunnetusti ottanut Suomessa isoja ja nopeita harppauksia sitten 1960-luvun. Seuraavalle valtuustokaudelle lähdetään ympäri Suomen hyvin erilaisista lähtökuopista. Alueellisella eriarvoisuudella on merkitystä myös demokratian kannalta. Iso kysymys kuuluu: Miten hyvinvointia luodaan ja demokratiaa ylläpidetään yhdenvertaisesti ympäri Suomen?
Suomella ja suomalaisilla sujuu keskimäärin varsin hyvin verrattuna muihin maihin. Hyvinvointivaltio on kyennyt pitämään langat käsissään tähän asti luomalla ja ylläpitämällä korkeaa hyvinvoinnin tasoa laajoilla ja osallistavilla palveluilla ja koulutuspanostuksilla. Keskustelusta jää kuitenkin usein uupumaan, että myös avoimilla demokraattisilla prosesseilla on valtava merkitys. Juuri siksi tulevat kuntavaalit ovat niin tärkeät. Ihmisillä on kesäkuussa aito mahdollisuus osallistua oman kuntansa suunnan muodostukseen.
Tiedämme, että kansalaisten ja kuntalaisten hyvinvointi vaikuttaa myös äänestysprosenttiin. Viime vaaleissa eli eduskuntavaaleissa äänestysprosentti vaihteli kunnittain 60,0% (Hyrynsalmi) ja 86,2% (Luoto) välillä. Yleisesti ottaen äänestävien osuus kertoo ihmisten mielenkiinnosta demokraattista osallistumista kohtaan. Julkisessa keskustelussa korkeampi äänestysprosentti liitetään usein korkeampaan koulutus- ja varallisuustasoon. Toisin sanoen varakkaat ja koulutetut ihmiset äänestävät todennäköisemmin.
Kalevi Sorsa -säätiö julkistaa tiistaina 20.4.2021 raporttinsa Eriarvoisuuksien Suomi – Alueelliset sosioekonomiset erot Manner-Suomessa. Raportissa äänestysprosentti toimii yhtenä indikaattorina neljän eri sosioekonomisesti hahmottuvan alueen välillä. Nämä neljä aluetyyppiä ovat 1) Menestyvät pääkaupunkiseutu ja kaupunkien vaikutusalueet, 2) Kaupunkialueet, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä, 3) Keskiverto-Suomi ja 4) Taantuvat alueet.
Menemättä syvemmin raportin tuloksiin, on kiinnostavaa tarkastella suomalaisten äänestysaktiivisuutta suhteessa alueelliseen hyvinvointiin. Menestyvällä pääkaupunkiseudulla ja kaupunkien vaikutusalueilla keskimääräinen äänestysprosentti on korkein 76,1 %. Kaupunkialueilla, joilla on sosiaalisen syrjäytymisen riskejä, äänestysprosentti laskee jo 70,3%:iin. Sen sijaan Keskiverto-Suomessa keskimääräinen äänestysprosentti nousee hiukan sen päälle 72%:iin. Taantuvilla alueilla äänestysprosentti on selkeästi matalin, vain 67,7 %.
Yli kymmenen prosenttiyksikön ero keskimääräisissä äänestysprosenteissa etenkin menestyvän pääkaupunkiseudun ja taantuvien alueiden välillä tulisi herättää jatkokysymyksiä julkisessa keskustelussa. Kuntavaaleissa äänestysprosentti on tunnetusti vielä matalampi kuin eduskuntavaaleissa, joten olemme nyt kiperän paikan edessä: Kuinka tuemme sekä hyvinvointia, osallisuutta että demokratian toteutumista, jos ja kun ne linkittyvät yhteen?
Kesäkuussa pidettävissä kuntavaaleissa isoksi kysymykseksi tulisikin nousta koronan aiheuttama hyvinvointivaje. Jos ja kun hyvinvoinnissa on havaittavissa laskua, jää nähtäväksi, vaikuttaako se missä määrin ihmisten äänestyskäyttäytymiseen.
Koronapandemiasta voi pahimmillaan muodostua 1990-luvun laman kaltainen hyvinvointivaltion kriisi. 1960-luvulta aina 1980-luvun lopulle hyvinvointivaltion palvelut kehittyivät ja tuloerot pienenivät samalla, kun talous kasvoi. 1990-luvun alun lama oli kuitenkin selkeä käännekohta. Joukkotyöttömyys loi sosiaaliturvajärjestelmään paineita. Tämä johti sosiaaliturvan leikkauksiin sekä laman aikana että aivan sen jälkeen. Eriarvoisuus on jo lisääntymässä suomalaisten välillä – eikä vähiten jo edellä mainituista alueellisista syistä johtuen.
Palveluilla ja sosiaaliturvalla on iso merkitys nyt koronapandemian keskellä ja sen jälkimainingeissa, mutta samalla on kiinnitettävä erityistä huomiota demokratian tilaan. Demokraattinen yhteiskunta hyvinvointivaltion tukipilari, ja siksi meidän on tehtävä parhaamme jo heti tulevissa kuntavaaleissa. Kenenkään äänestäminen ei saa jäädä kiinni omista resursseista sen jälkeen, kun koronaturvallisuudesta on huolehdittu.
