Bella_SMALL_10 (2)

Aluevaalit ovat tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus­vaalit

Artikkeli on julkaistu alun perin 10.1.2022 Vihreiden sivuilla.
Sote-uudistus ja aluevaalit mahdollistavat meille erinomaisen tarkistuspisteen. Tuhannen taalan kysymys kuuluu: Kuinka voisimme toteuttaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta entistä paremmin? Hyvinvointialueiden viranomaisilla ja päättäjillä on laissa määritelty velvollisuus edistää molempia. Palveluketjujen uudelleen muotoutuessa olemme tilanteessa, jossa voimme vaikuttaa kriittisiin ongelmiin, kunhan mahdollisuus otetaan tosissaan.

Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat monin tavoin juuri saavutettavissa palveluissa ja inhimillisessä asiakas- ja potilastyössä. Molemmissa on kyettävä ottamaan huomioon enenevissä määrin ikääntyvä väestö ja vähemmistöt.

Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat tutkitusti syrjintää sote-palveluissa ja vähemmistöasema vaikuttaa myös heidän kokemukseensa terveydestään. Sateenkaari-ihmisten osalta olisikin kiinnitettävä huomiota koko elinkaaren palveluihin. Kaikki ansaitsevat tulla kohdelluksi omina itseinään vauvasta vaariin.

Ihmisoi­keu­son­gel­mien tarkaste­le­minen auttaa meitä fokusoimaan

Suomi on saanut noottia kansainvälisesti monista ihmisoikeusongelmista. Osin vika on lainsäädännössä, mutta useat ongelmat liittyvät palveluihin: niiden riittävyyteen, toimivuuteen ja asiakaspalvelutilanteisiin.

Räikeimmät ongelmat nousevat säännöllisesti otsikoihin. Viime vuosien itsemääräämisoikeuden loukkaukset vammaisten ja ikäihmisten laitosasumisessa ovat hätkähdyttäviä, mutta ne edustavat vain jäävuoren huippua. Iso osa ongelmistamme jäävät huomaamattomiin kotiovien taakse: Emme ole esimerkiksi onnistuneet ennaltaehkäisemään naisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa, emmekä auttamaan uhreja riittävästi.

Itsemääräämisoikeuden loukkaukset ja sukupuolittunut väkivalta ovat syrjinnän vakavimpia muotoja. Meidän on kuitenkin muistettava, että syrjintä kaikissa muodoissaan syntyy asenteista ja rikkomukset mahdollistuvat jo paljon aikaisemmassa vaiheessa palveluketjua.

Juurisyy on monesti oikeuksien tiedostamisessa, mutta usein vakavampien rikkomusten taustalla on resurssien puutetta. Tilanteen parantamiseksi onkin kyettävä ratkomaan sekä akuutteja ongelmia että tarkasteltava niihin johtavia käytäntöjä kriittisesti.

Tasa-arvo- ja yhdenver­tai­suus vaativat sekä suunnit­telua että aktiivisia tekoja

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen alkaa luonnollisesti hyvästä suunnittelusta. Hyvinvointialueilla tehtävissä suunnitelmissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vähemmistöjen ja muiden marginaaliin jäävien ryhmien tarpeiden kartottamiseen ja keskeisiin ihmisoikeusongelmiin puuttumiseen.

Kaikessa toiminnassa tulee korostua, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ovat laissa määriteltyjä asioita. Niiden edistäminen vaatii aktiivisia tekoja sekä rakenteellisia muutoksia. Tekoja tarvitaan palveluketjuissa, ennaltaehkäisevässä työssä sekä hyvinvointialueiden henkilöstöpolitiikassa.

Hyvinvointialuestrategiaan tuleekin sisällyttää läpileikkaavasti tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden edistäminen. Tämän lisäksi olisi suositeltavaa, että kaikilla hyvinvointialueilla olisi kunnianhimoinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Siinä tulee linjata merkittävimpien vaikutusarviointien, kuten sukupuolivaikutusten arvioinnin, käytöstä sekä tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen seurannasta.

Palveluketjuja muodostaessa on entistä enemmän kiinnitettävä huomiota neuvontaan. Perus- ja ihmisoikeustietoisuuden lisääminen ei ole asiakkaan vastuulla, vaan on viranomaisen tehtävä edistää oikeuksien toteutumista. Jotta pompottelu luukulta toiselle vältetään jatkossa, tulee ihmisten saada palveluohjausta ja tietoa omista oikeuksistaan. Tämä luonnollisesti vaatii palveluntarjoajalta entistä parempaa tietoisuutta tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja ihmisoikeuksista – mutta myös riittäviä resursseja.

Viime kädessä on meidän poliitikkojen tehtävä varmistaa resurssit. Hyvinvointialueiden rahoitusta ratkottaessa on ymmärrettävä, että vain riittävä rahoitus edistää aidosti tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vaikka hyvinvointialueet tuottavat palveluita, on myös valtiolla rahoittajana vastuu asiasta. Kaikilla tasoilla tuleekin olla mielessä, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat parasta ennaltaehkäisyä.

blogi4

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Laadukas ja saavutettava koulutus  on Suomen ylpeydenaihe ja kilpailuvaltti, mutta korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta on viety rahaa vuodesta 2011 lähtien jo jopa 800 miljoonaa euroa. Muun muassa korkeakouluopiskelijoiden jo nyt riittämättömästä toimeentulosta leikattiin jopa 86e/kk opintotukileikkausten yhteydessä, samalla enimmäistukiaika lyheni 2 kuukaudella.

Huoli toimeentulosta heikentää mielenterveyttä

Opiskelijoille on asetettu kovat paineet lähteä opiskelemaan aikaisin ja valmistua nopeasti. YTHS:n tutkimuksen mukaan opiskelijat kokevat stressiä ja ahdistusta sekä ylirasitusta, jota toimeentulon pienuus ja tiukka opiskelutahti pahentavat huomattavasti. Neljännes opiskelijoista murehtii opiskeluasioita vapaa-ajallakin. Liian tiukat vaatimukset opiskelujen nopeasta etenemisestä aiheuttavat stressiä ja myös muita mielenterveyden ongelmia.

Yhdistelmä vaatimuksista valmistua ja työllistyä nopeasti heikon toimeentulon turvin uhkaa opiskelijan terveyttä jo opintojen aikana. Vaatimus nopeasta valmistumisesta sekä mittavasta työkokemuksesta valmistuessa on ristiriitainen yhtälö. Nopean valmistumisen painottaminen vaatisi erityisesti panostusta opinto-ohjaukseen, johon koulutusleikkaukset ovat tehneen ison loven.

Opintorahan lainapainotteisuus  lisää koulutuksen periytyvyyttä

Opintorahan ja asumistuen lisäksi opintolaina on määritelty osaksi opintotukea. Opintolaina ei kuitenkaan ole kaikille opiskelijoille houkutteleva vaihtoehto, ja lainan ottamisen pakko opintojen rahoittamiseksi tekee korkeakouluopinnoista saavuttamattomia monille. Suomessa koulutus periytyy jo nyt ja lainapainotteisuus vaikeuttaa entisestään sosiaalista liikkuvuutta ja ylläpitää luokkayhteiskuntaa.

Kun vielä lisätään mukaan nuoria syyllistävä keskustelu synnytystalkoista, on kasassa aikamoinen lista. Opintorahan huoltajakorotus on vaivaiset 75€/kk. Suurimpia syitä miksi korkeakouluopiskelijat eivät uskalla perustaa perhettä ovat oman elämän toimeentulon sekä tulevaisuuden näkymien epävakaus. Opintojen ja perheellistymisen yhdistäminen on näillä pelimerkeillä haastavaa toimeentulon turvattomuuden takia.

Opiskelijat mukaan sosiaaliturvan muutoksiin

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat ovat mukana tulevassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Opiskelijoiden toimeentulo tulee nähdä yhdenvertaisessa asemassa muihin sosiaaliturvan muotoihin verrattuna. Luottamus riittävästä toimeentulosta tuo opiskelijalle turvatun arjen.

Aidosti tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus vaatii opiskelijoille toimeentuloa, joka ei nojaa lainaan. Opiskelijoille on turvattava aidosti elämiseen riittävä toimeentulo ja annettava opiskelurauha.

blogi3

Yhdenvertaisten ja saavutettavien palvelujen yhdistäminen koviin säästötavoitteisiin ei ole helppoa

Julkaistu 18.4.2018 osoitteessa:
http://www.blic.fi/blog/yhdenvertaisten-ja-saavutettavien-palvelujen-yhdistaminen-koviin-saastotavoitteisiin-ei-ole-helppoa/

Yhdenvertaisten ja saavutettavien palvelujen yhdistäminen koviin säästötavoitteisiin ei ole helppoa

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on pääministeri Juha Sipilän hallituksen tärkeimpiä reformeja. Näin kuntapoliitikkona pohdin, onko uudistuksessa varmasti huomioitu maakuntien hyvin erilaiset edellytykset toteuttaa sote-uudistuksen tavoitteet, kuten valinnanvapaus. Edellä mainittu on erittäin ratkaisevassa asemassa koko sote-uudistuksen onnistumisen kannalta, mutta erityisesti ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumisen näkökulmasta. Yhdenvertaisuuden parantaminen palvelujen saatavuudessa kun oli yksi sote-uudistuksen alkuperäisiä suuria tavoitteita.

Myös eduskunnan perustuslakivaliokunnassa aihe on herättänyt kysymyksiä. He ovat pyytäneet selvitystä siitä, miten perustuslain edellyttämän valtakunnallisen yhdenvertaisuuden ja palvelujen riittävän turvaamisen valvonta toteutuu hallituksen esittämässä sote-mallissa. Hallituksen esitys sisältää palvelujen turvaamisen takeeksi jos jonkinmoista ohjelmaa, suositusta ja strategiaa, mutta kokonaiskuva yhdenvertaisuuden valvonnasta on jäänyt epäselväksi. Erityisesti tarvittaisiin valtakunnallisen yhdenvertaisuuden toteutumista nimenomaisesti koskevaa oikeudellista valvontaa.

Erityisesti lisävalotusta kaipaa kokonaisnäkemys valvontamekanismeista, kun valvotaan palvelujen tasavertaista järjestämistä maakuntien sisällä ja maakuntien välillä. Tämän lisäksi valinnanvapauslakiluonnoksesta ei selviä mitä tapahtuu, jos ongelmia esiintyy eli mitkä ovat korjausmekanismit?

Hallitus on tunnistanut sen, että palvelujen saavutettavuus tulee jatkossakin vaihtelemaan maakuntien sisällä. Harvaan asutuille alueille muodostuisi todennäköisesti vähemmän saatavuutta parantavaa lisätarjontaa. Maakuntien liikelaitoksille on luotu suuret tavoitteet ja vastuut. Valinnanvapauslakiesityksessä todetaan, että “maakunnan liikelaitoksien tulisi kaikissa tilanteissa varmistaa riittävät palvelut ihmisille maakunnan eri osissa”. Asiantuntijat ovatkin nostaneet esille, että palvelujen saatavuuden ja yhtenäisen tason varmistaminen eri puolilla maakuntaa saattaa nostaa maakunnan kustannuksia esimerkiksi palveluista maksettavien korvausten ja henkilöstön palkkauksen harmonisoinnin myötä.

Jäänkin mielenkiinnolla seuraamaan, miten hallitus onnistuu yhdistämään yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut, sote-uudistuksen suuriin säästötavoitteisiin.