Bella_SMALL_26

Lapsen oikeudet koskevat myös transtaus­taisia lapsia ja nuoria – itsemää­rä­mi­soi­keutta kunnioit­ta­valla translain uudistuk­sella on kiire

Artikkeli on alunperin julkaistu 20.4.2021 Vihreiden sivuilla yhteiskirjoituksena Iiris Suomelan kanssa.
Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Kuitenkaan Suomen lainsäädäntö ei turvaa tätä transtaustaisille lapsille ja nuorille. Sukupuoli-identiteetti on monelle selvä jo varhaisesta lapsuudesta. Nykyinen lainsäädäntö, hoitokäytänteet ja yleinen ilmapiiri altistavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvat lapset ja nuoret syrjinnälle sekä väkivallalle. Transyhteisö on odottanut jo liian kauan translain päivittämistä jokaisen itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta kunnioittavaksi. Tilanne ei voi jatkua näin.

YK:n ihmisoikeuskomitea antoi huhtikuun alussa Suomelle suosituksen translain uudistamiseksi. Komitea esitti Suomelle huolensa, että sukupuolen juridinen vahvistaminen ei olisi jatkossakaan mahdollista alaikäisille, mikäli translain uudistus toteutetaan hallitusohjelmassa kaavaillulla tavalla. Myös suomalainen transyhteisö on esittänyt perustellusti huolensa siitä, jättääkö translain uudistus alaikäiset pulaan. Oikeus olla -kansalaisaloite sai hiljattain täyteen vaaditut 50 000 allekirjoitusta kahdessa päivässä. Nyt allekirjoittajien määrä on jo yli 60 000. Viesti on selvä: translain uudistuksessa on huomioitava niin ihmisoikeudet kuin lapsen oikeudet.

Hallitusohjelman linjauksissa on paljon hyvää: Esimerkiksi transihmisten ihmisoikeuksia törkeällä tavalla loukkaava vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä juridisen sukupuolen korjaamisen ehtona poistetaan. Sukupuolen juridinen vahvistaminen erotetaan kokonaan lääketieteellisistä hoidoista. Tämä tarkoittaa, että jatkossa väestörekisterin sukupuolimerkinnän voisi vahvistaa ilman edellytystä tietyistä lääketieteellisistä hoidoista.

Translain kokonaisuudistusta on odotettu aivan liian pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan uudistusta, mutta se etenee myöhässä. Lain valmisteluun luvattiin maaliskuussa nimittää työryhmä. Nimityksen etenemisestä ei kuitenkaan ole julkista tietoa. Tämä on omiaan lisäämään sekä väärää tietoa että hämmennystä transyhteisössä. Millainen uudistuksesta on tulossa ja painaako transyhteisön sana siinä?

Miksi on niin tärkeää, että lapset ja nuoret ovat mukana translain uudistuk­sessa?

Hallitusohjelman mukaan “sukupuolen voi hakemuksesta korjata täysi-ikäinen henkilö”. Pelkona on, että translapset ja nuoret eivät voi jatkossakaan vahvistaa juridista sukupuoltaan ennen täysi-ikäisyyttä. Hallitusohjelman kirjauksista riippumatta Suomea sitovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja syrjinnän kielto. Vihreät ovat pitäneet tärkeänä, että translakia uudistaessa huomioidaan translasten ja -nuorten oikeudet.

Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta, joka korostaa lapsen edun ensisijaisuutta. Tämä koskee myös translain uudistusta. Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on ilmaissut jo vuonna 2014, että sukupuolivähemmistöön kuuluvien alaikäisten itsemääräämisoikeuden toteutumisessa on esteitä: erityisesti intersukupuolisten lasten ja translasten itsemääräämisoikeus uhkaa jäädä toteutumatta. Translapset kohtaavat edellä kuvatusti vaikeuksia hakeutuessaan transerityisen terveydenhuollon ja tuen piiriin. Samalla heihin kohdistuu aiemmin mainitut sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen rajoitukset.

Tiedämme THL:n tutkimuksista, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kertovat muita nuoria useammin kokeneensa koulukiusaamista ja fyysistä uhkaa. Transnuorista psyykkistä väkivaltaa ovat kokeneet lähes kaikki ja fyysistä väkivaltaa noin puolet. Vanhentuneet ja kapeat käsitykset sukupuolesta ylläpitävät sukupuolivähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuvaa kohdistuvaa rakenteellista ja suoraa väkivaltaa.

Mielenterveysongelmat ovat yleisiä erityisesti sukupuoliristiriitaa kokevilla lapsilla. Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa. Tähän on reagoitava. Lasten ja nuorten on voitava osallistua heitä koskevan lainsäädännön valmisteluun. Asia on varsin yksiselitteinen lapsen oikeuksien näkökulmasta: on kestämätöntä, jos lasten ja nuorten asema jätetään yhtä huonoksi kuin nyt. Translaista tulee tehdä kerralla hyvä.

Ihmisoikeuksista ei ole varaa tinkiä, eikä niiden turvaamisessa voi aikailla. Suomella on velvollisuus edistää lasten ja nuorten parasta mahdollista terveydentilaa. Voimme rehellisesti todeta, että translasten kohdalla olemme epäonnistuneet asiassa. Vielä on kuitenkin mahdollisuus korjata tilanne.

Vihreiden kansanedustajat Bella Forsgrén ja Iiris Suomela jättivät viime viikolla kirjallisen kysymyksen translain uudistuksen etenemisestä sekä lapsen oikeuksien toteutumisesta lakiuudistuksessa.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Sateenkaa­riyh­tei­söjen oikeuksien edistäminen kuuluu meille jokaiselle

Teksti on julkaistu alunperin Vihreiden sivuilla 1.2.2021.

Tänään on tasan 50 vuotta siitä, kun Suomessa dekriminalisoitiin homoseksuaaliset teot. Päivä on monin tavoin merkityksellinen sateenkaariyhteisöille, mutta dekriminalisointi itsessään ei vielä turvaa sateenkaari-ihmisten oikeuksien toteutumista. Näiden oikeuksien edistäminen kuuluu meille jokaiselle.

Vaikka nykypäivänä Suomessa ei tarvitse pelätä joutuvansa vankilaan homoseksuaalisuudesta, kokee yhä vain puolet voivansa olla melko tai hyvin avoimia HLBTI-identiteetistään. Meillä onkin vielä tehtävää seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kohdistuvan häirinnän ja väkivallan kitkemisessä ja esimerkiksi sateenkaariperheiden perheellistymisen mahdollistamisessa.

EU:n perusoikeusvirasto FRA julkaisi viime keväänä (2020) laajan tutkimusraportin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä- ja häirintäkokemuksista EU-maissa. Suomen tulokset ovat EU:n keskitasoa parempia. Huolestuttavaa on silti, että Suomen luvut ovat edelleen korkeita häirinnän ja väkivallan suhteen. Jopa 32 % suomalaisista vastaajista oli kokenut häirintää kyselyä edeltäneiden 12 kk:n aikana.

On sanomattakin selvää, ettei kenenkään meistä pitäisi joutua pelkäämään häirintää tai väkivaltaa seksuaalisuutensa, sukupuolensa tai minkään muunkaan syyn vuoksi. Tämän eteen meidän onkin tehtävä yhdessä töitä kovasti.

Translaki saatava kuntoon

Toisaalta tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta, kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa virallisista tautiluokituksista.

Patologisointi jatkuu kuitenkin kohdistuen erityisesti sukupuolivähemmistöihin kuuluvien identiteetteihin ja kehoihin. Ihmisoikeuksien kannalta erityisen ongelmallista on transhenkilöiden itsemääräämisoikeuden loukkaukset liittyen vaatimuksiin lisääntymiskyvyttömyydestä ja psykiatrisesta diagnoosista sukupuolen korjaamisen ehtona.

Vihreät ovatkin sateenkaarijärjestöjen kanssa toistuvasti vaatineet translakiin muutosta. Olinkin todella iloinen kuullessani juuri, että Sosiaali- ja terveysministeriö asettaa vihdoin maaliskuussa työryhmän valmistelemaan translain uudistusta. Lain uudistamisella on nimittäin kiire.

Mahdolli­suus perheel­lis­ty­mi­seen kuuluu kaikille halukkaille

Jokaisella on oikeus kuulua aidosti yhteiskuntaan. Näin viidenkymmenen vuoden jälkeen onkin hyvä tarkastella, onko sateenkaariväellä todella yhtäläiset mahdollisuudet siihen.

Viime aikoina on puhuttu julkisuudessa paljon perheellistymisestä ja syntyvyyden alenemisesta. Tuo keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka helposti jätämme vähemmistöt ulkopuolelle: Perheellistymistä ajatellaan tapahtuvan lähinnä heteroydinperheissä, vaikka perheiden todellisen monimuotoisuuden tunnustamisella ja edistämisellä saisimme kaikki mukaan syntyvyyden nostamiseen.

Kaikkien oikeutta perheellistyä tuleekin edistää sekä poliittisella päätöksenteolla että terveydenhuollon yhdenvertaisilla toimintamalleilla. Vihreät ovat tähän sitoutuneet. Hallitustyöskentelyn lisäksi kansanedustajamme toimivat näiden tavoitteiden eteen muun muassa eduskunnan HLBTI-verkostossa ja monimuotoiset perheet -ryhmässä.

Erityisesti miesparien on vaikea perheellistyä Suomessa. Adoptiomahdollisuudet ovat todella harvassa, lapsella voi olla vain kaksi juridista vanhempaa ja sijaissynnyttäminenkin on toistaiseksi laitonta. Vaihtoehtoja ei siis ole juuri – perhehaaveet eivät kuitenkaan häviä mihinkään.

Vihreistä sijaissynnyttäminen olisi mahdollistettava tavalla, joka suojelee kaikkien osapuolten oikeuksia ja jossa oikeus- ja vastuukysymykset hoidetaan selkeästi. Sijaissynnyttäjän osallistuminen hoitoon on oltava vapaaehtoista eikä siihen saa liittyä taloudellista hyötyä.

Onkin ilahduttavaa, että hallitus käynnistää alkuvuonna selvityksen sijaissynnytyksestä. Samaan aikaan vihreiden tavoitteena on, että useampi kuin kaksi juridista vanhempaa olisivat jatkossa mahdollisia. On ehdottoman tärkeää, että asiaa selvitettäisiin tällä hallituskaudella nimenomaan lapsen edun vuoksi.

Kyse ei ole vain laeista tai terveydenhuollosta. Kyse on perheistä: Perhe on yhä tärkeä yhteiskunnan sisäinen yksikkö ja instituutio. Mikäli emme viestitä, että kaikilla on mahdollisuus perheellistyä, suljemme tarkoituksellisesti ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tästä pääsemmekin takaisin juhlimaamme 50-vuotismerkkipäivään. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi ja siten homoseksuaalisuuden sulkeminen täysin yhteiskunnan ulkopuolelle täysin tuntuu nykypäivänä lähes absurdilta, kun miettii, kuinka iso yhteinen juhla vaikkapa Helsinki Pridesta on tullut.

Toissa vuonna juhlimme pridea myös Jyväskylässä. Tuolloin väkijoukon keskellä omassa kotikaupungissani pridelippujen liehuessa tuntui todella siltä, että rakkaus voittaa – kunhan emme vain lakkaa toimimasta sen ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Myös Suomella on peiliin katsomisen paikka

Teksti julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.

Erilaiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat aivan keskeisessä asemassa, kun teemme eduskunnassa töitä. Ne määrittelevät perustuslain lisäksi politiikkaamme.

Kaikessa päätöksenteossa tuleekin noudattaa ihmisoikeussopimuksia puoluekannasta riippumatta. Ne edustavat yhteisesti tunnustetua, vankinta arvopohjaamme.

Yksi näistä sopimuksista on YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimus (TSS-sopimus). Näihin niin kutsuttuihin TSS-oikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus riittävään sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja terveellisiin työolosuhteisiin. 

Samat oikeudet ovat hyvinvointivaltiomme perusta – ne ovatkin ihmisarvoisen elämän kannalta perustavanlaatuisia.

Suomen valtio raportoi säännöllisesti omasta toiminnastaan YK:n alaiselle TSS-oikeuksien komitealle. Myös aktiivinen kansalaisyhteiskuntamme arvioi valtion toimintaa ja välittää tiedon komitealle. Suomen tuorein raportti TSS-oikeuksista on huhtikuulta 2020. Järjestökenttä julkaisi oikeuksien toteutumisesta varjoraportin nyt syyskuussa.

Varjoraportin mukaan Suomella on yhä peiliin katsomisen paikka. Pidämme monia asioita helposti itsestäänselvyyksinä hyvinvointivaltiossa. Meillä on kuitenkin useita pitkään jatkuneita ihmisoikeusongelmia, joista Suomi on myös saanut toistuvia suosituksia. 

Komitea on jo aiemmin nostanut esiin muun muassa Suomen sosiaaliturvan tason riittämättömyyden. Lisäksi Suomea on kehotettu vahvistamaan syrjinnänvastaista lainsäädäntöä ja parantamaan työelämän tasa-arvoa. Myös terveydenhuollon resurssit sekä terveyspalvelujen saavutettavuus ovat olleet syynissä.

Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Näihin samoihin asioihin varjoraportti tarttuu edelleen. Lähtökohtainen ongelma näyttää olevan, ettemme aina tunnista terveyttä, toimeentuloa ja vaikkapa ikäihmisten hoivaa ihmisoikeuksiksi.

Toimia tarvitaan kaikilla tasoilla: Lainsäädännön parantamisen ja riittävän budjetoinnin lisäksi myös kunnissa tarvitaan lisää ihmisoikeusosaamista. Lastensuojelu on tästä hyvä esimerkki. Paikan päällä kunnissa tarvitaan riittävä ja pätevä henkilöstö oikeuksien toteutumiseksi, mutta lisäksi tarvitsemme sijaishuollon valvonnan tehostamista kansallisesti yhtenäisen ohjaus- ja valvontamallin avulla.

Korona on osaltaan eriarvoistanut ihmisten taloudellista ja sosiaalista tilannetta. Siksi hallitus onkin tarttunut toimeen entistä hanakammin: Viimeisimpänä hallitus on esittänyt 75 euron lisää kaikille toimeentulotukea saaville henkilöille loppuvuoden ajaksi. Lisäksi hallitus pienensi vastikään sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja ja laski niiden maksukattoa.

Toisaalta tällä vaalikaudella on käynnissä useita isoja eriarvoisuutta vähentäviä rakenneuudistuksia, kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sosiaaliturvan uudistukset. Näillä on iso merkitys, miten ihmisten oikeudet toteutuvat pitkällä aikavälillä.

Kaikkein keskeisintä on ymmärtää, että ihmisoikeudet turvataan arjessa. Esimerkiksi ensi kevään kuntavaalit vaikuttavat meidän kaikkien taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä koulutuksen kehitykseen.

Tehtävää riittää vielä vuosiksi. On loppujen lopuksi meidän kaikkien yhteinen asiamme, miten esimerkiksi ikäihmisten hoiva tai lasten yhdenvertainen varhaiskasvatus onnistuvat.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Koti ei ole monelle turvallinen!

Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen lehdessä 14.7.2020.

Kulunut kevät ja kesä on ollut monella tavalla erittäin raskas meistä monelle. Erityisen raskas heille, joilla ei ole turvallista kotia.

Koteihin sulkeutuminen on voinut olla monella perheelle, joissa on väkivaltainen ihminen, suorastaan helvetillistä. Poliisin ja Ensi- ja turvakotien liiton mukaan useat eri asiat viittaavat siihen, että perheväkivalta ja uhkaavat tilanteet ovat lisääntyneet koronavirukseen liittyvien rajoitusten aikana. Poliisille tuli aiempaa enemmän hälytyksiä kodeissa tapahtuvasta väkivallasta. Vaikeudet kotioloissa näkyvät poikkeustilan aikana myös piikkinä useiden järjestöjen palveluiden kysynnässä.

Edellinen hallitus ehti jo ilmaista, että tasa-arvo on saavutettu. Silti yksi pahimmista syrjinnän muodoista, lähisuhdeväkivalta rehottaa meillä. Suomessa joka kolmas nainen kokee eläessään lähisuhdeväkivaltaa. Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin paikka naiselle ‒ on siis vielä rutkasti matkaa siihen, että olemme tasa-arvoinen maa.

Lähisuhdeväkivallan jatkumon yleisyys tekee väkivallasta syrjinnän muodon, jota emme kuitenkaan usein osaa nähdä rakenteellisena epätasa-arvotekijänä. Lähisuhdeväkivalta nähdään yhä perheiden sisäisenä asiana ja suhteisiin liittyvänä yksityisenä asiana, vaikka todellisuudessa lähiväkivallalle altistavia tekijät ovat monilta osin samat kuin moniperustaiselle syrjinnälle muutoinkin altistavat tekijät.

Rodullistetut, maahanmuuttajataustaiset, suomea puhumattomat, mutta myös vammaiset naiset kokevat herkemmin lähisuhdeväkivaltaa. Huomion arvoista on myös se, että vaikka uhri olisi maahanmuuttajataustainen, useimmin näissä tapauksissa väkivaltaa käyttää kantasuomalainen mies.

Lähisuhdeväkivalta ei siis ole mikään “ulkoisista kulttuureista” saapuva ilmiö, vaan suomalaiseen yhteiskuntaan sisäänrakentunut syrjintä- ja vallankäytönmuoto, joka kohdistuu heikommassa asemassa olevaan henkilöön.

Lähisuhdeväkivalta ei siis ole mikään “ulkoisista kulttuureista” saapuva ilmiö, vaan suomalaiseen yhteiskuntaan sisäänrakentunut syrjintä- ja vallankäytönmuoto, joka kohdistuu heikommassa asemassa olevaan henkilöön. Uhrin kyvyttömyys puolustautua esimerkiksi vammaisena ei siis suojaa väkivallalta, vaan päinvastoin.

Kaikkein pahinta on, että vammaisuus tai esimerkiksi suomen-, ruotsin tai englanninkielen osaamattomuus voi hankaloittaa tai estää uhria myös hakemasta apua. Monet palvelut kun ovat saatavilla vain suomen kielillä ja esimerkiksi turvakodeista vain osa on esteettömiä.

Onneksi hallitus on tunnistanut tilanteen vakavuuden ja tarttuu ongelmiin ponnekkaasti. Kyse onkin ensisijaisesti siitä, että palveluihin saadaan riittävästi resursseja: aidosti esteettömiä ensi- ja turvakoteja on lisättävä ja sote- sekä rikospalveluiden työntekijöiden osaamista parannettava huomattavasti.

Samalla me kaikki voimme avata silmät sille, että maassamme useissa perheissä sen jäseniä lyödään toistuvasti. Tälläkin hetkellä joku lähipiirissäsi saattaa kokea lähisuhdeväkivaltaa. Ongelma ei poistu sillä, että kuvittelemme väkivallan kohdistuvan sattumanvaraisesti, kun kyse on systemaattisesta väkivallan muodosta.

Meidän päättäjien eri tasoilla tulee olla tarkkana. On meidän tehtävä varmistaa, että myös poikkeusoloissa sosiaalipalvelut toimivat ja ovat ihmisiä lähellä. Avun hakeminen tulee olla olla aina mahdollista matalalla kynnyksellä!

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Vammaisten oikeuksista on huolehdittava

Teksti on julkaostu alunperin Keskisuomalaisessa 13.6.2020.

Vaikka korona pysäyttikin yhteiskunnan monelta osin, on eräs asia, jossa emme saa koskaan pysähtyä: perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen. Tuo tavoite on nyt kenties tärkeämpää kuin koskaan, sillä koronakriisi on ollut kaikkea muuta kuin yhdenvertainen. Pandemia on korostanut monia ongelmia eri ihmisryhmien oikeuksissa ja palveluissa.

Eräs erityinen huoli on noussut sekä vammaisjärjestöiltä että vammaisilta ihmisiltä ja heidän läheisiltään. Vammaisten tarve sosiaali- ja terveyspalveluille on usein jatkuvaa, minkä vuoksi koronakriisissä huolta herättää paitsi itse virus, myös palvelujen toimiminen poikkeustilanteessa.

Monet vammaiset tarvitsevatkin sairaanhoitopalvelujen lisäksi säännöllistä kuntoutusta. Molemmat uhkasivat hetkeksi keskeytyä, kun kiireetöntä hoitoa lykättiin ja kuntoutuspalveluita rajattiin ja keskeytettiin koronan takia.

Kuntoutuksen osalta tilanne saatiin joiltain osin korjattua nopeahkosti ja terveydenhuollossakin ollaan pääsemässä lähelle normaalia.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Kuntoutuksen lyhytkin keskeytyminen voi heikentää vammaisen toimintakykyä pitkäksi aikaa ja osoittautua myös hengenvaaralliseksi.

Kevään aikana nousikin monia kysymyksiä koronan vaatimasta hoidosta: onhan kaikkien tarvitsema hoito turvattu? Eihän ketään jätetä automaattisesti tehohoidon ulkopuolelle?

Vammaisuus tai toimintarajoite ei lähtökohtaisesti tarkoita koronan riskiryhmään kuulumista.

Vammaisella henkilöllä voi kuitenkin olla perussairaus tai muita tekijöitä, jotka lisäävät hänen riskiään saada vakava koronavirusinfektio. Vamma itsessään voi myös vaikeuttaa tiettyjä hoitomuotoja.

Vammaisuus ei saa itsessään olla hoidon rajauksen peruste.

Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan yhden kunnan vammaispalvelupäällikkö oli esittänyt yksityisen palvelutuottajan asumisyksikölle pyynnön listata ne yksikön asukkaat, jotka eivät kestäisi tehohoitoa.

Myös vammaisjärjestö Kynnys ry on tiedottanut tapauksesta, jossa oli linjattu, ettei kukaan asumisyksikön asukkaista saisi tehohoitoa koronavirustaudin vuoksi.

Tämä on yksiselitteisesti väärin! Hoitolinjausten tekeminen kuuluu sairastunutta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille yksilöllistä tilannetta arvioiden.

Tärkeintä on muistaa, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen. Sopimuksen mukaisesti julkisen vallan on varmistettava vammaisten henkilöiden suojelu ja turvallisuus vaaratilanteissa. Tämä velvollisuus ei häviä pandemian vuoksi!

Vammaiset henkilöt ovat poikkeusoloissa erityisen haavoittuvaisessa asemassa myös muilta osin.

Kuntien vaikea taloustilanne voi vaikeuttaa vammaispalvelujen saatavuutta nopeastikin, jos henkilökuntaa lomautetaan – vaikka vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittämisessä on poikkeustilanteessakin noudatettava säädettyä määräaikaa.

Itse koronavirus luo palvelujen järjestämiseen myös omat haasteensa. Kuntien on nimittäin varmistettava, että omaishoidon tai henkilökohtaisen avun varassa olevien hoito ja apu jatkuvat, vaikka omaishoitaja, omaishoidettava, avustettava tai avustavat henkilöt sairastuisivat koronaan.

Toisaalta korona vaikuttaa myös monen lievemmin vammaisen elämään: kun työttömyys- ja lomautusaalto iskee Suomen yli, ovat vammaiset juuri niitä, joiden työllisyystilanne heikkenee entisestään.

Vammaiset nuoret kamppailevat nyt ikätovereitaan vieläkin enemmän itsenäistymiskysymysten parissa: pääsenkö opiskelemaan, jos yhä useampi hakeutuu nyt opintojen pariin? Saanko koskaan töitä, jos korona aiheuttaa pitkän laman?

Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa ja työelämässä on yhä ajankohtaista, vaikka korona on kuormittanut äkillisesti ja perustavanlaatuisesti koko järjestelmäämme.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Nyt pitää pysyä kotona, jos se vain on mahdollista

Julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 25.3.2020.

Elämme nyt historiallisesti poikkeuksellisia aikoja: Suomessa on otettu käyttöön valmiuslaki. Koronavirus on haastanut myös päätöksentekojärjestelmämme, mutta Suomen valtiosääntö on toistaiseksi selvinnyt kriisitestistä ja kyennyt nopeaan päätöksentekoon.

Vaikka nyt vaaditaankin toimintaa, on tärkeää muistaa, että Suomi on yhä oikeusvaltio ja ihmisten perusoikeuksia tulee rajoittaa vain niiltä osin kuin se on elintärkeää. Normaalioloihin palataan niin pian kuin mahdollista.

Olen ollut perustuslakivaliokunnassa käsittelemässä valmiuslakia koko prosessin ajan. Totesimme mietinnössämme, että valmiuslain käyttöönottoasetuksen perustelujen ja muiden selvityksen valossa maassa vallitsevat valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetut poikkeusolot.

Tässä tapauksessa poikkeusolot aiheuttaa hyvin laajalle levinnyt vaarallinen kulkutauti, pandemia, joka rinnastuu vaikutuksiltaan erityisen vakavaan suuronnettomuuteen.

Tilanne on aidosti vakava, eikä valmiuslakia ole otettu käyttöön kevein perustein.

Tilanne on aidosti vakava, eikä valmiuslakia ole otettu käyttöön kevein perustein.

Tilanteen rinnastuminen vaikutuksiltaan erityisen vakavaan suuronnettomuuteen tarkoittaa, että isot uhrimäärät ovat todellinen riski.

Valmiuslaki on otettu käyttöön vain tietyiltä osin ja pääsääntöisesti tarvittavat toimenpiteet pyritään turvaamaan olemassa olevalla lainsäädännöllä.

Nyt tehdyt päätökset valmiuslain käyttöönotosta eivät siis tarkoita sitä, että kaikkia esitettyjä rajoituksia tehtäisiin heti. Sen sijaan valmiuslaki tarjoaa hallitukselle tarpeeksi laajan työkalupakin, jolla voidaan ehkäistä koronaviruksen voimakasta leviämistä. Sitä vähemmän noita työkaluja tarvitaan, mitä enemmän ihmiset pysyvät kotona.

Näin suojellaan erityisesti riskiryhmiä sekä terveydenhuollon kantokykyä. Totuus on kuitenkin, että tartunta voi iskeä keneen tahansa ja sairaalahoitoon voi joutua, vaikka ei kuuluisi riskiryhmään. Olemme tilanteessa, jossa vähempi ei enää riitä.

Poikkeustilanteessakin perustuslakivaliokunta toteuttaa yhtä tärkeintä tehtäväänsä: Tarkastelemme joka ikistä esitystä valmiuslain osalta tarkasti.

Esitettyjen toimien tulee olla hyvin perusteltuja, tarkasti rajattuja ja sellaisia, että perusoikeuksia rajoitetaan vain välttämättömiltä osin, kuten aiemmin on todettu.

Olemme tämän suhteen tiukkoja. Tältä osin kansalaiset voivat siis olla rauhassa. Tilanne on silti kaikin tavoin poikkeuksellinen ja monella on varmasti vaikea tottua siihen.

Oikeus elämään on ihmisoikeuksista kaikkein perustavin. Siitä tässäkin on kyse.

Toimenpiteisiin on kuitenkin perusteet: Oikeus elämään on ihmisoikeuksista kaikkein perustavin. Siitä tässäkin on kyse. Pyrimme suojelemaan ihmishenkiä.

Tähän hallitus ja viranomaiset tarvitsevat kuitenkin kaikkien apua. Nyt on aika jäädä kotiin vapaaehtoisesti ja minimoida sosiaaliset kontaktit.

blogi2

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomi oli viimeisimpiä EU-maita, joka ratifioi vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut sopimus oli askel oikeaan suuntaan, vaikka se tapahtuikin hävettävän myöhään. Kaikki sopimuksen kohdat eivät kuitenkaan toteudu vaaditun mukaisesti.

Hankintalaki tuottaa ongelmia

Vammaispalveluiden kilpailutuksia ohjaavat useissa tapauksissa enemmän taloudelliset näkökulmat kuin vammaisten ihmisten tarpeet ja itsemääräämisoikeus. Hankintalain mukainen kilpailutus aiheuttaa tällä hetkellä merkittäviä ongelmia vammaisten asumis-, kuljetus että kuntoutuspalveluiden toteutumisessa.

Vammaispalveluiden kilpailutukset ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka asianomaiset jäävät itse prosessin ulkopuolelle. Kilpailutuksissa palvelusopimuksen muodostavat kunnat ja palveluntuottajat, eikä vammaisilla itsellään ole osaa asioidensa järjestämisessä. Tämä aiheuttaa ‒ paitsi absurdeja ‒ myös ihmisoikeuksia rikkovia tilanteita.

Vammaiset eivät ole vain hoidon ja holhouksen kohteita

Yhteiskunnassamme on yhä syvään juurtuneita vammaisia syrjiviä asenteita ja rakenteita. Ne eivät muutu ennen laajamittaista asennemuutosta.

Vammaisia ihmisiä tarkastellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes poikkeuksetta vain lääketieteellisestä näkökulmasta ja pelkästään hoidon ja holhoamisen kohteina. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta ja monissa tapauksissa estää vammaista määrittelemästä omaa elämäänsä kykyjensä puitteissa.

Meidän on taattava vammaisille tarvittavat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisina jäseninä. Vammaisia ihmisiä ei tule käsitellä yhtenäisenä ryhmänä, vaan jokainen tulisi nähdä yksilönä, jolla on omat tarpeensa.

Vammaisten syrjintä on yleistä

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tekemässä selvityksessä käy ilmi, että yli 50 prosenttia vammaisista kokee asenneilmapiirin vammaisia kohtaan huonoksi tai erittäin huonoksi. Jopa 64,2 prosenttia koki tulleensa syrjityksi kuluneen vuoden aikana. Luvut ovat hälyttäviä: Ne osoittavat, kuinka meillä on paljon matkaa siihen, että jokainen kokisi olevansa arvostettu ja yhdenvertainen osa yhteiskuntaamme.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat vammaiset lapset ja nuoret – aikuisten ehdoilla tehdyt tukitoimet eivät monesti ole heille soveltuvia. Muun muassa vaikeudet henkilökohtaisen avun ja kuljetusten järjestämisestä rajaavat helposti vammaisen nuoren yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ratkaisut ovat olemassa – vaaditaan tahtoa taata ihmisoikeudet kaikille

Seuraavalla hallituskaudella tulee puuttua ongelmiin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Aivan ensimmäiseksi uuden hallituksen on laadittava vammaispoliittinen ohjelma, jossa on huomioitava myös YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seuranta. Toisaalta vammaisten henkilöiden työllisyysastetta on nostettava samalla kuin muunkin väestön: Koulutuksesta huolimatta vammaiset työllistyvät huonosti johtuen muun muassa työnantajien asenteista. Työllistyminen mahdollistetaan yksilöllisellä sekä riittävällä ammatillisella ja lääkinnällisellä kuntoutuksella.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että vammaisjärjestöt otetaan asianmukaisella tavalla mukaan vammaisia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman tarvittavia resursseja: Siksi eduskunnan tulee huolehtia, että kansalaisjärjestöille annetaan riittävästi taloudellista tukea.

blogi4

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Julkaistu 9.9.2016
Helsingin Sanomissa yhteismielipidekirjoituksena
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000002919932.html 

Kuinka käy perusoikeuksien sotessa?

Vuonna 2016 Suomessa on mahdollista, ettet välttämättä saa päättää missä ja miten asut – jos olet vammainen. Espoon kaupunki kilpailutti keväällä 2016 vammaispalvelujen asumispalvelujen tuotannon. Vammaisten jokapäiväisen elämän kilpailuttamista vastaan pidetään mielenosoitus Helsingissä 8.9.2016.

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valitusmenettelyn 11.5.2016 – kahdeksan vuotta myöhemmin kuin kansainvälinen sopimus astui voimaan. Sopimuksiin sitoutuminen ei tunnu vaikuttavan käytäntöön, sillä vammaisten oikeudet uhkaavat jäädä vastaisuudessa hankintalain jalkoihin.

Onko vammaisten asumisen ja päivittäisen tuen kilpailutus tulevaisuutta? On iso kysymysmerkki, kuinka soteuudistus ottaa huomioon vammaisten oikeudet ja inhimillisen, arvokkaan elämän toteutumisen. Uhkana on, että hallituksen ajama sotepalvelujen vapaavalintaisuus kokee inflaation juuri vammaisuuden edessä. Pahimmillaan lopputulos voi johtaa kokonaisen ihmisryhmän pakkomuuttoon toiselle puolelle maakuntaa.

Jatkuvaa ja välitöntä apua tarvitsevan ihmisryhmän asumispalveluiden kilpailuttaminen itsessään on eettinen ongelma: Vammaisten kohtalo altistetaan taloudellisten näkökulmien ristipaineeseen.

Huoli ei ole liioiteltua. Muun muuassa Espoon vammaisten asumispalvelujen kilpailutuksessa tarjousten vertailuperusteina käytettiin palvelun hintaa 80% ja laatua 20%. Kaipaatko sinäkin omaan elämääsi vain 20% laatua?

Soteuudistuksessa tulee huolehtia, että perusoikeudet toteutuvat ja myös vammaisella yksilöllä on mahdollisuus päättää omasta elämästään. Huomattavaa on, että sitoutuessaan YK:n vammaissopimukseen, Suomi sitoutuu myös sen artiklaan 19: Vammainen itse päättää asumisestaan, eikä ole velvollinen käyttämään ennalta määrättyjä asumisjärjestelyjä.



Bella Forsgrén,
vammaisen ihmisen läheinen

Riikka Leinonen,
CP-vammainen, itsenäinen aikuinen