Artikkeli on julkaistu alun perin 20.3.2021 Keskisuomalaisessa.

Vietämme nyt rasisminvastaista viikkoa. Siksi pyydänkin sinua tekemään pienen ajatusleikin.

Istu alas ja mieti tovi, jos sinulta udeltaisiin säännöllisesti – joskus jopa päivittäin – henkilökohtaisia asioita mitä erilaisimmissa tilanteissa: Lääkärissä, työhaastattelussa, ihan kauppareissullakin sinulta kyseltäisiin taustastasi, vanhemmistasi tai vaikkapa kielitaidostasi. Ihmiset tekisivät mitä omituisimpia oletuksia ihonvärisi ja nimesi perusteella, tuntematta sinua lainkaan.

Sen jälkeen pohdi, että jokainen tällainen tilanne olisi myös riski. Periaatteessa et voi tietää, milloin päädytkin tilanteeseen, jossa koet rasistista häirintää tai jopa väkivallan uhkaa. Toisinaan erilaiset rasistiset huutelut tulevat aivan puun takaa – myös lapsille.

Muun muassa tällaista on arkipäiväinen rasismi. Kuulostaa kuluttavalta pidemmän päälle, vai mitä? Kukaan ei jaksa, jos jatkuvasti kysytään tavalla tai toisella, miksi sinä olet täällä.

Toistuvan rasismin vaikutukset jaksamiseen ja mielenterveyteen voivat olla vakavia, tutkitustikin. Ilmiö tunnetaan nimellä vähemmistöstressi.

Toistuvat kokemukset rasismista voivat johtaa jopa post-traumaattiseen stressihäiriöön. Oireet ovat samankaltaisia kuin monen tuntemassa sotatraumassa: häpeää, ahdistusta, itsesyytöksiä, masennusta.

Kun ympäristö näkee ihmisen jatkuvasti jollain tavalla vääränlaisena, poikkeavana sekä riittämättömänä, alkaa ihminen itsekin vähitellen uskoa huonommuuteensa.

Rasistiset kommentit ja väkivallan uhka, joita rodullistetut suomalaiset kokevat julkisissa tiloissa, ovat toisaalta vain jäävuoren huippu.

Suomessa miellämme rasismin usein lähinnä näkisi ”henkilökohtaisiksi” ja ulospäin yksittäisiksi näyttäytyviksi hyökkäyksiksi. Oikeasti rasismi on läpileikkaavaa: Se näkyy tahattomina, arkisina mikroaggressioina (henkilökohtaiset utelut, joita kuvailin alussa), mutta myös rakenteissa tapahtuvana rasismina, kuten työllistymisen vaikeuksina.

Tiedämme, että Suomessa on vaikea päästä edes työhaastatteluun, mikäli nimi ei satu olemaan suomenkielinen. Jätämme valtavasti käyttämättä jo nyt rodullistettujen ihmisten potentiaalia – ja samaan aikaan toivomme työperäisestä maahanmuutosta ratkaisua huoltovajeeseen. Yhtälö ei yksinkertaisesti toimi, ellemme pääse eroon rakenteellisesta rasismista.

Tilanteen purkamiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että rasismi ei ole mikään uusi ilmiö Suomessa. Meilläkin on varsin rasistinen historia. Siitä huolimatta, että pidämme usein itseämme mallikelpoisina.

Romaanien ja saamelaisten syrjintä ovat klassikkoesimerkkejä suomalaisesta rasismista.

Saamelaisten pakkoassimilaation myötä heiltä haluttiin viedä kieli ja kulttuuri. Perheitä erotettiin ja perinteisten elinkeinojen harjoitusta vaikeutetaan yhä tänäkin päivänä. Vaikka monet historian hävettävät käytännöt on poistettu laista, syrjii Suomi edelleen saamelaisia myös lainsäädännön tasolla.

Jotta pääsemme eteenpäin, meidän on tunnustettava, että yhteiskuntamme toimii yhä sillä oletuksella, että valkoihoisuus, heteroseksuaalisuus ja vammattomuus ovat lähtökohtia. Niistä tavalla tai toisella eroaminen uhkaa pahimmillaan syöstä ihmisiä masennukseen ja syrjäytymiseen. Tämä ei ole ihmisten vika, vaan yhteiskunnan.

Viime vuosien somekeskustelussa on ollut mahtava nähdä, kuinka rodullistetut eivät enää pelkää käyttää ääntään. Aivan lähiviikkoina muun muassa räppäri Yeboyah nosti suomiräppiä koskevan keskustelun aivan uudelle tasolle – koko genre ryhtyi pohtimaan kulttuurista omimista syvemmin.

Samaan aikaan on tärkeä muistaa, että rasisminvastaista työtä ei voi jättää vähemmistöihin harteille. Emme voi vaatia, eikä olettaa, että vähemmistöjen edustajat jaksavat uudelleen ja uudelleen puida julkisuudessa traumaattisia, rasistisia kokemuksiaan.

Maailma muuttuu vain niin, että enemmistö muuttaa rakenteita: Sen tehtävä on tunnistaa ja purkaa normeja ja rakenteita, jotka estävät rodullistettujen ihmisten yhdenvertaisuuden yhteiskunnassa.

Julkaistu JYY:n sivuilla 23.3.2018
https://jyy.fi/rasismi-ei-kuulu-sitseille/

Rasismi ei kuulu sitseille

Jodelissa on käynyt vilkas keskustelu sitseistä, joissa on tällä viikolla esiintynyt rasistista käytöstä ja kielenkäyttöä. Tällä viikolla vietetään rasisminvastaista viikkoa, jossa korostetaan yksittäisen ihmisen vastuuta toimia oikein rasistisessa tilanteessa. Jokainen kantaa vastuun omista asenteistaan ja valinnoistaan. Aina ihminen ei välttämättä ymmärrä käyttäytyvänsä loukkaavasti. Onkin tärkeää ottaa asioista selvää ja yrittää asettua muiden ihmisen asemaan. Tämän vuoksi alla on avattu sitä, miksi esimerkiksi blackface-meikki ja n-sana eivät koskaan kuulu hauskoille sitseille. Rasistiseen kielenkäyttöön tai tekoihin puuttuminen ei ole mielensäpahoittamista, huumorintajuttomuutta eikä ilonpilausta vaan aidon yhdenvertaisuuden edistämistä ja hauskojen sitsien varmistamista kaikille.

Muutama sana sitsihistoriastani. Kävin fuksi-aikoina oman ainejärjestöni sitseillä tiheään tahtiin. Meininki oli yleisesti hilpeä, mutta samalla toista kunnioittava. Oli kuitenkin satunnaisia tapauksia, joissa tietyt rangaistukset tai sitsilaulut menivät yli eikä kaikilla enää ollut hauskaa. Näissä tilanteissa on erittäin tärkeää, että ilmapiiri on avoin ja turvallinen. Oman ainejärjestöni sitseillä uskalsin sanoa ääneen, jos jokin sitsikäytäntö loukkasi, sillä tutut toimijat ja ainejärjestön ilmapiiri olivat vahvasti syrjintää vastustavia. Kaikille tai kaikissa tilanteissa suoran palautteen antaminen ei kuitenkaan ole helppoa tai mahdollista mielensäpahoittajaksi tai ilonpilaajaksi leimaantumisen pelon takia. Meillä kaikilla on vastuu ottaa palaute vastaan asiallisesti ja vaadittavalla vakavuudella.

Syrjintää vastustava ja avoin ilmapiiri mahdollistivat minun turvallisen osallistumisen tapahtumiin. Olen kuitenkin joutunut kokemaan epämukaviakin hetkiä, kun tapahtuman järjestäjät eivät ole puuttuneet rasistiseen laulantaan tai vitsailuun. Viime vuonna JYYn sitseillä yhdessä laulussa laulettiin järjestäjän sitsivihkoon kuulumaton säkeistö, jossa käytettiin n-sanaa. Koin tämän ahdistavaksi ja tänä vuonna kartoin kyseisiä sitsejä vedoten kiireeseen. Rasismin ei pitäisi vaikuttaa ihmisten osallistumismahdollisuuksiin.

Miksi blackface-meikki on rasistinen?

Blackface-meikillä on synkkä historia, jota on mahdotonta ohittaa. Blackfacen rasistiset juuret juontavat Yhdysvalloissa 1800-luvulla näytelmissä käytössä olleeseen tapaan, jossa valkoiset näyttelijät maalasivat naamansa kenkälankilla mustaksi esittäessään tummaihoisia henkilöitä. Roolihahmot olivat erittäin stereotyyppisiä ja usein pilkallisia versioita tummaihoisista henkilöistä.

Historian takia blackfacella on vahva yhteys kolonialismiin, orjuuteen ja valkoiseen ylivaltaan. Blackfacen rasistisuus perustuu siis juuri sen historialliseen asiayhteyteen, vaikka blackfacea käyttävässä esityksessä ei suoraan pilkattaisikaan tummaihoisia.

Usein liittyen blackfaceen liittyen kuulee sanottavan että ei ollut tarkoitus olla rasistinen tai että tarkoitin esityksen täysin harmittomaksi. Keskustelussa blackfacen loukkaavuudesta ei ole oleellista se, ovatko esityksen tekijät tarkoittaneet sen rasistikseksi vai eivät. Merkityksellistä on se, jos tapaus on yleisesti tulkittavissa loukkaavaksi ja jos se sellaiseksi koetaan. Blackface on rasistinen yksinkertaisesti siksi, että se koetaan rasistiseksi.

Sanoilla on väliä

Kieli on vaikutusvaltaista, koska sillä on kyky luokitella ja nimetä asioita, ilmiöitä ja ihmisiä. Kielellä on määrittelyvaltaa, jota voimme käyttää, muokata tai vastustaa. Mitkään sanavalinnat eivät ole neutraaleja, vaan niillä on merkitystä.

Harvat myöntävät käyttäytyneensä tai puhuneensa rasistisesti, vaan kuittaavat sen vitsailuna. Rasistisia vitsejä ei usein mielletä rasismiksi ja niihin puuttuvia solvataan helposti tiukkapipoksi tai huumorintajuttomaksi. Vitsien taustalla on kuitenkin rasistinen arvomaailma, jota humorististenkin juttujen kerronta pönkittää.

Stereotypioita vahvistavat tai ihmisiä alentavat vitsit tuottavat ja perustelevat osaltaan eri ryhmien eriarvoisuutta ja loukkaavat vitsien kohteena olevia. Vaikka vitsillä ei tarkoittaisi loukata, se loukkaa silti.

Miksi n-sanaa ei tulisi käyttää

N-sana ei ole neutraali sanavalinta missään tilanteissa. N-sana viittaa kolonialismin aikoihin, jolloin mustaihoisia ihmisiä pidettiin kauppatavarana, villeinä ja tyhminä. Sanan käyttö ylläpitää edelleen ajatusta siitä, että valkoihoiset ovat muiden ihmisten yläpuolella, ja näin sen käyttö rakentaa epätasa-arvoa ja arvojärjestystä ihmisten välille. Muun muassa näistä syistä n-sanan käyttö loukkaa erityisesti mustaa väestöryhmää, mutta myös monia muita.

Sanan käytön puolustaminen tuntuu olevan monille lähes sydämen asia. Usein sanan käyttöä perustellaan sillä, että se oli kauan sitten loukkaava sana, mutta väitetään että se ei olisi sitä enää. Useat ovat puolustaneen muun muassa n-sanan käyttöä tietyssä sitsilaulussa, koska siinä kritisoidaan ja naureskellaan ensisijaisesti toiselle taholle tummaihoisten sijaan. Tämä ei silti oikeuta n-sanan käyttöä, koska se on loukkaavaa kaikissa tilanteissa.

N-sanasta käydyn julkisen keskustelun ongelmana on ollut, että äänensä ovat vain harvoin saaneet kuuluviin sanalla pilkatut, ja näin puheen kohteena olevien ihmisten näkemys on jäänyt kuulematta.

Sanan käytöstä on keskusteltu viime vuosina Suomessakin niin paljon, että on hyvin vaikea kuvitella, että joku ei olisi tietoinen sanan kiistanalaisuudesta ja loukkaavuudesta.

Sitsit ovat tärkeä ja omaleimainen osa opiskelijakulttuuria. Hyvin järjestettynä ne ovat yhteisöllinen tapahtuma, johon kaikkien on turvallista osallistua. Pidetään omalta osaltamme huolta siitä, että kaikilla on hyvä olla sitseillä – rasismiin puuttuminen on meidän jokaisen velvollisuus ja oikeus.

Bella Forsgrén

Posts tagged: rasismi

Rasismi vähenee vain rakenteita muuttaen

Artikkeli on julkaistu alun perin 20.3.2021 Keskisuomalaisessa.

Vietämme nyt rasisminvastaista viikkoa. Siksi pyydänkin sinua tekemään pienen ajatusleikin.