Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Opintojen alku on nyt erilainen

Teksti on julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 22.8.2020.

Julkisuudessa on keskusteltu paljon etäopetuksen vaikutuksista peruskouluihin ja lukioihin, mutta korkeakouluopiskelijat ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

Alkava syksy aloittaa kuitenkin monen elämässä aivan uuden vaiheen uusien opintojen myötä – ja samalla korkeakouluissa joudutaan pohtimaan, kuinka uudet opiskelijat pääsevät hyvään alkuun koronasta huolimatta.

Vaikka opiskelijat ovat edenneet opinnoissaan varsin hyvin koronakeväällä, on monen jaksaminen ollut koetuksella. Keväällä toteutetussa tutkimuksessa yhteensä 2 500 Helsingin yliopiston eri alojen opiskelijaa vastasi kyselyyn poikkeustilanteen vaikutuksista hyvinvointiin. Tulokset osoittavat, että korona-aika polarisoi entisestään opiskelijoita.

Olosuhteet uuvuttavat huolestuttavan isoa osaa korkeakouluopiskelijoista.

Opiskelijoita vaaditaan tällä hetkellä erityisen paljon itsensä johtamista – ja se on monelle haastavaa. Myös tulevaisuus huolestuttaa.

Työllistyminen sekä taloudelliset huolet painavat samalla, kun moni vasta harjoittelee itsenäistymistä.

Toisaalta monet psykologiset perustarpeet jäävät tyydyttymättä, kun sosiaalisuus on minimissä ja yhteisöllisyyden tunne katoaa.

Aiemmista tutkimustuloksista poiketen erityisesti nuoremmat yliopisto-opiskelijat ovat uupuneita.

Korkeakouluissa tuleekin olla erittäin tarkkana, sillä uusi lukukausi tuo mukanaan uudet opiskelijat, joiden jaksamisesta huolehtiminen on nyt erityisen tärkeää.

Korkeakouluopintojen aloittaminen on iso askel monen nuoren elämässä ja monesti aivan ensimmäisillä hetkillä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Korkeakouluopintojen aloittaminen on iso askel monen nuoren elämässä ja monesti aivan ensimmäisillä hetkillä on kauaskantoisia vaikutuksia.

Jos opintopaikan muut ihmiset ja aiheet tuntuvat jo alussa omilta, eivät pienet alkusäädöt ja -kankeudet haittaa juurikaan.

Parhaimmillaan syntyy elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja sitä huomaa olevansa oikealla alalla.

Muistan hyvin, kun aloitin itse opinnot Jyväskylän yliopistossa. Tuolloin ei ollut tietoakaan koronasta, mutta uusi alku oli silti kaikin puolin todella jännittävä – ja myös monin tavoin stressaava: Löydänkö oikeaan paikkaan? Saanko uusia kavereita? Miten kursseille ilmoittaudutaan? Pidänkö opinnoistani, kuinkakohan raskaita ne ovat? Pärjäänköhän ylipäätään?

Valloillaan oleva koronatilanne lisää näitä kysymyksiä entisestään.

Monissa korkeakouluissa jatketaan pääsääntöistä etäilyä nyt syksyllä. Onneksi kuitenkin monet opintonsa ensimmäistä vuotta aloittavat pääsevät aloittamaan opintonsa paikan päällä ja kasvotusten.

Edessä on vaikea yhtälö, jota nyt ratkotaan kuumeisesti monissa korkeakouluissa ympäri Suomen.

Uusiin tuttavuuksiin ja ystävyyksiin olisi kyettävä pitämään etäisyyttä. Samalla opintojen etenemisenkin kannalta olisi tärkeää, että opiskelijoiden välille syntyisi yhteisö.

Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, mikäli yliopistot, ammattikorkeat ja ammatilliset oppilaitokset pystyisivät olemaan koko lukuvuoden auki edes osittain.

Tällöin uudet opiskelijat tulisivat tutuksi myös omien opettajien ja muun korkeakouluhenkilökunnan kanssa. Opintojen edetessä ja mahdollisten haasteiden ilmetessä on tärkeää, että opiskelijoilla on jo hyvä kontakti opetushenkilökuntaan.

Monella alalla lähiopetus on myös välttämättömyys eikä kaikkea voi opettaa etänä. Tässäkään mielessä korona ei kohtele eri ihmisryhmiä mitenkään kovin yhdenvertaisesti.

Tilanteen erikoislaatuisuudesta ja haasteellisuudesta huolimatta opintojen alkaminen on iloinen asia.

Haluankin kannustaa siihen, että jokainen uusi – ja myös ”vanha” opiskelija – nauttisi alkavasta syksystä.

Samalla opiskelijayhteisöltä vaaditaan nyt innovatiivisuutta ja kekseliäisyyttä, jotta uusiin ihmisiin tutustuminen ja yhteisöllisyys olisi mahdollista turvaväleistä huolimatta tai niistä luopumatta.

blogi3

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

Korkeakoulujen uudet rahoitusmallit hyväksyttiin tänä keväänä. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille laadittiin omat rahoitusmallinsa. Rahoitusmallit määräävät sen, miten valtion korkeakoulutukseen varattu budjetti jaetaan korkeakoulujen kesken. Rahoitusmallilla valtio pyrkii ohjaamaan korkeakoulujen toimintaa haluamaansa suuntaan, eli kyseessä on keskeinen poliittinen työkalu.

Uusia rahoitusmalleja on työstetty osana Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -hanketta. Mikä siis muuttuu vuonna 2021 voimaan astuvissa malleissa?

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että uusissa rahoitusmalleissa käytetään edelleen todella paljon tulosohjausta. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulut saavat rahaa ainoastaan konkreettisia tuloksia vastaan (esimerkiksi kun opiskelija valmistuu tai julkaistaan tieteellinen artikkeli). Tämä on tietenkin jollain asteella perusteltua, mutta uudessa mallissa nämä tulosohjauksen piirteet korostuvat poikkeuksellisen vahvasti.

Miksi me emme luota korkeakoulujen osaavaan henkilökuntaan?

Korkeakoulut ansaitsevat enemmän vakaata rahoitusta, jotta toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu on mahdollista. Rahoitusmallit eivät myöskään lunasta lupausta yksinkertaisuudesta ja ennustettavuudesta. Mallien osia eli indikaattoreita on edelleen paljon ja jotkut niistä ovat varsin monimutkaisia. Uusista malleista ei siis voi kovin suoraan päätellä, millaisia vaikutuksia niillä on missäkin korkeakouluissa.

Yliopistojen osalta uusi rahoitusmalli palkitsee entistä vahvemmin opiskelijoiden nopeasta valmistumisesta. Realistisena uhkakuvana on, että rahoitusvajeesta kärsivät yliopistot käyttävät opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen kehittämisen kannalta kyseenalaisia keinoja valmistumisen nopeuttamiseen. On esimerkiksi mahdollista, että vaihtoon lähtemisestä tehdään nykyistä vaikeampaa, sillä se usein hieman viivästyttää valmistumista.

Kansainvälinen kokemus on kuitenkin ehdottoman tärkeää työelämässä, ja siihen tulisi kannustaa. Nykyisessä mallissa kansainvälistymisestä palkitaan suoraan, mutta uudessa mallissa se on siirretty osaksi strategiaperusteista rahoitusta, joten todellisia vaikutuksia on vaikea arvioida.

Lisäksi uusi malli palkitsee pienemmällä summalla sellaisista suoritetuista tutkinnoista, joiden tekijällä on jo toinen samantasoinen tutkinto. Tällöin korkeakoululla on pienempi motiivi panostaa toista tutkintoa tekeviin opiskelijoihin. Työelämän murroksessa pitäisi nimenomaan kannustaa osaamisen päivittämiseen ja kehittämiseen sen sijaan, että sille asetetaan esteitä!

Mallista löytyy myös hyviä puolia

Erinomainen lisäys malliin on niin kutsuttu laadullisen työllistymisen indikaattori, joka palkitsee siitä, että opiskelijat valmistuvat omaa tutkintoaan vastaaviin työtehtäviin. Tämä kannustaa mielekkäällä tavalla korkeakouluja ottamaan työelämän tarpeet huomioon kehittäessään opetustaan ja ohjaustaan.

Hyvä muutos yliopistojen uudessa rahoitusmallissa on myös se, että epämääräistä strategiarahoitusta on selkeytetty: jatkossa osa strategiarahoituksesta myönnetään yliopistojen omiin strategioihin perustuen ja loput nykyiseen tapaan ministeriön harkinnan mukaan. Harmillista on se, että strategiarahoituksen kasvaessa perusrahoituksen osuus pienenee.

Rahoitusmalli on erittäin keskeinen asia korkeakoulupolitiikassa, mutta on kuitenkin ehdottomasti muistettava, että siihen tehtävät muutokset eivät lainkaan vaikuta siihen, kuinka suuri potti korkeakouluille on ylipäänsä jaettavissa.  

Laadukas ja yhdenvertainen korkeakoulutus on ollut Suomen menestyksen mahdollistaja ja sen tulevaisuus on turvattava riittävällä rahoituksella. Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaamisen sijaan meidän tulisi panostaa tulevaisuuden osaamiseen.