Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Vammaisten oikeuksista on huolehdittava

by Kolumni
Teksti on julkaostu alunperin Keskisuomalaisessa 13.6.2020.

Vaikka korona pysäyttikin yhteiskunnan monelta osin, on eräs asia, jossa emme saa koskaan pysähtyä: perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen. Tuo tavoite on nyt kenties tärkeämpää kuin koskaan, sillä koronakriisi on ollut kaikkea muuta kuin yhdenvertainen. Pandemia on korostanut monia ongelmia eri ihmisryhmien oikeuksissa ja palveluissa.

Eräs erityinen huoli on noussut sekä vammaisjärjestöiltä että vammaisilta ihmisiltä ja heidän läheisiltään. Vammaisten tarve sosiaali- ja terveyspalveluille on usein jatkuvaa, minkä vuoksi koronakriisissä huolta herättää paitsi itse virus, myös palvelujen toimiminen poikkeustilanteessa.

Monet vammaiset tarvitsevatkin sairaanhoitopalvelujen lisäksi säännöllistä kuntoutusta. Molemmat uhkasivat hetkeksi keskeytyä, kun kiireetöntä hoitoa lykättiin ja kuntoutuspalveluita rajattiin ja keskeytettiin koronan takia.

Kuntoutuksen osalta tilanne saatiin joiltain osin korjattua nopeahkosti ja terveydenhuollossakin ollaan pääsemässä lähelle normaalia.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Jatkossa on valmistauduttava siihen, että kenenkään tarpeellinen hoito tai kuntoutus ei keskeydy epidemian vuoksi.

Kuntoutuksen lyhytkin keskeytyminen voi heikentää vammaisen toimintakykyä pitkäksi aikaa ja osoittautua myös hengenvaaralliseksi.

Kevään aikana nousikin monia kysymyksiä koronan vaatimasta hoidosta: onhan kaikkien tarvitsema hoito turvattu? Eihän ketään jätetä automaattisesti tehohoidon ulkopuolelle?

Vammaisuus tai toimintarajoite ei lähtökohtaisesti tarkoita koronan riskiryhmään kuulumista.

Vammaisella henkilöllä voi kuitenkin olla perussairaus tai muita tekijöitä, jotka lisäävät hänen riskiään saada vakava koronavirusinfektio. Vamma itsessään voi myös vaikeuttaa tiettyjä hoitomuotoja.

Vammaisuus ei saa itsessään olla hoidon rajauksen peruste.

Kehitysvammaisten tukiliiton mukaan yhden kunnan vammaispalvelupäällikkö oli esittänyt yksityisen palvelutuottajan asumisyksikölle pyynnön listata ne yksikön asukkaat, jotka eivät kestäisi tehohoitoa.

Myös vammaisjärjestö Kynnys ry on tiedottanut tapauksesta, jossa oli linjattu, ettei kukaan asumisyksikön asukkaista saisi tehohoitoa koronavirustaudin vuoksi.

Tämä on yksiselitteisesti väärin! Hoitolinjausten tekeminen kuuluu sairastunutta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille yksilöllistä tilannetta arvioiden.

Tärkeintä on muistaa, että Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen. Sopimuksen mukaisesti julkisen vallan on varmistettava vammaisten henkilöiden suojelu ja turvallisuus vaaratilanteissa. Tämä velvollisuus ei häviä pandemian vuoksi!

Vammaiset henkilöt ovat poikkeusoloissa erityisen haavoittuvaisessa asemassa myös muilta osin.

Kuntien vaikea taloustilanne voi vaikeuttaa vammaispalvelujen saatavuutta nopeastikin, jos henkilökuntaa lomautetaan – vaikka vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja tukitoimien tarpeen selvittämisessä on poikkeustilanteessakin noudatettava säädettyä määräaikaa.

Itse koronavirus luo palvelujen järjestämiseen myös omat haasteensa. Kuntien on nimittäin varmistettava, että omaishoidon tai henkilökohtaisen avun varassa olevien hoito ja apu jatkuvat, vaikka omaishoitaja, omaishoidettava, avustettava tai avustavat henkilöt sairastuisivat koronaan.

Toisaalta korona vaikuttaa myös monen lievemmin vammaisen elämään: kun työttömyys- ja lomautusaalto iskee Suomen yli, ovat vammaiset juuri niitä, joiden työllisyystilanne heikkenee entisestään.

Vammaiset nuoret kamppailevat nyt ikätovereitaan vieläkin enemmän itsenäistymiskysymysten parissa: pääsenkö opiskelemaan, jos yhä useampi hakeutuu nyt opintojen pariin? Saanko koskaan töitä, jos korona aiheuttaa pitkän laman?

Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa ja työelämässä on yhä ajankohtaista, vaikka korona on kuormittanut äkillisesti ja perustavanlaatuisesti koko järjestelmäämme.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Viime kädessä vain välttämättömyys oikeuttaa koronarajoitteet

by Kolumni
Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä 12.5.2020.

Kun hallitus julisti poikkeustilan ja otti valmiuslain käyttöön, kohdistuivat katseet usein perustuslakiin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun sen mahdollistamia toimivaltuuksia käytetään. 

Me perustuslakivaliokunnan jäsenet olemmekin saaneet tehdä valmiuslain eteen kovaa työtä. Kriisin alkuvaiheessa tuli tehtyä usein ympäripyöreää päivää, jotta kaikki päätökset ja rajoitustoimenpiteet saatiin käsiteltyä oikein. Tämä työ jatkuu edelleen. 

Koronan myötä olemmekin joutuneet arvioimaan entistä tarkemmin, mitkä päätökset ovat juridisesti mahdollisia. Epidemiatilanteen muuttuessa perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota entistä enemmän rajoitteiden arviointiin perusoikeuksien näkökulmasta: Olemme vaatineet hallitukselta selvityksiä siitä, millaisia kokonaishaittoja rajoitustoimet aiheuttavat yksilöille ja yhteiskunnalle suhteessa niillä saavutettuun hyötyyn.

Eduskunnassa kenties eniten kysytty kysymys koronarajoitusten osalta on ollut: Onko tämä välttämätöntä? Perustuslain näkökulmasta poikkeusoloissakin voidaan käyttää vain sellaisia toimivaltuuksia, jotka ovat aivan välttämättömiä, oikeasuhtaisia sekä -aikaisia. 

Nyt, kun rajoitukset ovat purreet, kysymme uudelleen samaa kysymystä: Ovatko jatkettavaksi esitetyt rajoitteet ja muut toimenpiteet välttämättömiä, jotta niitä voidaan jatkaa?

Uudenmaan eristyksen purkaminen oli tästä ensimmäinen esimerkki. Alueellinen eristys purettiin välittömästi, kun välttämättömiä perusteita sille ei enää ollut. Toisin sanoen, kun epidemia oli levinnyt koko maahan, ihmisten liikkuvuuden rajoittaminen olisi ollut perusoikeuksien näkökulmasta kestämätöntä.

Seuraavaksi tapahtuva kouluihin palaaminen on ymmärrettävästi herättänyt paljon kysymyksiä. Kun kouluja joudutaan sulkemaan, joudumme punnitsemaan vaarantuvatko lasten oikeudet. Erityisen tärkeäksi muodostuu kysymys, voiko lasten oikeus yhdenvertaiseen oppimiseen toteutua nykyisessä tilanteessa. Kansainvälisten sopimusten valossa lasten oikeudet menevät monen muun edelle, joten päättäjät pohtivat tarkasti, onko koulujen sulkemisen jatkaminen välttämätöntä. Lopputulos oli, että epidemian ollessa hallinnassa on lapsilla oikeus palata kouluun.

On jokaisen meidän etumme, jos päättäjät rajoittavat elämäämme ja yhteiskunnan toimintaa vain välttämättömiltä osin. Tämä tarkoittaa, että muissakaan poikkeustilanteissa hallitus ei pääse mielivaltaisesti rajoittamaan perusoikeuksia. Yhteiskunnan avoimuus ei saisi kärsiä poikkeustilanteessakaan: Vihreät ovatkin vaatineet useaan otteeseen epidemiaan liittyviä tietoja julkiseksi, jotta myös hallituksen ulkopuoliset kykenevät arvioimaan päätösten tietopohjaa. Vain näin rajoitusten välttämättömyyttä voidaan arvioida julkisesti.

Korona on siinä mielessä erityisen vaikea näkymätön vastus, että emme tiedä siitä itsestään kaikkea, puhumattakaan sen pitkäaikaisvaikutuksista yhteiskuntiin. Päätöksiä joudutaan siis tekemään saatavilla olevan vaillinaisen tiedon perusteella. Siksi lainsäädännön ja erityisesti perustuslain näkökulmasta joudutaan tekemään jatkuvaa arviointia epidemian etenemisestä. 

Kriisin edetessä käy yhä selvemmäksi, että vaikka lait ja perustuslaki luovat raamit, joiden puitteissa voimme toimia, on kriisin hallinnassa lopulta kyse monien valintojen summasta. Varsinkin rajoitteista luovuttaessa joudumme tekemään myös arvovalintoja. Monet ovat tällä hetkellä todella vaikeassa tilanteessa rajoitteiden vuoksi. Meidän on ennen kaikkea kyettävä pitämään huolta siitä, ettei kukaan jää yksin – oli kyse sitten terveydestä, toimeentulosta tai sosiaalisista kontakteista.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Monen koti on nyt turvaton

by Kolumni
Teksti julkaistu alunperin Keskisuomalaisessa 4.4.2020.

Koronakriisi koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä ‒ ja monilla sellaisilla tavoilla, joita ei välttämättä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi.

Perusteltuna huolena on, että monissa perheissä uuvutaan aiempaakin enemmän. Sen lisäksi, että karanteeninomaiset olot saavat monien hermot kiristymään ja mielen matalaksi, lisää tilanne perheiden huolta toimeentulosta. Huoli huomisesta vaikeuttaa arjessa jaksamista jo tänään.

Joissain perheissä tilanne voi kärjistyä päihdeongelmien ja lähisuhdeväkivallan takia: Pahimmillaan rajoitusten pelätään aiheuttavan päihdeongelmien, mielenterveyden ja lastensuojelun kriisin Suomessa. Ennaltaehkäisy onkin nyt todella tärkeää.

Monen koti onkin muuttunut jo turvattomammaksi: Lähisuhde- ja perheväkivalta sekä niiden uhka on lisääntynyt monissa kodeissa, kun kotona vietetään aikaa enemmän.

Helsingin Sanomat uutisoikin juuri, että Ensi- ja turvakotien liiton mukaan koronan vaikutukset näkyvät jo. Asiakasmäärät liiton turvakodeissa ovat nousseet viime vuodesta jonkin verran. Väkivallan uhan lisääntyminen näkyy tätäkin enemmän Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön avopalveluissa: Niissä asiakkaiden määrä oli jo lähes 600 asiakasta suurempi kuin viime vuoden vastaavana aikana.

Myös poliisin kotihälytykset ovat lisääntyneet verrattuna edelliseen vuoteen. Todennäköisesti se johtuu ainakin osittain koronarajoituksista.

Kunnissa tuleekin olla tarkkana. Vaikka korona tuleekin koettelemaan myös kuntien taloutta, on äärimmäisen tärkeää, että yhteiskunnan turvaverkot pysyvät kriisin aikana pystyssä. 

Tukea tarvitaan niissä perheissä, joissa tilanne on jo kriisiytynyt, mutta myös niissä perheissä, jossa ei ole ollut aiemmin esimerkiksi väkivallan uhkaa. Poikkeustilanteen mukanaan tuomat taloushuolet ja pelko työttömyydestä saattavat aiheuttaa vaikeita tilanteita.

Kun perheiden ja muun muassa lasten tuen tarve kasvaa, on henkilöstöä ja muita resursseja oltava tarpeeksi. Perhepalvelut ja viime kädessä lastensuojelu on turvattava sekä koulujen oppilashuollon toimittava poikkeusoloissakin. 

Monia palveluita onkin siirretty nyt toimimaan etänä. Yksin tämä ei ainoastaan riitä, mutta turvaa kasvavaan kysyntään vastaamisen näissä oloissa. Tiettyjä palveluja tulisikin tarjota edelleen ajanvarauksen kautta: Esimerkiksi perusopetuksen sekä toisen asteen oppilaitosten kuraattori- ja psykologipalveluja tarvitaan edelleen. Muun muassa Jyväskylässä näiden yksilövastaanottotyö jatkuu ja vastaanottoaikoja kuraattoreille ja psykologeille voi varata normaalisti.

Meidän tuleekin turvata jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja nuoret. Erityistä tukea tarvitsevien lasten tarpeet kasvavat entisestään, kun normaali arki häviää ympäriltä. Erityisvarhaiskasvatuksen tukea ja erityisen tuen oppilaiden lähiopetusta tulee järjestää, mikäli se on välttämätöntä.

Myös nuorten hyvinvoinnista tulee huolehtia. Etsivää nuorisotyötä on nyt erityisen arvokasta. Toisaalta nuoret tarvitsevat mielenterveys- ja päihdepalveluita erityisesti nyt.

Iso kiitos kuuluu niille, jotka pyörittävät lasten, nuorten ja perheiden palveluita poikkeusaikana.

Iso kiitos kuuluu niille, jotka pyörittävät lasten, nuorten ja perheiden palveluita poikkeusaikana. Moni toimii oman varsinaisen toimenkuvan laidoilla ja kunnissa keksitään uusia tapoja vastata tarpeisiin – näille tahoille tarvitaankin nopeasti lisätukea. 

Kaikkein tärkeintä on, että palveluita ja tukea on tarjolla matalalla kynnyksellä kunnissa. Myös ensi- ja turvakodeista saa apua poikkeusaikana: Ne ovat auki ympäri vuorokauden ja myös avopalveluja on tarjolla, lisäksi auttavat puhelimet ja chatit päivystävät osin pidennetyin ajoin.

Yhtä tärkeää on, että apua uskalletaan pyytää poikkeusoloista huolimatta. Kuten useasti todettu, koronasta ja sen vaikutuksista selvitään yhdessä.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Nyt on aika purkaa tilkkutäkki – uuden sosiaaliturvan tulee turvata kaikissa elämäntilanteissa

by Kolumni
Julkaistu alunperin Sisäsuomalaisessa 11.3.2020

Köyhyyden torjuminen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen ovat olleet jo pitkään syitä, miksi lähdin politiikkaan. Hyvinvointivaltion rakenteita on jatkuvasti kehitettävä, jotta ne eivät horju teknologian kehityksessä, työn murroksessa ja väestön vanhentuessa.

Kansanedustajana olenkin pyrkinyt pääsemään sinne, missä hyvinvointivaltiota ylläpidetään  – joko suoraan tai välillisesti: Perustuslakivaliokunnassa olemme varmistamassa, että etenkin isot laki- ja rakennemuutokset palvelevat ihmisiä yhdenvertaisesti ja ihmisoikeuksien mukaisesti. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa puolestaan pyrimme muun muassa siihen, että yhä useampi pääsisi työelämään.

Tovi sitten minut valittiin sosiaaliturvan uudistuskomitean jäseneksi. Hallitusohjelmaan kirjattu sosiaaliturvan kokonaisuudistus käynnistyy nyt keväällä 2020 ja kestää vuoteen 2027 asti. Mukana on edustajia kaikista puolueista. Olen tästä nimityksestä erityisen iloinen, sillä haluan kehittää sosiaaliturvaa niin, että se vastaa ihmisten nykyisiin tarpeisiin ja parantaa kaikista köyhimpien asemaa. 

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on tilkkutäkki, eikä pieni paikkailu siellä täällä enää auta. Järjestelmä on monilta osin epäselkeä ja aiheuttaa tilanteita, joissa osa jää vaille minkänlaista turvaa. Tarvitsemme perustavanlaatuisia uudistuksia, jotta sosiaaliturva vastaisi 2020-luvun haasteisiin: pätkätöihin, opiskelun ja työn yhteensovittamiseen, osatyökykyisenä työskentelyyn. 

Kysymys ei ole ainoastaan rahasta, vaan monilta osin palveluista: Ihmisille tulisi tarjota nykyistä enemmän laadukkaita, monialaisia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä palveluita yhdeltä luukulta. Esimerkiksi työhön tulee kannustaa ennemmin laadukkailla TE-palveluilla kuin leikkaamalla perusturvaa. 

Kysymys ei ole ainoastaan rahasta, vaan monilta osin palveluista

Vihreiden tavoitteena on siirtyminen pitkällä aikavälillä kohti perustuloa: Tulevaisuuden perusturvan tulisi olla kaikille maksettava vastikkeeton etuus, joka vähentäisi loputonta paperisotaa ja antaisi elämään turvaa yllättävien, jo valmiiksi kuormittavien tilanteiden varalle. Parhaimmillaan perustulo ottaa huomioon kaikenlaiset elämäntilanteet; esimerkiksi sen, kun opiskelija siirtyy työelämään tai kun pienyrittäjällä loppuvat tulot yllättäen.

Perustuloon siirtyminen tapahtuu pienin askelin, joita tälläkin hallituskaudella otetaan. Viime vuosina sosiaaliturvasta on tehty henkilökohtaisempaa ja aikuisten välisiä elatusvelvollisuuksia on purettu. Seuraavaksi olisi tärkeää yhtenäistää etuuksia, jolloin etuuksien väliin ei voi enää niin helposti tippua.

Sosiaaliturvan uudistaminen tulisi tehdä niin, että se purkaisi aidosti byrokratiaa. Sosiaaliturva on meitä ihmisiä varten, ei hallintoa varten. Pahimmillaan byrokratia estää työllistymisen, jos toimeliaisuus aiheuttaa epävarmuutta etuuden saamisesta. 

Erityisen tärkeää on, että meillä on yhteinen ja laaja-alainen tilannekatsaus. Viesti nyt käynnistyvälle sotu-uudistuskomitealle on selkeä: Ilman luottamusta kansalaisiin, rohkeaa kokeilemista ja tutkittua tietoa emme saa selville, millainen sosiaaliturva olisi kaikkein yhdenvertaisin ja paras.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Tervetuloa kuulemaan Arkadianmäen arjesta!

by Kolumni
Teksti on julkaistu alunperin Sisä-Suomen Lehdessä.

Kansanedustajan työ on paljon muutakin kuin istuntosalissa istumista, vaikka useimmiten juuri istunnot näkyvät television kautta yleisölle. Pyrin tällä uudella Arkadianmäeltä-kolumnilla avaamaan eduskunnan työtä hiukan käytännönläheisemmin.

Tällä hetkellä koko eduskunta on vielä istuntotauolla, mutta työtä riittää silti. Istuntotauoilla kansanedustajat, heidän avustajansa ja koko muu organisaatio tekevät paljon sellaista, mitä ei tahdo ehtiä tekemään hektisen istuntokauden aikana.

Oma työvuoteni käynnistyy tammikuussa muun muassa työmatkalla: Suuntaan tällä viikolla yhdessä eduskunnan mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan kanssa Skotlantiin, missä tutustumme paitsi paikallisin mielenterveyshankkeisiin, -järjestöihin ja -virastoihin, myös Skotlannin parlamentin mielenterveyspoliittisen neuvottelukuntaan ja mielenterveysministeriin.

Eduskunnassa toimii paljon erilaisia neuvottelukuntia ja verkostoja, joiden kautta pyrimme yli puoluerajojen vaikuttamaan yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin. Mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta on yksi niistä lukuisista verkostoista, joihin kuulun. Sen rooli on tällä hetkellä varsin ajankohtainen, sillä mielenterveysongelmien lisääntyminen lisää paineita myös sote-uudistuksessa.

Tilanne on vakava etenkin nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa: Mielenterveyden ongelmat – masennus, ahdistus sekä unihäiriöt – olivat vuonna 2018 20–29-vuotiaiden yleisin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveysongelmat ja käyttäytymishäiriöt aiheuttivat jopa 72 prosenttia kaikista alle 35-vuotiaille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä vuonna 2017.

Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista.

Kokonaisuudessaan noin joka viides suomalainen nuori kärsii erilaisista mielenterveysongelmista. 

Yhteiskunnallinen jakautuminen näkyy näissä tilastoissa: Mielenterveyden heikkenemiseen liittyy usein myös monia muunlaisia hyvinvointiongelmia ja ne kasautuvat monesti samoihin perheisiin. 

Nuoret hakevat tällä hetkellä enemmän apua kuin koskaan, mutta palveluita ei ole riittävästi saatavilla. Tilanne on erikoissairaanhoidossa valtakunnallisesti ruuhkautunut ja perustasolla palveluiden saatavuus puolestaan vaihtelee alueellisesti suuresti.

Ei siis riitä, että mielenterveyspalveluihin liittyvä häpeä vähenee, jos nuoret päätyvät pompoteltavaksi eri tahojen välillä ja hoitoketjussa on aukkoja. Tutkitusti aikainen puuttuminen ongelmiin olisi tehokkainta. 

Hallitus on huomioinut ongelman ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on tarttunut toimeen: Mielenterveysongelmien matalan kynnyksen puuttumiseen on tulossa lisää resursseja jo kouluterveydenhuoltoon. 

Tämän lisäksi tärkeä rooli on perusterveydenhuollon resursseilla terveyskeskuksissa. Sote-uudistuksessa merkittävää on, että seitsemän päivän hoitotakuu koskettaa myös mielenterveyttä. Tavoitteena on katkeamaton ja toimiva hoitoketju mielenterveyspalveluissa niin, että erikoissairaanhoidon kuormitus vähenisi.

Mielenterveys on heikentynyt niin laajasti, että kaikki mahdolliset jo hyväksi todetut keinot pitää ottaa käyttöön – siksi odotankin Skotlannin matkan oppeja. Mielenterveys ei ole vain yksilön asia, vaan koko yhteiskunnan. Rakenneuudistusten ohella meidän tuleekin pohtia opiskelu- ja työelämän vaativuutta ja yksilöön kohdistuvien paineiden suhteettomuutta. Millaista olisi 2020-luvun kohtuullinen elämä ja reilu inhimillisyys?

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Arkadianmäellä hyvinvointivaltion puolesta

by Kolumni
Julkaistu aluperin Yhteiset lapsemme-lehdessä 19.12.2019.

Maailmalla kiertäessäni ymmärsin, kuinka hyvässä asemassa olinkaan moneen kansainväliseen ystävääni nähden. Ymmärsin sen olevan pitkälti hyvinvointivaltion ansioita. Suomi onkin yksi niistä harvoista maista, joissa suurin osa ihmisistä voi hyvin ja pystyy muun muassa kouluttautumaan ilmaiseksi.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska halusin puolustaa ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään taustastaan huolimatta. Hyvinvointivaltio tarvitsee puolustajiaan myös tänä päivänä.
Vaikka moni asia Suomessa on hyvin, huolestuttaa minua huono-osaisuuden kasaantuminen ja siirtyminen sukupolvelta toiselle. Minua motivoikin vaikuttamistyössä eniten eriarvoisuuden ja köyhyyden torjunta. Meidän tulisi tukea ihmisiä nykyistä paremmin ja tehokkaammin jo varhaislapsuudesta asti.

Politiikassa ei minusta kuunnella tarpeeksi lasten ja nuorten mielipiteitä: Liian usein, kun heitä vihdoin kuullaan, heidän mielipiteille ei anneta riittävää painoarvoa. Meidän tulisikin mahdollistaa nykyistä todellisemmat vaikutusmahdollisuudet nuorille ja tehdä parempaa sukupolvipolitiikkaa. Osittain juuri nuorten takia sydäntäni lähellä ovat ilmastonmuutoksen torjunta sekä luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.

Poliitikon työ vaatii kärsivällisyyttä: Päätökset voivat syntyä todella hitaasti ja vaivalloisesti. Joskus tuntuukin, että työ on yhtä pään seinään hakkaamista. Siksi onkin tärkeää pitää mielessään iso kuva: Kun liikahdusta tapahtuu oikeaan suuntaan, on se usein vaikuttavaa ja merkityksellistä. Ne hetket voivat olla usein hyvin pieniäkin, kun näkee työnsä jäljen muutoksessa. Ne kuitenkin motivoivat jatkamaan.

Kansanedustajan työ on arkisempaa miltä se usein kuulostaa. Maanantait ovat kansanedustajille niin sanottuja maakuntapäiviä, ja vietänkin ne usein Keski-Suomessa erilaisia tahoja tavaten. Täysistuntoja on iltapäivisin tiistaista perjantaihin. Monet ihmettelevät miksi täysistunnossa on usein tyhjähköä – tämä johtuu siitä, että täysistuntojen päällä on useita verkostojen ja sidosryhmien kokouksia. Aamupäivisin on aina tiistaista perjantaihin valiokuntakokouksia. Niiden välissä yritän käydä syömässä, usein siinä onnistumatta. Lisäksi eduskuntatyöhön kuuluu olennaisesti erilaisten haastattelujen antaminen medialle ja yhteiskunnallinen keskustelu sosiaalisessa mediassa.

Kansanedustajan työ vaatii tiettyä mielenmaisemaa. Demokratian toimivuus on jatkuvaa kohtaamista ja konfliktia aatteiden välillä. Oman näkökannan ‒ vaikkapa juuri sen hyvinvointivaltion ‒ puolustaminen sekä mahdollisimman suuren vaikutusvallan tavoittelu ovat kansanedustajan tehtäviä.

On hyvä muistaa, että me kansanedustajat olemme vain ihmisiä ja mekin väsymme liian ison työmäärän alle. Olenkin huomannut, että omasta terveydestään on erittäin tärkeää pitää huolta tässä työssä.

Tukiverkko on hyvä olla kunnossa. Minun onni on ollut avustajani, joka tuntee minut entuudestaan. Hän osaa nähdä, kun väsymys alkaa näkymään minussa monesti ennen kuin itsekään huomaan sitä. Näissä tilanteissa on tärkeää osata sanoa myös tarvittaessa ei. Jos kansanedustaja ottaisi vastaan kaikki ne tapaamispyynnöt mitä eri etujärjestöiltä tarjotaan, täytyisi hänen tehdä töitä 24/7h ja sekään ei välttämättä riittäisi.

Tärkeää on myös muistaa pitää kiinni ystävyyssuhteistaan. Jos jokin antaa elämään iloa työn ohella, ovat rakkaat ystävät, jotka yhdessä tukevat toinen toisiaan.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Toimiva kansalaisyhteiskunta teki ilmastovaalit

by Kolumni
Julkaistu alunperin Vihreässä Langassa 24.6.2019.

Kulunut vaalien superkevät osoitti viimeistään, kuinka tärkeää toimiva kansalaisyhteiskunta on. Pitkälti sen ansiosta meillä oli ilmastovaalit. 

Ilmastonmuutoskeskustelu ei olisi edennyt tähän elintärkeään pisteeseen, jos meillä ei olisi aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja rohkeita ruohonjuuritason toimijoita ‒ siis tavallisia yksittäisiä kansalaisia, jotka pystyvät ja uskaltavat avata suunsa ja voivat tarvittaessa ryhtyä ilmastolakkoon.

Ympäristönsuojelukeskustelussa on jo pitkään korostettu, että ympäristönsuojelu on monilta osin ihmisoikeuskysymys. Kyky ja halu suojella omaa elinympäristöään kumpuaa paitsi kansalaisten käytettävissä olevista resursseista, kuten riittävästä toimeentulosta ja koulutuksesta, mutta myös niinkin perustavanlaatuisista asioista kuin sanan- ja kokoontumisvapaudesta sekä oikeusvaltion toiminnasta. 

Kun kansalaisilla ‒ niin aikuisilla kuin lapsillakin ‒ on oikeus ja vapaus omalla toiminnallaan ja sanoillaan ilmaista syvää huoltaan huomisen puolesta, syntyy vasta todellinen yhteiskunnallinen muutos. Demokratiaan ei kuulu ainoastaan se, että kansalaiset voivat valita vaaleilla edustajansa instituutioihin, vaan myös se, että heillä on mahdollisuus jopa lakkoilemalla irtisanoutua edes hetkellisesti vallitsevasta järjestelmästä.

Tässä tapauksessa vallitseva järjestelmä tuottaa vuosittain ‒ ja on jo tovin tuottanut ‒ valtavan määrän kasvihuonekaasuja, jotka uhkaavat globaalia elämää. 

Ilmastolakkoilijat ovatkin ymmärtäneet jotain olennaista: Kyse ei todellakaan ole enää yksilöistä, vaikka yksilöinä heillä onkin mahdollisuus mielipiteenilmaisuun, vaan kyse on järjestelmästä, joihin jokainen välttämättä osallistuu päivittäin. Juuri ilmastonmuutoksen arkipäiväisten ulottuvuuksien vuoksi nuorten ilmastolakkoilu oli niin tärkeää. 

Ilman poliittista pyrkimystä muuttaa järjestelmää pitkällä aikavälillä, ei käytännössä olisi tullut nykyisenlaista hallitusohjelmaa: Meillä on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelma, joka paitsi alkaa sanalla ilmastonmuutos, tavoittelee myös hiilineutraalia Suomea. 

Se tarkoittaa todellista järjestelmän muutosta. Siksi me olemmekin kaikkein suurimman haasteen edessä: Meidän tulee vähentää päästöjä radikaalisti, mutta myös sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin väistämättömiin haasteisiin. Tässä suomalainen laaja-alainen kansalaisyhteiskunta tulee olemaan keskeisemmässä roolissa kuin koskaan. 

Kun aineelliset resurssit vähenevät ja kiertävät yhä pidempää talousjärjestelmässä, lämpeneminen aiheuttaa enemmän säiden ääri-ilmiöitä ja muutokset kuormittavat rakenteitamme, tarvitaan yhä parempia sosiaalisia verkostoja, uusia tapoja järjestäytyä, kekseliäisyyttä ja kykyä reagoida nopeasti. 

Ilmastovaalit osoittivat, että näitä meiltä Suomen kansalaisilta kyllä löytyy.

blogi2

Hyvinvointivaltio erottaa meidät Brasiliasta

by BlogiKolumni
Julkaistu Sisä-Suomalaisessa 30.10.2018

Hyvinvointivaltio erottaa meidät Brasiliasta

Uppouduin usein lukemaan historian kirjoja lukio-iässä ja ihailin niissä esitettyä kertomusta ihmiskunnan kehittymisestä. Berliinin muuri murtui  ja hyvinvoinnin määrä tuntui lisääntyvän joka puolella maailmaa. Näytimme elävän liberaalin demo­kratian, markkina­talouden ja globalisaation kulta-aikaa.

Tuo aika jäi kuitenkin lyhyeksi ja viime vuosien tapahtumat ovat antaneet tyrmäysiskun sille optimismille, josta luin.

Ilmapiirin muutoksen huomaa esimerkiksi äänestyskulttuurin muutoksesta – äänestämme ennemmin vastaan kuin puolesta. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kansa koki protestoivansa eliittiä vastaan äänestäessään Donald Trumpia. Nurinkurista on, että Trump kuuluu kultalusikka suussa syntyneeseen yhdystysvaltalaiseen bisneselittiin.

Sama ilmiö toistui nyt viikonloppuna, kun Brasiliaan valittiin presidentti, joka haaveilee sotilasdiktatuurista. Juuri valittu presidentti Jair Bolsonaron on muun muassa kommentoinut kilpailevan naiskansanedustajan olevan “liian ruma raiskattavaksi”. Potentiaalisin vastaehdokas ja vaalien ennakkosuosikki ei voinut osallistua, koska istuu istuu vankilassa 12 vuoden tuomiota korruptio- ja rahanpesurikoksista. Kun pitää valita kahden huonon ehdokkaan välillä, se on kuolinisku demokratialle.

Olin itse vuonna 2016 vaihto-oppilaana Brasiliassa ja näin, kuinka huonot olivat tavallisen ihmisen vaikutusmahdollisuudet politiikkaan. Ilman hyvinvointia tukevia instituutioita demokraattinen yhteiskunta tuppaa jäämään puolitiehen.

Myös Äänekoski on osa globaalia maailmantaloutta, jossa vaikuttavat suhdanteet ja työn murros. Vahva hyvinvointivaltio on avain, jolla vältämme tulevaisuudessa Brasilian ja Yhdysvaltojen kaltaisen yhteiskunnan polarisoitumisen ja turvaamme ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä.

blogi4

Kaiken maailman kukkakaalipirtelöt

by BlogiKolumni
Julkaistu 29.08.2018
Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/sisis/Kolumni-Kaiken-maailman-kukkakaalipirtel%C3%B6t/1247701

 

Kaiken maailman kukkakaalipirtelöt

Puolustusvoimien ruokahuollon palvelupäällikkö Eija Pulkki kertoi viime viikolla, että armeijaan tulee syksystä lähtien kaksi pakollista kasvisateriaa viikossa eli laskennallisesti yksi kokonainen kasvisruokapäivä – ja siitäkös raivo syttyi.

Netti räjähti kommenteista, joissa osa kommentoijista huuteli, että kasvisruualla ei armeijan marsseja marssita. Ehkä hämmentävin kommentti tuli Puolustusministeri Jussi Niinistöltä, jonka mukaan armeija ei taistele linssikeiton ja kukkakaalipirtelön voimalla. Puolustusministeri ei jättänyt asiaa vain tähän, vaan vaati selvityksen armeijan kasvisruokalinjauksesta.

Hämmentävintä tästä koko keskustelusta tekee se, että kasvisruuan lisäämistä ehdottivat varusmiehet itse.

Aloite varusmiesten kasvisruokailun lisäämisestä lähti liikkeelle alikersanttina toimineen Olli Puumalaisen kynästä. Kasvisruoka-aloite hyväksyttiin valtakunnallisilla Varusmiestoimikuntapäivillä, jonka jälkeen toimikunnan pääsihteeri lähti viemään asiaa eteenpäin, niin kuin kaikkia muitakin hyväksyttyjä aloitteita.

Huvittavinta armeijaa koskevasta kasvisruokakohusta tekee se, että en ole koskaan kuullut kehuttavan armeijan hernekeittoa sen korkeasta lihapitoisuudesta. Ja eikös puuro ollut yleisin päivittäinen ruokalaji Suomessa sotavuosina 1939–1945?

On totta, että lihan kulutus on sekä ympäristön että terveyden kannalta haitallista. On itsestään selvää, että lihan kulutusta tulisi vähentää niin Suomessa kuin myös koko maailmassa.

Huomion arvoista on kuitenkin se, että Puolustusministerin silmät kiiluvat tulevista eduskuntavaaleista niin kovaa, että demokraattisen päätöksenteon pelisäännöt unohtuvat irtopisteiden keräilyn keskellä.

blogi2

Heikennykset lapsiperheiden tukiin ehkäisee varmemmin kuin kondomi

by BlogiKolumni
Sisä-Suomen Lehti 24.04.2018
https://www.ksml.fi/sisis/Kolumni-Heikennykset-lapsiperheiden-tukiin-ehk%C3%A4isee-varmemmin-kuin-kondomi/1186852#comments

 

Heikennykset lapsiperheiden tukiin ehkäisee varmemmin kuin kondomi

Poliitikot ja virkailijat, sukulaiset ja vanhemmat – huoli syntyvyyden laskusta on kaikkien huulilla.

Huoli on toki aiheellinen. Suomen väestönlisäys eli syntyvyyden, kuolleisuuden ja nettomaahanmuuton summa pysyy tällä hetkellä positiivisena ainoastaan maahanmuuton ansiosta. Perheiden lapsimäärän keskiarvon pieneneminen on johtanut siihen, ettei työikään tulevien määrä riitä enää jatkossa korvaamaan eläkeikään tulevien määrää.

Nuoriin kohdistuu kovat paineet. Opintotukileikkausten myötä opiskelijoita vaaditaan valmistumaan entistä nopeammin pienemmillä tuilla. Työelämään siirtymisen jälkeen moni nuori kohtaa epävarman tulevaisuuden pätkätöineen ja työttömyysjaksoineen.Tähän yhtälöön ei perheen perustaminen helposti sovi.

Lapsiperheisiin on kohdistunut viime vuosina useita säästöjä. Lapsilisiä on leikattu ja vanhempainvapaalta kertyvää vuosilomaoikeutta rajattu. Subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen on rajattu ja päivähoidon ryhmäkokoja on kasvatettu. Monet lapsiperheet kokevat myös muut talouskuripolitiikan seuraukset, esimerkiksi kilpailukykysopimuksessa sovitut valtion ja kuntien työntekijöiden lomarahojen leikkaukset.

Ja lisää on tulossa: hallituksen kaavailee uudistusta, jossa alle 30-vuotiaille työttömille voitaisiin tarjota ilman perusteita määräaikaisia työsopimuksia vakituisten sijaan. Esitys on oikeudentajuani vastaan, sillä se lisää nimenomaan nuorten, ’perheenperustamisiässä’ olevien aikuisten työurien katkonaisuutta ja taloudellista epävarmuutta.

Mikäli Suomessa todella toivotaan jatkossa syntyvän lapsia enemmän, on sen myös tehtävä sellaista politiikkaa joka kannustaa lasten saamiseen. Kyse ei ole yksittäisistä politiikkatoimista, vaan perhepolitiikasta kokonaisuudessaan eli siitä, millä kaikilla keinoilla nuoria ja lapsiperheitä tuetaan.