blogi1

Pois menkkahäpeä!

by BlogiKolumni
Julkaistu Sisä-Suomen lehdessä  20.2.2018

 

Pois menkkahäpeä!

Muistan vieläkin, kun huomasin aamupissalla noin kolmetoistavuotiaana alushousuistani kaksi pientä veritippaa. Tiesin kyllä mistä on kyse, äitini on aina ollut avoin puhumaan näistä asioista. Mutta sitä en osaa vieläkään selittää, että miksi tunsin heti siinä hetkessä häpeää, itseni likaiseksi.

Tuosta aamusta lähtien kuukautiseni ovatkin sitten tulleet tunteista riippumatta aika säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Kannan tottuneesti mukanani aina kuukuppia, tamponia tai jonkinlaista kuukautissidettä. Ennen illanistujaisia tai juhlia minulla oli ennen tapana siivota vessa niin, ettei tamppoonipaketit ole muiden nähtävillä. Kesti vuosia ennen kuin pääsin eroon jatkuvasta menkkahäpeästä –  valitettavasti se vieläkin satunnaisesti vierailee.

Jos nainen on sisäistänyt kuukautishäpeän, hän ei välttämättä tule kertoneeksi edes omalle kumppanilleen omiin kuukautisiinsa liittyvistä erityispiirteistä. Häpeä ei tietysti ole yksittäisen naisen häpeä, vaan ihan luonteva seuraus kulttuurista, jossa tamponin putoaminen lattialle on kiusallista ja veren väri terveyssidemainoksessa sinistä.

Kuukautiset voivat vaikuttaa ihmisen elämään rajusti. Jos kivut ovat niin suuret, että taju lähtee tai voi edetä vain kontillaan, se ei ole mikään läpihuutojuttu. Töihin ja kouluun on pakko mennä hammasta purren.

En malta olla pohtimatta sitä, että jos miehillä olisi kuukautiset, saisikohan tamponeista ja suojista Kela-korvausta tai verovähennyksiä?

En ole varmasti ensimmäinen kenen mielessä tämä ajatus on käynyt. Suomen poliittinen järjestelmä kun on ollut koko historiansa aikana miesvaltainen ja on sitä edelleen.

Kun päättävien pöytien ympärillä istuu vain joukko keski-ikäisiä miehiä ei naisten aseman parantuminen ole itsestäänselvyys. Tämä nähtiin viimeksi kiky-päätöksissä, joissa maksajiksi jäivät julkisen puolen pienituloiset hoito- ja hoiva-alan naiset.

Ajattelemme nykyään, että olemme hirveän vapaita ja avoimia. Sukupolvesta toiseen löytyy kuitenkin perheitä, joissa jopa oma äiti ei kykene kohtaamaan tyttärensä kuukautisia. Puhumattomuus voi johtaa paitsi häpeään myös epätietoisuuteen esimerkiksi kipujen hoidon tai henkilökohtaisen hygienian suhteen — eli täysin turhaan kärsimykseen.

Suomessa ajatellaan yhä, että kuukautiset ovat sellainen marginaalinen osa arkea, että niistä ei oikein kehtaa valittaa eikä puhua. Ne pitää kestää ja hoitaa kaikessa hiljaisuudessa itse. Myös säännöllisen ehkäisyn maksaminen jää usein naisten kontolle. Terveydenhuollon kustannukset ovat Suomessa hyvin sukupuolittuneet.

Harva tietääkään että, miehille suunnitteilla ollutta hormonaalista ehkäisy ei voitu ottaa vielä markkinoille, koska se aiheuttaa muun muassa mielialanlaskua. Ongelmana ei kuitenkaan nähdä jo vuosikymmeniä markkinoilla olleita naisten hormonaalisia ehkäisymenetelmiä, jotka aiheuttaa oireita aina depressiosta veritulppiin.

Tasa-arvon supermaana tunnetussa Suomessa tulisi keskustella nykyistä suoremin menkoista niin yksilöiden kuin myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta – menkkahäpeästä on vihdoinkin päästävä eroon!

blogi3

Valtiomies, joka nosti parlamentaariset tavat kunniaan

by BlogiKolumni
Kolumni 15.05.2017 03:00
Julkaistu Keskisuomalaisessa
https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Valtiomies-joka-nosti-parlamentaariset-tavat-kunniaan/986304

Valtiomies, joka nosti parlamentaariset tavat kunniaan

Nykyään kuulee varsin säännöllisin väliajoin väitettävän, että demokratia on kriisissä. Milloin kiinalainen yksipuoluejärjestelmä luo parempaa talouskasvua, milloin taas autoritääriset hallitukset onnistuvat pitämään järjestystä yllä. Läntiset demokratiat tuntuvat jäävän jälkeen: terrorismista ja matalista taloudellisista kasvuluvuista on tullut arkipäivää.

Kun taantuvien arvojen toitottajat täyttävät sanomalehdet ja sosiaalisen median puolitotuuksilla, kaivattaisiin taas rauhallista ja perusteellisesti fundeeraavaa valtiomiestä.

Mauno Koivisto oli poikkeuksellinen kansakunnan isä. Hän peri Urho Kekkosen laajat valtaoikeudet, mutta luovutti ne vapaaehtoisesti pois ja loi suomalaisen parlamentarismin sellaisena kuin sen nyt tunnemme.

Koiviston kaksi presidenttikautta olivat suurten murrosten aikaa Suomessa ja maailmalla. Jos maailmanpolitiikka tänä päivänä näyttää myrskyisältä ja vaikeasti ennustettavalta, ei se sen tyynempää ollut kylmän sodan loppuvuosinakaan.

Presidentti Koivistolla oli kuitenkin harkintakykyä ja viisautta tehdä rohkeita ja pitkäkestoisia valintoja: ”Suunta on selvä: kohti yhä laajempaa ja monipuolisempaa kansanvaltaa, kohti kaikkien kansalaisten täyden ihmisarvon varauksetonta tunnustamista.” (Mauno Koivisto vähän yli kaksikymppisenä).

Suomen johdattaminen Euroopan unionin jäsenyyteen oli mullistava muutos ulkopolitiikkaamme. Tulimme osaksi eurooppalaista arvoyhteisöä kehittääksemme parempaa ja turvallisempaa tulevaisuutta tuleville sukupolville.

Kekkosen loppuvuosien pysähtyneisyyden jälkeen uudet ajatukset ja tekijät pääsivät Suomessa ääneen Koiviston valvontavuorolla. 80- ja 90-luvut olivatkin ennen näkemättömän kansainvälistymisen aikaa. Kansainvälinen liikkuvuus lisääntyi, opimme toisiltamme uusia tapoja katsoa maailmaa ja ymmärtää erilaisuutta.

Olemme päässeet nauttimaan jo vuosikymmeniä parlamentarismin kansanvallasta ja Suomen vahvasta demokra­tiasta. Ne eivät syntyneet itsestään, emmekä saa myöskään tuudittautua siihen, että ne pysyvät pystyssä ilman tekoja. Demokratiaa ja ihmisoikeuksia on puolustettava päivittäin päätöksenteossa.

Tänäkin päivänä kaipaamme rohkeita sekä näkemyksellisiä valtionjohtajia, jotka sen sijaan, että tviittaavat aamuyöstä, malttavat Koiviston tavoin ”nukkua yön yli” ja tehdä niin kuin on oikein.

blogi2

Milk conspiracy

by BlogiKolumni
Julkaistu Vihreässä langassa 13.9.2016
https://www.vihrealanka.fi/blogi-v%C3%A4h%C3%A4n-vinossa/milk-conspiracy

 

Milk conspiracy

Useat meistä muistavat sen hetken lapsuudestaan, kun usko Joulupukkiin alkoi horjua. Totuus oli ilmeinen, mutta silti teeskentely jatkui ja perinteiden tavoille opetettiin myös pikkusisaret.

Joulupukista valehteleminen lapsille ei ole ehkä pahansuopaa, mutta millä perustelemme itsellemme valehtelemisen maidon maagisista terveysvaikutuksista?

Suomalaiset juovat eniten maitoa maailmassa. Eräitä suurimpia syitä tähän on tehokas markkinointi. Se on onnistunut vakiinnuttamaan mieliimme ajatuksen siitä, että jotta lapsista kasvaisi terveitä ja vahvoja yksilöitä, he tarvitsevat maidon voimaa.

Vuonna 1929 perustetulla Maitopropagandatoimistolla on Suomessa ahkera historia. Toimittaja Anu Silfverberg kertoi viime keväänä Imagessa, kuinka asiantuntijat esittelivät radiossa maidon “terveellisyyttä” ensimmäisten maitopäivien aikana vuonna 1936 ja kuinka teollisuuden edustajat istuivat pitkään valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Suuret meijerit pääsivät vapaasti vaikuttamaan lasten käsitykseen terveellisestä ruuasta, kuin heidän aineistoa jaettiin neuvoloissa ja kouluissa virallisina dokumentteina.

Tilanne ei ole juurikaan parantunut tällä vuosituhannella. Nyt julkaistut esitteet ovat nykyaikaisempia, mutta viesti sama kuin ennenkin. Maitoa suositellaan etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin saannin turvaamiseksi.

Todellisuudessa hyviä kalsiumin lähteitä löytyy myös kasvikunnasta – ja on tutkittu, että kasviperäinen kalsium imeytyy elimistöön jopa tehokkaammin kuin eläinperäinen. Toisaalta huomattavaa on, että maidosta itsestään ei juurikaan D-vitamiinia löydy, vaan se on lisätty sinne koneellisesti.

Maidon- ja lihantuotannon kysymykset kytkeytyvät olennaisesti toisiinsa: Suomessa ei tuoteta maitoa ilman, että tuotetaan lihaa.

Vegaaniliiton nettisivujen mukaan, “jopa noin 90 % Suomessa myytävästä naudanlihasta tulee lypsykarjatiloilta”. Tutkijoiden mukaan punaisen lihan syöntiä pitäisi vähentää merkittävästi – sekä terveyden että ympäristön vuoksi.

Ei ole sattumaa, että päiväkotien ja koulujen ruokajuomana tarjotaan maitoa. Harva vanhempi ymmärtää lapsensa olevan koulumaitotuen ja sen meijeribisneksen lobbauksen kohteita.

Kouluilla ja päiväkodeilla on mahdollisuus ostaa oppilailleen EU:n koulumaitotuen myötä maitoa ja maitovalmisteita alennuksella. Toimittajat saavat erotuksen suoraan. Kyseessä on miljoonabisnes, eikä kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä keskustan ja Valion “salaiset” lämpimät välit.

Koulumaitotukea, joka on osa maataloustukea, ei voida perustella maidon “terveellisyydellä”. Käytännössä kyse on myynninedistämistuesta, jonka vastineeksi edellytetään tuotteiden mainostamista lapsille. Kysymys kuuluukin: haluammeko sokeasti tukea maidontuotantoa?