Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Arkadianmäellä hyvinvointivaltion puolesta

by Kolumni
Julkaistu aluperin Yhteiset lapsemme-lehdessä 19.12.2019.

Maailmalla kiertäessäni ymmärsin, kuinka hyvässä asemassa olinkaan moneen kansainväliseen ystävääni nähden. Ymmärsin sen olevan pitkälti hyvinvointivaltion ansioita. Suomi onkin yksi niistä harvoista maista, joissa suurin osa ihmisistä voi hyvin ja pystyy muun muassa kouluttautumaan ilmaiseksi.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska halusin puolustaa ihmisten mahdollisuuksia hyvään elämään taustastaan huolimatta. Hyvinvointivaltio tarvitsee puolustajiaan myös tänä päivänä.
Vaikka moni asia Suomessa on hyvin, huolestuttaa minua huono-osaisuuden kasaantuminen ja siirtyminen sukupolvelta toiselle. Minua motivoikin vaikuttamistyössä eniten eriarvoisuuden ja köyhyyden torjunta. Meidän tulisi tukea ihmisiä nykyistä paremmin ja tehokkaammin jo varhaislapsuudesta asti.

Politiikassa ei minusta kuunnella tarpeeksi lasten ja nuorten mielipiteitä: Liian usein, kun heitä vihdoin kuullaan, heidän mielipiteille ei anneta riittävää painoarvoa. Meidän tulisikin mahdollistaa nykyistä todellisemmat vaikutusmahdollisuudet nuorille ja tehdä parempaa sukupolvipolitiikkaa. Osittain juuri nuorten takia sydäntäni lähellä ovat ilmastonmuutoksen torjunta sekä luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.

Poliitikon työ vaatii kärsivällisyyttä: Päätökset voivat syntyä todella hitaasti ja vaivalloisesti. Joskus tuntuukin, että työ on yhtä pään seinään hakkaamista. Siksi onkin tärkeää pitää mielessään iso kuva: Kun liikahdusta tapahtuu oikeaan suuntaan, on se usein vaikuttavaa ja merkityksellistä. Ne hetket voivat olla usein hyvin pieniäkin, kun näkee työnsä jäljen muutoksessa. Ne kuitenkin motivoivat jatkamaan.

Kansanedustajan työ on arkisempaa miltä se usein kuulostaa. Maanantait ovat kansanedustajille niin sanottuja maakuntapäiviä, ja vietänkin ne usein Keski-Suomessa erilaisia tahoja tavaten. Täysistuntoja on iltapäivisin tiistaista perjantaihin. Monet ihmettelevät miksi täysistunnossa on usein tyhjähköä – tämä johtuu siitä, että täysistuntojen päällä on useita verkostojen ja sidosryhmien kokouksia. Aamupäivisin on aina tiistaista perjantaihin valiokuntakokouksia. Niiden välissä yritän käydä syömässä, usein siinä onnistumatta. Lisäksi eduskuntatyöhön kuuluu olennaisesti erilaisten haastattelujen antaminen medialle ja yhteiskunnallinen keskustelu sosiaalisessa mediassa.

Kansanedustajan työ vaatii tiettyä mielenmaisemaa. Demokratian toimivuus on jatkuvaa kohtaamista ja konfliktia aatteiden välillä. Oman näkökannan ‒ vaikkapa juuri sen hyvinvointivaltion ‒ puolustaminen sekä mahdollisimman suuren vaikutusvallan tavoittelu ovat kansanedustajan tehtäviä.

On hyvä muistaa, että me kansanedustajat olemme vain ihmisiä ja mekin väsymme liian ison työmäärän alle. Olenkin huomannut, että omasta terveydestään on erittäin tärkeää pitää huolta tässä työssä.

Tukiverkko on hyvä olla kunnossa. Minun onni on ollut avustajani, joka tuntee minut entuudestaan. Hän osaa nähdä, kun väsymys alkaa näkymään minussa monesti ennen kuin itsekään huomaan sitä. Näissä tilanteissa on tärkeää osata sanoa myös tarvittaessa ei. Jos kansanedustaja ottaisi vastaan kaikki ne tapaamispyynnöt mitä eri etujärjestöiltä tarjotaan, täytyisi hänen tehdä töitä 24/7h ja sekään ei välttämättä riittäisi.

Tärkeää on myös muistaa pitää kiinni ystävyyssuhteistaan. Jos jokin antaa elämään iloa työn ohella, ovat rakkaat ystävät, jotka yhdessä tukevat toinen toisiaan.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Lähisuhdeväkivalta syventää epätasa-arvoa Suomessa

by Blogi
Julkaistu alunperin Vihreiden naisten blogissa 2.10.2019.

Edellinen hallitus ehti jo ilmaista, että tasa-arvo on saavutettu. Silti yksi pahimmista syrjinnän muodoista, lähisuhdeväkivalta rehottaa meillä. Suomessa joka kolmas nainen kokee eläessään lähisuhdeväkivaltaa. Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin paikka naiselle ‒ on siis vielä rutkasti matkaa siihen, että olemme tasa-arvoinen maa.

Suomi julkaisi viime viikon keskiviikkona Istanbulin sopimuksen täytäntöönpanon. Istanbulin sopimus on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehty Euroopan neuvoston yleissopimus, johon liittyviä toimenpiteitä tehtiin Suomessa viime vuonna ensimmäistä kertaa. Täytäntöönpanoon liittyvässä seminaarissa teemana olivat paitsi Suomea koskevat suositukset myös erityisesti sukupuolittuneen väkivallan torjunta sekä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrit. Keskiössä olivat uhrien yksilölliset tarpeet ja kohtaaminen.

Seminaarissa ehkä tärkeimpänä seikkana nousi esille, että vaikka sukupuolittunutta väkivaltaa kokevat hyvin erilaiset naiset, on väkivalta monissa tilanteissa hyvin samanlaista. Sen rakenteellisuus on todella hälyttävää. Monet naiset kokevat lähisuhdeväkivaltaa toistuvasti: jopa vuosien ajan tai pahimmillaan läpi koko elämänsä. Monissa tapauksissa väkivalta alkaa lapsuudessa.

Lähisuhdeväkivallan jatkumon yleisyys tekee väkivallasta syrjinnän muodon, jota emme kuitenkaan usein osaa nähdä rakenteellisena epätasa-arvotekijänä. Lähisuhdeväkivalta nähdään yhä perheiden sisäisenä asiana ja suhteisiin liittyvänä yksityisenä asiana, vaikka todellisuudessa lähiväkivallalle altistavia tekijät ovat monilta osin samat kuin moniperustaiselle syrjinnälle muutoinkin altistavat tekijät. 

Rodullistetut, maahanmuuttajataustaiset, suomea puhumattomat, mutta myös vammaiset naiset kokevat herkemmin lähisuhdeväkivaltaa. Yksi tärkeimmistä huomioista täytäntöönpanoa koskevassa seminaarissa oli, että vaikka uhri olisi maahanmuuttajataustainen, useimmin näissä tapauksissa väkivaltaa käyttää kantasuomalainen mies. 

Lähisuhdeväkivalta ei siis ole mikään “ulkoisista kulttuureista” saapuva ilmiö, vaan suomalaiseen yhteiskuntaan sisäänrakentunut syrjintä- ja vallankäytönmuoto, joka kohdistuu heikommassa asemassa olevaan henkilöön. Uhrin kyvyttömyys puolustautua esimerkiksi vammaisena ei siis suojaa väkivallalta, vaan päinvastoin.

Kaikkein pahinta on, että vammaisuus tai esimerkiksi suomen-, ruotsin tai englanninkielen osaamattomuus estää uhria myös hakemasta apua. Monet palvelut ovat saatavilla vain edellä mainituilla kielillä ja esimerkiksi turvakodeista vain osa on esteettömiä.

Täytäntöönpanon seminaarissa oli kuitenkin toiveikas tunnelma. Vaikka tilanne lähisuhdeväkivallan suhteen onkin Suomessa huono, uusi hallitusohjelma tarttuu ongelmiin ponnekkaasti. Kyse onkin ensisijaisesti siitä, että palveluihin saadaan resursseja: aidosti esteettömiä ensi- ja turvakoteja on lisättävä ja sote- sekä rikospalveluiden työntekijöiden osaamista parannettava huomattavasti.

Samalla me kaikki voimme avata silmät sille, että naisia lyödään toistuvasti. Tälläkin hetkellä joku lähipiirissäsi saattaa kokea lähisuhdeväkivaltaa. Ongelma ei poistu sillä, että kuvittelemme väkivallan kohdistuvan sattumanvaraisesti, kun kyse on syrjinnän muodosta.

 

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Satavuotias perustuslaki antaa aihetta juhlaan – ja kovaan työhön perusoikeuksien puolesta

by Blogi
Teksti on alunperin julkaistu Vihreiden blogissa 12.9.2019.

Syksyn alkuun mahtuu usein monenlaista juhlaa, mutta tänä syksynä juhlien keskiössä ovat olleet erityisesti kaikkien yhtäläiset perusoikeudet: Omassa maakunnassani juhlittiin elokuun lopussa Jyväskylä Pridea ja tällä viikolla juhlistimme eduskunnassa mitä arvokkaimmin Suomen hallitusmuodon 100-vuotispäivää.

Jyväskylässä Pridea juhlittiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2011. Viime kerrasta oli kauan aikaa ja varmasti osin siksi tunnelma kulkueen keskellä oli erityisen iloinen, toiveikas ja lämminhenkinen. Mitään näin suurta ei ihan hetkeen olla nähty Jyväskylän kaduilla. 

Hyväntuulisten tuttujen ja tuntemattomien keskellä oli helppoa ajatella, että elämme todella yhteiskunnassa, jossa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat.

Pride ei kuitenkaan ole pelkkää juhlaa. 

Prideja tarvitaan ympäri Suomen, koska yhdenvertaisuustyö on yhä kesken – tästä hyvä esimerkki on ystäväpariskunnan kokemus vuokra-asunnon etsinnästä. Kolme asunnontarjoajaa ei vastannut viesteihin sen jälkeen, kun kuuli heidän olevan naispari. 

Muun muassa tätä on monen vähemmistön syrjintä arjessa. 

Meillä on Suomessa vielä paljon parannettavaa, jotta oikeus syrjimättömyyteen toteutuu – oikeus, joka kumpuaa perustuslaista. 

Hallitusmuotomme 100-vuotisjuhlat tarkoittavat käytännössä, että myös perustuslakimme täytti tänä kesänä 100 vuotta. Olenkin äärimmäisen iloinen, että saan kunnian toimia tällä vaalikaudella juuri perustuslakivaliokunnassa ja olla osa pitkää jatkumoa. 

Perustuslaki ja aivan erityisesti siihen sisältyvät perusoikeudet muodostavat oikeusvaltion välttämättömän pohjan. Perustuslakiin kirjatut periaatteet kansalaisten yhdenvertaisuudesta, ihmisoikeuksien toteutumisesta eivät voi olla kauppatavaraa – eivät vaalien alla, eivät milloinkaan.

Juuri tästä syystä esimerkiksi uudistusten paineessa oleva sote-sektori on niin tärkeä. Kyse ei ole ainoastaan alueellisesta tasa-arvosta palveluiden saatavuudessa, vaan siitä, että järjestelmämme kykenee aidosti ottamaan huomioon myös erilaisten ihmisryhmien tarpeet, myös vähemmistöjen.

Isoissa muutoksissa perustuslakivaliokunnalla on tärkeä rooli. Emme voi yleisten tehokkuusvaatimuksien tai sen hetkisen julkisen keskustelun perusteella luopua periaatteista, joille hallintomuotomme rakentuu. 

Meille vihreille laadukas lainsäädäntötyö ja perustuslain kunnioittaminen ovatkin erittäin tärkeitä – meillä ei ole varaa viime hallituskausien virheisiin. 

Merkittäviä muutoksia tapahtuu myös yhteiskunnassa itsessään. Elämme aikaa, jolloin muun muassa teknologia kehittyy vauhdilla. Eri ihmisryhmät ovat eriarvoisessa asemassa nopeisiin muutoksiin sopeutumisessa – perusoikeuksien toteutumisesta on huolehdittava myös ennakoiden.  

Muuttuu yhteiskunta sitten lainsäädännöllä tai muilla tavoin, meille vihreille olennaista on, että tulevat uudistukset tehdään perusoikeudet ja kansalaisten tarpeet edellä. Me haluamme varmistaa, että palvelut rakennetaan myös heille, jotka ovat syystä tai toisesta nyt yhteiskunnan nykynormien ulkopuolella.

Me haluamme rakentaa Suomea, jossa on entistä vähemmän syrjintää, esteellisyyttä ja osattomuutta.

Bella Forsgrén, 2019. Kuvaaja Hanna-Kaisa Hämäläinen.

Toimiva kansalaisyhteiskunta teki ilmastovaalit

by Kolumni
Julkaistu alunperin Vihreässä Langassa 24.6.2019.

Kulunut vaalien superkevät osoitti viimeistään, kuinka tärkeää toimiva kansalaisyhteiskunta on. Pitkälti sen ansiosta meillä oli ilmastovaalit. 

Ilmastonmuutoskeskustelu ei olisi edennyt tähän elintärkeään pisteeseen, jos meillä ei olisi aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja rohkeita ruohonjuuritason toimijoita ‒ siis tavallisia yksittäisiä kansalaisia, jotka pystyvät ja uskaltavat avata suunsa ja voivat tarvittaessa ryhtyä ilmastolakkoon.

Ympäristönsuojelukeskustelussa on jo pitkään korostettu, että ympäristönsuojelu on monilta osin ihmisoikeuskysymys. Kyky ja halu suojella omaa elinympäristöään kumpuaa paitsi kansalaisten käytettävissä olevista resursseista, kuten riittävästä toimeentulosta ja koulutuksesta, mutta myös niinkin perustavanlaatuisista asioista kuin sanan- ja kokoontumisvapaudesta sekä oikeusvaltion toiminnasta. 

Kun kansalaisilla ‒ niin aikuisilla kuin lapsillakin ‒ on oikeus ja vapaus omalla toiminnallaan ja sanoillaan ilmaista syvää huoltaan huomisen puolesta, syntyy vasta todellinen yhteiskunnallinen muutos. Demokratiaan ei kuulu ainoastaan se, että kansalaiset voivat valita vaaleilla edustajansa instituutioihin, vaan myös se, että heillä on mahdollisuus jopa lakkoilemalla irtisanoutua edes hetkellisesti vallitsevasta järjestelmästä.

Tässä tapauksessa vallitseva järjestelmä tuottaa vuosittain ‒ ja on jo tovin tuottanut ‒ valtavan määrän kasvihuonekaasuja, jotka uhkaavat globaalia elämää. 

Ilmastolakkoilijat ovatkin ymmärtäneet jotain olennaista: Kyse ei todellakaan ole enää yksilöistä, vaikka yksilöinä heillä onkin mahdollisuus mielipiteenilmaisuun, vaan kyse on järjestelmästä, joihin jokainen välttämättä osallistuu päivittäin. Juuri ilmastonmuutoksen arkipäiväisten ulottuvuuksien vuoksi nuorten ilmastolakkoilu oli niin tärkeää. 

Ilman poliittista pyrkimystä muuttaa järjestelmää pitkällä aikavälillä, ei käytännössä olisi tullut nykyisenlaista hallitusohjelmaa: Meillä on nyt ensimmäistä kertaa koskaan hallitusohjelma, joka paitsi alkaa sanalla ilmastonmuutos, tavoittelee myös hiilineutraalia Suomea. 

Se tarkoittaa todellista järjestelmän muutosta. Siksi me olemmekin kaikkein suurimman haasteen edessä: Meidän tulee vähentää päästöjä radikaalisti, mutta myös sopeutua ilmastonmuutoksen tuomiin väistämättömiin haasteisiin. Tässä suomalainen laaja-alainen kansalaisyhteiskunta tulee olemaan keskeisemmässä roolissa kuin koskaan. 

Kun aineelliset resurssit vähenevät ja kiertävät yhä pidempää talousjärjestelmässä, lämpeneminen aiheuttaa enemmän säiden ääri-ilmiöitä ja muutokset kuormittavat rakenteitamme, tarvitaan yhä parempia sosiaalisia verkostoja, uusia tapoja järjestäytyä, kekseliäisyyttä ja kykyä reagoida nopeasti. 

Ilmastovaalit osoittivat, että näitä meiltä Suomen kansalaisilta kyllä löytyy.

blogi4

Lukioihin kohdistuvat leikkaukset ovat leikkauksia nuorten tulevaisuudesta

by Blogi

Lukioihin kohdistuvat leikkaukset ovat leikkauksia nuorten tulevaisuudesta

Suomalaisten keskuudessa elää ajatus siitä, että nuorissa on tulevaisuus. Tämä tulevaisuus on kuitenkin riippuvainen niistä resursseista, joita Suomen valtio kohdentaa koulutuksen piiriin. Juuri ennen vaalena eronnut hallitus ehti leikkaamaan lähes 1,5 miljardilla koulutuksesta, mikä on heijastunut voimakkaasti toisen asteen opiskelijoiden arkeen.

Leikkaukset tuntuvat myös Jyväskylän lukiolaisten arjessa

Niin ikään Jyväskylän lukiotarjonta on pienentynyt huomattavasti viime vuosina ‒ ja lukioiden yhdistymisten myötä on muodostunut jopa 1200 opiskelijan suurlukioita.

Fuusioituneille lukioille on osoitettu uudet tilat, jotka eivät mahdollista samankaltaista opiskelija-opettajakontaktia kuin pienemmissä lukioissa. Moni opiskelija jää kaipaamaan apua oppimiseen, kun luokkakoot kasvavat jo lähemmäs puoltasataa opiskelijaa kurssia kohden.

Lukiolaisten uupumus on lisääntynyt huomattavasti

Viime vuoden kouluterveyskyselyt kertovat järkyttäviä faktoja – jo joka kolmas lukiolainen kokee hukkuvansa koulutyöhön useamman kerran viikossa. Lukiolaisten etujärjestö Suomen lukiolaisten liittokin varoittaa lukiolaisten kasvaneesta uupumuksen tunteesta arjessa.

Vastaus tähän lukiolaisten hyvinvointivajeeseen ei voi olla koulutuksesta leikkaaminen.

THL – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksista ilmenee, että moni opiskelija kaipaisi koulupsykologin tai -kuraattorin apua, mutta ei ole sitä toistaiseksi saanut. Kun opiskelijoista tulee yksilöiden sijasta massaa, on vaikea tarttua yksilöiden ongelmiin.

Kun opiskelijoita on samassa rakennuksessa noin 1200, ei yksittäinen koulukuraattori tai toisinaan paikalla oleva koulupsykologi riitä, vaan jokaisen pitäisi saada tarvittaessa apua lyhyellä odotusajalla. Kouluypsykologien ja -kuraattorien määrää on lisättävä – ja samalla on panostettava päivittäiseen yhteisölliseen työhön.

Toisen asteen koulutuksen puuttuminen altistaa syrjäytymiselle

Suomessa on eri arvioiden mukaan noin 40 000–100 000 syrjäytynyttä nuorta. THL:n arvioiden mukaan syrjäytynyt toisen asteen koulutusta käymätön nuori aiheuttaa yhteiskunnalle jopa 370 000 euron lisäkustannuksen. Nuorten syrjäytyminen käy siis pitkällä juoksulla todella kalliiksi.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK toteutti viime elokuussa tutkimuksen, jonka tulokset ovat kiistattomat: 92 % suomalaisista uskoo, että koulunkäynnin tukeminen on toimiva keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä.

Toisen asteen ja eritoten lukiokoulutuksen rahoitus kuuluu palauttaa takaisin vanhaan uskoonsa, sillä nuo eurot eivät ole vain tilastoja ja numeroita – niillä saadaan opinto-ohjaajia, pienempiä kurssikokoja, parempaa opiskelijahuoltopalveluiden saatavuutta ja lukiolaisten arkea sujuvammaksi.

blogi1

Yksilön teoista kohti ilmastoyhteiskuntaa

by Blogi

Yksilön teoista kohti ilmastoyhteiskuntaa

Nykyisellä individualismin aikakaudella on ymmärrettävää, että ilmastonmuutoksen torjunnasta puhutaan yksilön tekoina ja valintoina. Ilmastoteot eivät voi kuitenkaan jäädä ainoastaan yksilöiden harteille.

Tarvitsemme poliittisia päätöksiä, rakenteellisia muutoksia sekä yhdyskuntarakenteen uusimista – meidän tulee ottaa myös yritykset mukaan. Käytännössä yhteiskunnassa on tapahduttava laajoja muutoksia jo seuraavan parin hallituskauden aikana.

Miksi yksilöiden vastuuttaminen ei toimi?

Vaikka ihmisten kulutustottumukset muuttuvatkin koko ajan ja eettisestä kuluttamisesta on tullut trendi, ei “valinnoilla voit vaikuttaa” -tyyppinen retoriikka ole toiminut niin nopeasti kuin ilmastonmuutoksen torjuminen vaatisi.

Esimerkiksi lihankulutus pysyi vuosina 2017-2018 ennallaan ja kotimaan sisäinen lentomatkustaminen on niin ikään vain lisääntynyt. Käytännössä merkittävää, koko kansaa koskevaa kehitystä yksilöiden kuluttamisen suhteen ei ole tapahtunut edes niillä osa-alueilla, joista on eniten puhuttu julkisuudessa.

Emme ole vain kuluttajia – vaan myös kansalaisia

Vaikka talousjärjestelmämme pyrkiikin näkemään yksilöt kuluttajina – elämme myös kansalaisyhteiskunnassa, jossa jokainen yksilö voi harjoittaa aktiivista kansalaisuutta.

Siis: Jokainen meistä on myös osa demokraattista poliittista järjestelmää, jossa kansalaisilla on oikeus, velvollisuus ja vastuu toimia. Yhteiskunnalliset rakenteet ja instituutiot muuttuvat vasta, kun päätämme, että niiden on muututtava. Lainsäädäntö on tähän luonnollisesti yksi keino, mutta vähintään yhtä tärkeää on asenneilmapiiri ja sen muutos: Olemmeko valmiita tarkastelemaan elämäntapaamme ja siihen liittyviä ilmiöitä uudesta näkökulmasta?

Millaista on sitten aktiivinen ilmastokansalaisuus?

Tänä kuluneena keväänä olemme nähneet jo monenlaisia versioita siitä, mitä yksilöt voivat tehdä kansalaisina ilmaston eteen. Ilmastotyötä  on tehty lakkoilemalla, marssimalla, keräämällä vetoomuksia, perustamalla some-kampanjoita, lobbaamalla – ja nimenomaan isolla joukolla. Muutos ilmastotoimijoiden määrässä on huomattava.

Täällä Keski-Suomessakin on ollut verrattain aktiivinen ilmastotoimijoiden ryhmä, joka toimii osana kansallista ja kansainvälistä ilmastoliikehdintää. Esimerkiksi valtakunnallinen Opiskelijoiden ilmastolakko sai alkunsa juuri Jyväskylästä ja levisi täältä käsin ympäri Suomen aina Rovaniemeltä Helsinkiin asti.

Ollakseen aktiivinen ilmastokansalainen ei tarvitse siis tyytyä kuluttamaan, vaan yhä useammalla paikkakunnalla voi liittyä muiden joukkoon ja etsiä oman tapansa vaikuttaa. Tärkeintä on, että päättäjien suuntaan välittyy selkeä viesti: 70% suomalaisista on valmiita ilmastotekoihin ja haluavat sen eteen myös poliittisia päätöksiä.

Miksi on ilmaston kannalta tärkeää äänestää?

Tällä hetkellä yksi merkittävimmistä ilmastoteoista on äänestäminen: Se on helpoin tapa vaikuttaa poliittisen järjestelmän toimintaan yksilönä. Meillä kansalaisilla on oikeus vaatia muutosta – ja äänestäessä emme ainoastaan vaadi, vaan myös valitsemme ihmiset tekemään sitä muutosta.

Nyt sunnuntaina valittavat kansanedustajat päättävät valtion budjetista, säätävät lait ja vetävät linjat kansalliseen politiikkaan. He tekevät päätöksiä, jotka pureutuvat sekä jokaisen suomalaisen henkilökohtaiseen elämään että suuremmassa mittakaavassa globaaliin toimintaan Suomen ulkopoliittisten linjojen kautta.

Lyhyesti ilmaistuna: Kansanedustajat päättävät paitsi monista meidän ilmastoteoistamme, myös huomattavasti isompien toimijoiden, kuten yritysten ilmastoteoista. Etenkin ministerien kautta olemme myös vaikuttamassa siihen, miten muut maat toimivat ilmaston eteen meidän kanssamme.

Äänestämättä jättäminen vinouttaa päätöksentekoa ja aiheuttaa pahimmillaan yliedustuksen tietyille ryhmille ja heidän intresseilleen. Äänestämällä saa siis lisäpainoa niille intresseille ja kehityssuunnille, mitä itse kannattaa.

Jos siis ilmastokysymykset mietityttävät, mene ja äänestä.

Onko puolueissa eroja ilmaston suhteen?

Monesti kuulee sanottavan, että Suomen puolueissa ei ole juurikaan eroja. Ilmastopolitiikan osalta tämä ei todellakaan pidä paikkaansa: eroja on ja ne ovat monilta osin myös isoja. Vaikka monet muutkin puolueet kuin Vihreät puhuvat ilmastoasioista, merkittävä ero näkyy siinä, miten valmiita ollaan toimimaan käytännössä.

Suomen luonnonsuojeluliitto listasi juuri Suomen puolueet niiden ympäristölinjausten mukaan. Katso täältä videot, jotka selventävät eroja.

Listaus perustui paitsi puolueiden ohjelmiin, myös liiton omaan ympäristökyselyyn. Vihreät oli kaikkein eniten valmis toimimaan ilmaston ja ympäristön puolesta. Vasemmistoliitto tuli selvityksessä hyvänä kakkosena. Muut puolueet tulevat selkeästi perässä. Lue lisää täältä.

Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat selkeästi ilmastoystävällisimmät puolueet: Niiden ilmastoteoilla on mahdollista rajata ilmastonlämpiäminen 1,5 asteeseen. Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto

Samanlainen lopputulos löytyy myös Suomen Kuvalehden artikkelista, jossa Vihreät oli niin ikään halukkain tekemään konkreettisia ilmastotekoja.

Kun siis äänestät, muista, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja ilmaston kannalta on merkittävää, mille puolueelle äänesi annat.

Myös sillä on väliä, että päätyykö äänesi saanut puolue hallitukseen tekemään ensi hallituskauden merkittävimpiä poliittisia linjauksia. Ilmastonmuutoksen torjunnan on oltava ehdottomasti yksi näistä linjauksista – jos mielimme säilyttää kotiplaneettamme monilta osin elinkelpoisena. Mieti siis, minkä puolueen haluat hallitukseen.

Meillä ei ole varaa odottaa ja himmailla enää yhtään hallituskautta. Suomesta on tehtävä ilmastoyhteiskunta nyt.

blogi2

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

by Blogi

Suomen on taattava myös vammaisten ihmisoikeudet

Suomi oli viimeisimpiä EU-maita, joka ratifioi vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Vuonna 2016 Suomessa voimaan tullut sopimus oli askel oikeaan suuntaan, vaikka se tapahtuikin hävettävän myöhään. Kaikki sopimuksen kohdat eivät kuitenkaan toteudu vaaditun mukaisesti.

Hankintalaki tuottaa ongelmia

Vammaispalveluiden kilpailutuksia ohjaavat useissa tapauksissa enemmän taloudelliset näkökulmat kuin vammaisten ihmisten tarpeet ja itsemääräämisoikeus. Hankintalain mukainen kilpailutus aiheuttaa tällä hetkellä merkittäviä ongelmia vammaisten asumis-, kuljetus että kuntoutuspalveluiden toteutumisessa.

Vammaispalveluiden kilpailutukset ovat surullinen esimerkki siitä, kuinka asianomaiset jäävät itse prosessin ulkopuolelle. Kilpailutuksissa palvelusopimuksen muodostavat kunnat ja palveluntuottajat, eikä vammaisilla itsellään ole osaa asioidensa järjestämisessä. Tämä aiheuttaa ‒ paitsi absurdeja ‒ myös ihmisoikeuksia rikkovia tilanteita.

Vammaiset eivät ole vain hoidon ja holhouksen kohteita

Yhteiskunnassamme on yhä syvään juurtuneita vammaisia syrjiviä asenteita ja rakenteita. Ne eivät muutu ennen laajamittaista asennemuutosta.

Vammaisia ihmisiä tarkastellaan yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes poikkeuksetta vain lääketieteellisestä näkökulmasta ja pelkästään hoidon ja holhoamisen kohteina. Tällainen käsitys ei vastaa todellisuutta ja monissa tapauksissa estää vammaista määrittelemästä omaa elämäänsä kykyjensä puitteissa.

Meidän on taattava vammaisille tarvittavat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisina jäseninä. Vammaisia ihmisiä ei tule käsitellä yhtenäisenä ryhmänä, vaan jokainen tulisi nähdä yksilönä, jolla on omat tarpeensa.

Vammaisten syrjintä on yleistä

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tekemässä selvityksessä käy ilmi, että yli 50 prosenttia vammaisista kokee asenneilmapiirin vammaisia kohtaan huonoksi tai erittäin huonoksi. Jopa 64,2 prosenttia koki tulleensa syrjityksi kuluneen vuoden aikana. Luvut ovat hälyttäviä: Ne osoittavat, kuinka meillä on paljon matkaa siihen, että jokainen kokisi olevansa arvostettu ja yhdenvertainen osa yhteiskuntaamme.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat vammaiset lapset ja nuoret – aikuisten ehdoilla tehdyt tukitoimet eivät monesti ole heille soveltuvia. Muun muassa vaikeudet henkilökohtaisen avun ja kuljetusten järjestämisestä rajaavat helposti vammaisen nuoren yhteiskunnan ulkopuolelle.

Ratkaisut ovat olemassa – vaaditaan tahtoa taata ihmisoikeudet kaikille

Seuraavalla hallituskaudella tulee puuttua ongelmiin tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Aivan ensimmäiseksi uuden hallituksen on laadittava vammaispoliittinen ohjelma, jossa on huomioitava myös YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seuranta. Toisaalta vammaisten henkilöiden työllisyysastetta on nostettava samalla kuin muunkin väestön: Koulutuksesta huolimatta vammaiset työllistyvät huonosti johtuen muun muassa työnantajien asenteista. Työllistyminen mahdollistetaan yksilöllisellä sekä riittävällä ammatillisella ja lääkinnällisellä kuntoutuksella.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että vammaisjärjestöt otetaan asianmukaisella tavalla mukaan vammaisia koskevaa lainsäädäntöä valmisteltaessa. Se ei kuitenkaan onnistu ilman tarvittavia resursseja: Siksi eduskunnan tulee huolehtia, että kansalaisjärjestöille annetaan riittävästi taloudellista tukea.

blogi4

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

by Blogi

Opiskelijoiden riittämätön toimeentulo uhkaa hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta

Laadukas ja saavutettava koulutus  on Suomen ylpeydenaihe ja kilpailuvaltti, mutta korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta on viety rahaa vuodesta 2011 lähtien jo jopa 800 miljoonaa euroa. Muun muassa korkeakouluopiskelijoiden jo nyt riittämättömästä toimeentulosta leikattiin jopa 86e/kk opintotukileikkausten yhteydessä, samalla enimmäistukiaika lyheni 2 kuukaudella.

Huoli toimeentulosta heikentää mielenterveyttä

Opiskelijoille on asetettu kovat paineet lähteä opiskelemaan aikaisin ja valmistua nopeasti. YTHS:n tutkimuksen mukaan opiskelijat kokevat stressiä ja ahdistusta sekä ylirasitusta, jota toimeentulon pienuus ja tiukka opiskelutahti pahentavat huomattavasti. Neljännes opiskelijoista murehtii opiskeluasioita vapaa-ajallakin. Liian tiukat vaatimukset opiskelujen nopeasta etenemisestä aiheuttavat stressiä ja myös muita mielenterveyden ongelmia.

Yhdistelmä vaatimuksista valmistua ja työllistyä nopeasti heikon toimeentulon turvin uhkaa opiskelijan terveyttä jo opintojen aikana. Vaatimus nopeasta valmistumisesta sekä mittavasta työkokemuksesta valmistuessa on ristiriitainen yhtälö. Nopean valmistumisen painottaminen vaatisi erityisesti panostusta opinto-ohjaukseen, johon koulutusleikkaukset ovat tehneen ison loven.

Opintorahan lainapainotteisuus  lisää koulutuksen periytyvyyttä

Opintorahan ja asumistuen lisäksi opintolaina on määritelty osaksi opintotukea. Opintolaina ei kuitenkaan ole kaikille opiskelijoille houkutteleva vaihtoehto, ja lainan ottamisen pakko opintojen rahoittamiseksi tekee korkeakouluopinnoista saavuttamattomia monille. Suomessa koulutus periytyy jo nyt ja lainapainotteisuus vaikeuttaa entisestään sosiaalista liikkuvuutta ja ylläpitää luokkayhteiskuntaa.

Kun vielä lisätään mukaan nuoria syyllistävä keskustelu synnytystalkoista, on kasassa aikamoinen lista. Opintorahan huoltajakorotus on vaivaiset 75€/kk. Suurimpia syitä miksi korkeakouluopiskelijat eivät uskalla perustaa perhettä ovat oman elämän toimeentulon sekä tulevaisuuden näkymien epävakaus. Opintojen ja perheellistymisen yhdistäminen on näillä pelimerkeillä haastavaa toimeentulon turvattomuuden takia.

Opiskelijat mukaan sosiaaliturvan muutoksiin

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että opiskelijat ovat mukana tulevassa sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Opiskelijoiden toimeentulo tulee nähdä yhdenvertaisessa asemassa muihin sosiaaliturvan muotoihin verrattuna. Luottamus riittävästä toimeentulosta tuo opiskelijalle turvatun arjen.

Aidosti tasa-arvoinen koulutuksen saavutettavuus vaatii opiskelijoille toimeentuloa, joka ei nojaa lainaan. Opiskelijoille on turvattava aidosti elämiseen riittävä toimeentulo ja annettava opiskelurauha.

blogi1

Nyt tarvitaan pikaisia toimenpiteitä lapsiköyhyyden poistamiseksi

by Blogi

Nyt tarvitaan pikaisia toimenpiteitä lapsiköyhyyden poistamiseksi

Lapsiköyhyys Suomessa on ollut kasvussa jo pitkään. Tänä päivänä yli kymmenen prosenttia lapsista elää köyhyydessä. Lapsia huostaanotetaan Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa, ja sijoituksista jopa neljäsosan taustalla on vanhempien huono taloudellinen tilanne. Toimeentulon ongelmilla on suora yhteys koko perheen hyvinvointiin. Vähävaraisuus aiheuttaa syrjäytymistä, ylisukupolvista köyhyyttä sekä erityisesti lapsilla horjuttaa kehittymisen perustaa.

Köyhyyden syyt ovat usein perheen työikäisten jäsenten työttömyydessä ja kotitalouden pienituloisuudessa. Vähävaraiset perheet joutuvat tinkimään perustarpeista, kuten ruuasta ja vaatetuksesta. Näistä perusedellytyksistä joudutaan karsimaan niin aikuisten kuin lastenkin osalta. Esimerkiksi terveydenhuollosta, kuten kalliista mielenterveyspalveluista voidaan joutua luopumaan, vaikka hoidolle olisikin tarvetta.

Köyhyys vaikuttaa lapseen monin tavoin

Köyhyys eriarvoistaa lapsia ikätovereistaan. Vähävaraisten perheiden lapsilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Köyhyys altistaa myös kiusaamiselle ja syrjinnälle, sekä vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja käsitykseen itsestä yhteisön jäsenenä. Köyhyydellä on myös todettu olevan suora vaikutus lapsen koulumenestykseen. Tämä näkyy muun muassa vähävaraisten perheiden lapsien korostumisessa koulunsa keskeyttäneiden tilastoissa.

Perheen taloudellinen tilanne ylisukupolvistuu. Tutkimusten mukaan vauvaikäiset lapset ovat köyhyyden vaikutuksille kaikista alttiimpia. Mitä nuorempana lapsi kokee köyhyysjakson ja mitä pidempi se on, sitä kauemmaskantoisia vaikutuksia sillä on.

Lapsiin investoiminen on tulevaisuuteen investoimista. Köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseen on keinoja, mutta se vaatii arvovalintoja ja poliittisia päätöksiä. Jotta vähävaraisten perheiden tilanne kohenee lisäpanostuksen kohteita tulisi olla muun muassa subjektiivinen päivähoito-oikeus, päiväkotien ryhmäkoko, vanhempainvapaat sekä koulukuraattoreiden ja psykologien saatavuus.

Resursseja lastensuojeluun ja tukipalveluihin

Lastensuojelu ja sen piirissä olevien nuorten tukipalvelut tarvitsevat nykyistä paremmat resurssit. Lasten harrastusmahdollisuuksia tulee tukea, ja kouluissa esiintyvään kiusaamiseen ja syrjintään on puututtava tehokkaasti. Tämän lisäksi toisen asteen koulutuksesta tulee tehdä aidosti maksutonta sekä vanhempien työllisyyttä täytyy edistää perhetilanteen ehdoilla

Viime vuosina myös sosiaaliturvan muutokset ovat osuneet juuri pienituloisiin, ja vähävaraisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt. Sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa tuleekin huomioida erilaisten perheiden tarpeet nykyistä paremmin. Lapsiperheiden hyvinvointiin satsaamalla säästetään sekä yhteiskunnan resursseja että inhimillistä pääomaa.

blogi3

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

by Blogi

Korkeakoulujen uusi rahoitusmalli ei luota korkeakoulujen omaan osaamiseen

Korkeakoulujen uudet rahoitusmallit hyväksyttiin tänä keväänä. Yliopistoille ja ammattikorkeakouluille laadittiin omat rahoitusmallinsa. Rahoitusmallit määräävät sen, miten valtion korkeakoulutukseen varattu budjetti jaetaan korkeakoulujen kesken. Rahoitusmallilla valtio pyrkii ohjaamaan korkeakoulujen toimintaa haluamaansa suuntaan, eli kyseessä on keskeinen poliittinen työkalu.

Uusia rahoitusmalleja on työstetty osana Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -hanketta. Mikä siis muuttuu vuonna 2021 voimaan astuvissa malleissa?

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että uusissa rahoitusmalleissa käytetään edelleen todella paljon tulosohjausta. Tämä tarkoittaa sitä, että korkeakoulut saavat rahaa ainoastaan konkreettisia tuloksia vastaan (esimerkiksi kun opiskelija valmistuu tai julkaistaan tieteellinen artikkeli). Tämä on tietenkin jollain asteella perusteltua, mutta uudessa mallissa nämä tulosohjauksen piirteet korostuvat poikkeuksellisen vahvasti.

Miksi me emme luota korkeakoulujen osaavaan henkilökuntaan?

Korkeakoulut ansaitsevat enemmän vakaata rahoitusta, jotta toiminnan pitkäjänteinen suunnittelu on mahdollista. Rahoitusmallit eivät myöskään lunasta lupausta yksinkertaisuudesta ja ennustettavuudesta. Mallien osia eli indikaattoreita on edelleen paljon ja jotkut niistä ovat varsin monimutkaisia. Uusista malleista ei siis voi kovin suoraan päätellä, millaisia vaikutuksia niillä on missäkin korkeakouluissa.

Yliopistojen osalta uusi rahoitusmalli palkitsee entistä vahvemmin opiskelijoiden nopeasta valmistumisesta. Realistisena uhkakuvana on, että rahoitusvajeesta kärsivät yliopistot käyttävät opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen kehittämisen kannalta kyseenalaisia keinoja valmistumisen nopeuttamiseen. On esimerkiksi mahdollista, että vaihtoon lähtemisestä tehdään nykyistä vaikeampaa, sillä se usein hieman viivästyttää valmistumista.

Kansainvälinen kokemus on kuitenkin ehdottoman tärkeää työelämässä, ja siihen tulisi kannustaa. Nykyisessä mallissa kansainvälistymisestä palkitaan suoraan, mutta uudessa mallissa se on siirretty osaksi strategiaperusteista rahoitusta, joten todellisia vaikutuksia on vaikea arvioida.

Lisäksi uusi malli palkitsee pienemmällä summalla sellaisista suoritetuista tutkinnoista, joiden tekijällä on jo toinen samantasoinen tutkinto. Tällöin korkeakoululla on pienempi motiivi panostaa toista tutkintoa tekeviin opiskelijoihin. Työelämän murroksessa pitäisi nimenomaan kannustaa osaamisen päivittämiseen ja kehittämiseen sen sijaan, että sille asetetaan esteitä!

Mallista löytyy myös hyviä puolia

Erinomainen lisäys malliin on niin kutsuttu laadullisen työllistymisen indikaattori, joka palkitsee siitä, että opiskelijat valmistuvat omaa tutkintoaan vastaaviin työtehtäviin. Tämä kannustaa mielekkäällä tavalla korkeakouluja ottamaan työelämän tarpeet huomioon kehittäessään opetustaan ja ohjaustaan.

Hyvä muutos yliopistojen uudessa rahoitusmallissa on myös se, että epämääräistä strategiarahoitusta on selkeytetty: jatkossa osa strategiarahoituksesta myönnetään yliopistojen omiin strategioihin perustuen ja loput nykyiseen tapaan ministeriön harkinnan mukaan. Harmillista on se, että strategiarahoituksen kasvaessa perusrahoituksen osuus pienenee.

Rahoitusmalli on erittäin keskeinen asia korkeakoulupolitiikassa, mutta on kuitenkin ehdottomasti muistettava, että siihen tehtävät muutokset eivät lainkaan vaikuta siihen, kuinka suuri potti korkeakouluille on ylipäänsä jaettavissa.  

Laadukas ja yhdenvertainen korkeakoulutus on ollut Suomen menestyksen mahdollistaja ja sen tulevaisuus on turvattava riittävällä rahoituksella. Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaamisen sijaan meidän tulisi panostaa tulevaisuuden osaamiseen.