Teksti on julkaistu alunperin Demo Finlandin sivuilla 20.10.2020.
Nuorena vihreänä kansanedustajana en voi olla usein miettimättä, että en itsekään olisi nyt kansanedustaja, jos yhteiskuntamme jättäisi nuoret kokonaan päätöksenteon edistämisen ulkopuolelle.
Kestävä yhteiskunta vaatii, että nuoria ei oteta ainoastaan huomioon vaan, että he ovat aidosti osa yhteiskuntaa ja avainasemassa sen muuttajina. Greta Thunbergia vapaasti suomentaen: “Me nuoret olemme näyttäneet olevamme yhtenäisiä ja sellaisina pysäyttämättömiä.”
Yhteiskunta voi kestää vain, jos sen kaikki jäsenet näkevät itsensä osana sitä – myös silloin kun he eivät vielä välttämättä tuo verotuloja tai voi äänestää.
Demokratia on yhdenvertaisuuden siemen. Se mahdollistaa, että kukaan ei tule ylikävellyksi, eikä kukaan joudu ominaisuuksiensa takia syrjityksi. Se takaa, että kaikilla on mahdollisuus hyvinvointiin ja kukoistukseen. Tämä ajatus koskettaa erityisesti nuoria.
Toisaalta nuorten osallisuus on myös edellytys maailman demokratioille. Maailmassa on 1,8 miljardia nuorta, joiden osallistuminen yhteistä tulevaisuuttamme koskevaan päätöksentekoon on ensiarvoista myös demokratian edistämiseksi.
Osallisuuden edistämiselle on olemassa eräs erittäin tehokas väline. Se on koulutus.
Koulutuksesta ja sen tilasta on keskusteltu viime vuosina paljon. Siitä on leikattu ja höylätty, mutta toisaalta näitä leikkauksia on yritetty myös paikata. Yhtä kaikki jokainen panostus – tai panostamatta jättäminen – näkyy koko yhteiskuntamme tulevaisuudessa. Lähtien sen vakaudesta ja mahdollisuudesta demokratiaan.
Parhaimmillaan koulutus painottuu tulevaisuudessa entistä enemmän siihen, että lapset ja nuoret oppivat olemaan aktiivinen osa yhteiskunnan muutosta. He eivät ainoastaan opi toimimaan valmiiksi annettujen normien ja sääntöjen mukaisesti, vaan haluavat ja voivat osaltaan tehdä maailmasta paremman paikan.
Tarvitsemmekin jatkossa lisää opetusta jo pienille lapsille siitä, miten lähidemokratia syntyy. Yhtenä keskeisenä lähidemokratian teemana voisi toimia niinkin perustavanlaatuinen kysymys kuin: miten omaan elinympäristöön vaikutetaan?
Omalla elinympäristöllä on merkittävä rooli, paitsi yksilön ja yhteisön toimintakyvylle, myös sille kokonaisvaltaiselle kokemukselle, jonka demokratia tarjoaa: Tänne minä voin kuulua, tänne minä voin juurtua.
Tärkeä osa tätä kokemusta on, että voi vaikuttaa siihen, millainen oma elinympäristö on nyt ja tulevaisuudessa. Ihmiselle on tärkeää nähdä oma kädenjälkensä. Ei olekaan mikään ihme, että monella ensimmäiset kokemukset halusta vaikuttaa asioihin syntyvät halusta vaikuttaa juuri ympäristöön – mittakaavalla ei ole niinkään väliä.
Juuri tähän tunteeseen myös monet ilmastolakkoilevat lapset ja nuoret ovat heränneet. He haluavat suojella oma elinympäristöään sanan laajimmassa merkityksessä.
Juuri tähän tunteeseen myös monet ilmastolakkoilevat lapset ja nuoret ovat heränneet. He haluavat suojella oma elinympäristöään sanan laajimmassa merkityksessä.
Siihen heillä on perustavanlaatuinen oikeus, mutta myös vastuu, minkä he tuntuvat ymmärtäneen aikuisia paremmin.
Ilmastoliikkeen nuorten eräs keskeinen sanoma on ollut, että he lakkoilevat koska eivät voi äänestää. Tämä on asia, mihin meidän kaikkien pitäisi herätä.
Olemme ehkä rakentaneet hyvinvointivaltion ja turvanneet hyvinvointia eri ihmisryhmille, mutta emme ole kehittäneet kaikille tarpeeksi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinympäristöönsä sanan laajassa merkityksessä.
Nuoret kokevat ahdistusta ja toivottomuutta siksi, että heillä ei ole tarpeeksi mahdollisuutta oikeuteen ympäristöönsä mutta myös vastuuseen ympäristöstään.
Alaikäisillä on samat oikeudet julkiseen kokoontumiseen kuin muillakin ihmisillä. Mutta vieläkin hedelmällisempää olisi, mikäli heillä olisi tosiasiassa äänestämisen ulkopuolella mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä ja siten myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Hallitusohjelmassa onkin sitouduttu kansalaisaloitteen allekirjoittamisen ikärajan laskemiseen 15 ikävuoteen.
Ilmastonmuutoksen torjunta ja vastuu ympäristöstä on toki todella laaja asia, eikä siihen tarttuminen ole aina helppoa. Osallistava budjetointi ja sen laajamittakaavaisempi käyttö voisi myös olla yksi konkreettinen ratkaisu siihen, että myös alaikäiset voisivat konkreettisesti vaikuttaa enemmän kotikuntansa mutta myös valtion toimintaan.
Tämäkin ajatus mahdollistuu vain mikäli siihen kasvatetaan ja koulutetaan ihmisiä, sillä todellinen vaikutusvalta voi syntyä vasta ymmärryksen myötä.